Pieni kertomus erään auton hankinnasta:
Ryhdyin tuossa viimevuoden kevätpuolella katseleen silloisen Lancerin tilalle vähän käypäisempää ajopeliä. Aikansa tuli renkaita potkiskeltua, kunnes Tampereen Metroautossa näin mukavannäköisen punaisen 940sen (2.3L, 1993). En sinällään Volvoa ollut ostamassa muuta jokin siinä kummasti viehätti (työtoverikin totesi että isossa volvossa on sopivasti harkittua kusipäisyyttä, joten kai se sitten meikäläiselle sopi). Heti en ostanut mutta menin sitten uudemman kerran käymään ja sielähän se vielä oli pihassa.
Myyjä kertoili auliisti että auto on mittarivikainen ja matkamittarin lukema valehtelee. 254000 lasissa, oikeat kilsat n. 300000. Hinta 9100 €.
Potkiskelin vähän renkaita, kävin koeajolla ja muutenkin vähän syynäilin ja ryhdyin tinkamaan. Yllätyksekseni myyjä tipautti hinnasta helposti 1100, taisi olla vaikea myytävä. Tosin lopullinen osamaksuhinta korkoineen oli sitten juuri tuo 9100 €.
Kauppakirjaan pyysin varmuuden varoiksi merkinnän että myyjä hoitaa mittarin korjaamisen.
Mittarivika osoittautuikin sitten ilkeäksi, lataus toimi satunnaisesti, matkamittari ei toiminut, kuten ei puolet merkkivaloistakaan. Latausongelman takia autoon sitten vaihdettiin laturi ja akku, mutta ongelma ei ratkennut sillä (lasku Metrolle).
Vein auton Metroauton sopimuskorjaamolle, jossa vikaa yritettiin korjata n. kolmen kuukauden aikana useaan otteeseen, mutta ei vain onnistunut. Yksin osia odotettiin vaikka kuinka kauan.
Lopulta kärsivällisenkin miehen kantti pettää ja kysäisin Metroautosta että mitäs jos vietäisiin auto tällä kertaa korjaamolle. Myyjä ei juuri vastaan sanonut ja kehoittikin sitten sopimaan volvolle ajan tarkastusta varten. No näinhän tein ja sain sitten kustannusarvion korjauksesta. 1600 € osineen.
Volvo sopi korjauksesta Metroauton kanssa, osat olivat paikalla viikossa ja auto kunnossa vajaassa kahdessa. Vähän myyjä nieleskeli kuullessaan hinnan, mutta ei ryhtynyt kinaamaan. Metroauton vaihdokkien takuuhan kattaa vain 10 000 km aikana tulleista vioista puolet korjauskustannuksista. Toki tuotehan oli ollut virheellinen jo myytäessä, mutta halutessaan myyjä olisi toki voinut yrittää saada osansa kuluista.
Päällepäin auto oli siisti, mutta alustaa ei oikein päässyt ostaessa näkemään. Katsastuksessa sitten kävi ilmi että auto on joskus ajettu kiville ns. huolella. Kolhuja pitkin pohjaa, kuskinpuoleinen poikkipalkki ruostunut iskeymän takia kokonaan pois. Polttoainetankkikin taisi olla vaihdettu.No eihän tuossa mitään ihmeempää, hitsauksella siitä selvittiin.
Ostin autoon alle uudet Hakkapeliitat ja yllätys oli melkoinen, kun suhteellisen vakaan auton ajokäyttäytyminen paranikin talvirenkailla suorastaan oleellisesti. Ryhdyin sitten tarkistelemaan kesärenkaita ja päädyin sitten siihen, että uudet kesärenkaatkin täytyy hommata. 205 aluvanteille kun oli asennettu 185 renkaat. Vähän hakivat urissa ja nuljuivat kaarteissa.
Mutta, kilometrejä on kertynyt runsaasti osin varsin liikkuvan ammatin takia ja jossain vaiheessa iskeneestä vitutuksestakin on päässyt mukavasti irti. Entiseen kinneriin verrattuna vakaus ja ajomukavuus on sentään aivan eri luokkaa, puhumattakaan siitä että pääntila riittää tällaiselle 190cm/110kg äijällekin. Ainoa valituksen aihe on kulutuspuoli, ei voi vähäruokaiseksi sanoa, tosin kaasujalkakin painaa kummasti pitkillä taipaleilla.
Tämä ei ole valituskirje, käytettyä ostaessa itse vastaa hankinnastaan. Tuntuipahan vain että voisi tämänkin kokemuksen jakaa.
Ryhdyin tuossa viimevuoden kevätpuolella katseleen silloisen Lancerin tilalle vähän käypäisempää ajopeliä. Aikansa tuli renkaita potkiskeltua, kunnes Tampereen Metroautossa näin mukavannäköisen punaisen 940sen (2.3L, 1993). En sinällään Volvoa ollut ostamassa muuta jokin siinä kummasti viehätti (työtoverikin totesi että isossa volvossa on sopivasti harkittua kusipäisyyttä, joten kai se sitten meikäläiselle sopi). Heti en ostanut mutta menin sitten uudemman kerran käymään ja sielähän se vielä oli pihassa.
Myyjä kertoili auliisti että auto on mittarivikainen ja matkamittarin lukema valehtelee. 254000 lasissa, oikeat kilsat n. 300000. Hinta 9100 €.
