Erosin 25 v kestäneestä liitosta parivuotta sitten, enkä tänäkään päivänä tiedä miksi niin loppujenlopuksi tapahtui ?
Välinpitämättömyys, kylmyys, puhumattomuus,olematon seksi, joka päivä samanlainen, pettäminen,lasten aikuistuminen.....siinä niitä syitä....
mutta ei mitään sellaista mistä ei olisi voinut selvitä jos silloin kriisin hetkellä olisi ollut joku joka olisi auttanut ja keskustellut ja vaikka pakottanut ammattiauttajalle.
Mitä syitä sinulla oli siihen että rakkautesi pääsi kuolemaan ja suhde näivettymään ?
Mitä tekisit toisin jos nyt saisit valita ?
Välinpitämättömyys, kylmyys, puhumattomuus,olematon seksi, joka päivä samanlainen, pettäminen,lasten aikuistuminen.....siinä niitä syitä....
mutta ei mitään sellaista mistä ei olisi voinut selvitä jos silloin kriisin hetkellä olisi ollut joku joka olisi auttanut ja keskustellut ja vaikka pakottanut ammattiauttajalle.
Mitä syitä sinulla oli siihen että rakkautesi pääsi kuolemaan ja suhde näivettymään ?
Mitä tekisit toisin jos nyt saisit valita ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tekisi toisin,olenhan nyt onnelinen.
Eroaisin paljon, paljon aikaisemmin!
pitää katsoa aina eteenpäin, jättää vanha taakseen.
Mutta totuus on että jos toisin saisin valita olisin eronnut aikaisemmin.
Nyt elämä maistuu hyvälle!
pitkästä liitosta eroaminen on tuttuudesta eroamista, vaikka rakkaus olisi kuollut jo ajat sitten ja liitossa olisi ollut paha olla siinäkin. Oma selviytyminen mietityttää, perheen ja suvun rakenteet järkkyvät, tuttavarakenne muuttuu väistämättä, omat virheet pohdituttavat kaikin tavoin. Ensin poislähteneessä puolisossa näkee kaiken hyvän ja itsessään kaiken vian, kunnes asiat asettuvat kohdalleen ja ymmärtää tehneensä sen minkä on osannut. Elämä ei ole mennyt hukkaan, vaikka erotilanteessa vaivaakin tunne, ettei mitään jäänyt rakennusaineeksi.
Kyllä sitä jäi. Hivuttaudu vain pikkuhiljaa uuteen, nauti uudenlaisista asioista ja itsenäisyydestä äläkä ota elämääsi ketään vain korvaamaan sitä mikä on mennyt, se ei olisi reilua kumpaakaan kohtaan.
Uusi liitto ei aina ole entistään parempi. Monia kaduttaa, mutta se on jo toinen juttu.
Ehkä se ei ollut sittenkään sitä oikeata rakkautta.
Ehkä se oli sitä nuoruuden huumaa, keino päästä pois kotoa, että oli joku joka sanoi rakastavansa...
myöhemmin muuttui tottumukseksi, tavaksi.
Oikea rakkaus ei kuole.
No on se vähän aikaa hiljaa, kun vähän jynäyttää.