perunoita, kenkiä, pyykkikone

Tässä jotain ajatuksia mitä aina silloin tällöin tulee kirjoiteltua.


Jos ihmisiä kuorisi kuin perunoita,
paljastuisi alta vaalea, hieman makea
kokonaisuus.
On myös mätiä perunoita!
- - - -
Mun maailmassa pyörii kenkiä.
Erilaisia, eripareja, rikkinäisiä,
ja myös niitä eheitä.
Huolin ne kaikki,
kelpuutan harvat.
- - - -
Hän odottaa.
Katsoo kelloa, sytyttää tupakan, odottaa.
Ihmisiä menee...
Väistää, odottaa.
Tupakka palaa loppuun.
Hymyilee, löytää etsimänsä.
He kävelevät pois.


Sit muutama ajatus rakastamisesta, surusta, jätetyksi tulemisesta.


Se oli sellainen kierrekarkki.
Ostin niitä kun kävin, melkein kilon.
Sovitin mekkoa.
Sain sen joululahjaksi
-häneltä.
- - - -
Oli ajateltava omaa etua, niinsanotusti molempien.
SE JÄTTI MUT.
Mua sattu.
Mun elämä meni pyykkikoneeseen,
joka yhtäkkiä pysähtyi.
En päässyt ulos.
- - - -
Mä rakastan sitä...
Blaa blaa blaa..
Blaa..
Blaah ja blaa..
Blaa..
Mä tarviin ilmaa.
-Se on mulle happinaamari ja hengityslaite.

Sellaisia!