rakkaus. tuo kummajainen,jota kukaan ei tunnu ymmärtävän.itsekin luulin ymmärtäväni,mitä se on ja mikä on sen tarkoitus.turhaan.hölmö olin niin luullessani.eihän rakkauden polkuja voi kukaan ymmärtää.on vain sanoja ja tekoja,jotka satuttavat ja lohduttavat.niitä heitellään pitkin ihmisen elämää kuitenkaan mitään tarkoittavatta.ne ovat kuin loitsuja,jotka kumotaan,kun niistä meinaa tulla jotain hyvää,liian hyvää..täydellistä.niin tuhosi jokin myös kaiken sen rakkauden,joka meidän välillämme oli,joka teki minusta onnellisen.huoleton en sentään ollut.pelkäsin joutuvani tähän pisteeseen,jossa nyt olen.yksin,hyljättynä,ilman sinua kalleimpani.sinä olit minulle aarre,joka toi päiviini auringon.nyt sitä aurinkoa ei ole enää kukaan viskaamassa taivaalleni.se sattuu..kunpa tulisi joku ja viskaisi sen sinne..saisinpa olla taas onnellinen.sinulla on avain sydämeeni,mutta näyttää siltä kuin olisit viskannut sen menemään,sillä kenellekään et sitä ainakaan ole antanut,koska en ole sinun jälkeesi tavannut ketään,joka piristäisi päivääni.tule takaisin luokseni,rakas.
sinä,minun aarteeni
särkynyt sydän
0174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.