Potkiskelin vähän renkaita, kävin koeajolla ja muutenkin vähän syynäilin ja ryhdyin tinkamaan. Yllätyksekseni myyjä tipautti hinnasta helposti 1100, taisi olla vaikea myytävä. Tosin lopullinen osamaksuhinta korkoineen oli sitten juuri tuo 9100 €.
Kauppakirjaan pyysin varmuuden varoiksi merkinnän että myyjä hoitaa mittarin korjaamisen.
Mittarivika osoittautuikin sitten ilkeäksi, lataus toimi satunnaisesti, matkamittari ei toiminut, kuten ei puolet merkkivaloistakaan. Latausongelman takia autoon sitten vaihdettiin laturi ja akku, mutta ongelma ei ratkennut sillä (lasku Metrolle).
Vein auton Metroauton sopimuskorjaamolle, jossa vikaa yritettiin korjata n. kolmen kuukauden aikana useaan otteeseen, mutta ei vain onnistunut. Yksin osia odotettiin vaikka kuinka kauan.
Lopulta kärsivällisenkin miehen kantti pettää ja kysäisin Metroautosta että mitäs jos vietäisiin auto tällä kertaa korjaamolle. Myyjä ei juuri vastaan sanonut ja kehoittikin sitten sopimaan volvolle ajan tarkastusta varten. No näinhän tein ja sain sitten kustannusarvion korjauksesta. 1600 € osineen.
Volvo sopi korjauksesta Metroauton kanssa, osat olivat paikalla viikossa ja auto kunnossa vajaassa kahdessa. Vähän myyjä nieleskeli kuullessaan hinnan, mutta ei ryhtynyt kinaamaan. Metroauton vaihdokkien takuuhan kattaa vain 10 000 km aikana tulleista vioista puolet korjauskustannuksista. Toki tuotehan oli ollut virheellinen jo myytäessä, mutta halutessaan myyjä olisi toki voinut yrittää saada osansa kuluista.
Päällepäin auto oli siisti, mutta alustaa ei oikein päässyt ostaessa näkemään. Katsastuksessa sitten kävi ilmi että auto on joskus ajettu kiville ns. huolella. Kolhuja pitkin pohjaa, kuskinpuoleinen poikkipalkki ruostunut iskeymän takia kokonaan pois. Polttoainetankkikin taisi olla vaihdettu.No eihän tuossa mitään ihmeempää, hitsauksella siitä selvittiin.
Ostin autoon alle uudet Hakkapeliitat ja yllätys oli melkoinen, kun suhteellisen vakaan auton ajokäyttäytyminen paranikin talvirenkailla suorastaan oleellisesti. Ryhdyin sitten tarkistelemaan kesärenkaita ja päädyin sitten siihen, että uudet kesärenkaatkin täytyy hommata. 205 aluvanteille kun oli asennettu 185 renkaat. Vähän hakivat urissa ja nuljuivat kaarteissa.
Mutta, kilometrejä on kertynyt runsaasti osin varsin liikkuvan ammatin takia ja jossain vaiheessa iskeneestä vitutuksestakin on päässyt mukavasti irti. Entiseen kinneriin verrattuna vakaus ja ajomukavuus on sentään aivan eri luokkaa, puhumattakaan siitä että pääntila riittää tällaiselle 190cm/110kg äijällekin. Ainoa valituksen aihe on kulutuspuoli, ei voi vähäruokaiseksi sanoa, tosin kaasujalkakin painaa kummasti pitkillä taipaleilla.
Tämä ei ole valituskirje, käytettyä ostaessa itse vastaa hankinnastaan. Tuntuipahan vain että voisi tämänkin kokemuksen jakaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...on hyvä tarina positiivisessa hengessä. Ei ainaista valitusta Volvon vioista. Hyvä!
Hei!
Ostin itsekin traktorin, 940, 2,3 litraisen vuosimallia 1991. Koska kilometrejä meillä tulee niukanlaisesti, sillä ei ole meillä tullut vielä 1500 km täyteen.
Auto on siisti, 4 pientä maalijälkeä löytyy, mutta pohjaa emme ole nähneet. Mitään pikkuvikoja ei ole - paitsi että ilmastointilaite on rikki, eli sitä ei saa suljettua. Myyjä (liike) tosin sanoi edellisen omistajan väittäneen että se toimii, mutta että hän ei käytä sitä talvisin... No, kuten sanottu, ei sitä ilmastointilaitetta oltu ostamassa vaan autoa. ABS ja integroitu lastenistuin olivat myöskin tässä yksilössä.
Tällä on todelliset 290 000 km mittarissa, ja kulutuksen olen saanut 9,5 maantiellä (käytännössä moottoritietä, tai muuten 100 aluetta) ja kaupungissa 9,8. Onhan siinä 4 litraa enemmän kulutusta kuin edeltäjässä, mutta nyt voimmekin jo puhua ajo-ominaisuuksista, eikä ajo-omituisuuksista.
Automme sai meillä lempinimen traktori.
Jotenkin minulla on tunne että ne jotka eivät ole tyytyväisiä Volvoihinsa ovatkin ostaneet sen Mitsubishin, eli S/V40isen...
Pärjäilkää, ja ajakaa varovasti.
niin on, että taitaa olla viimeinen "rehellinen" Volvo tuo 940:en. Itselläni kolmas iso Volvo menossa. Nykyinen -98 malli Classic farmari. En edes harkitse V-70 mallia, ainakaan moneen vuoteen. Puhumattakaan pienemmistä rimpuloista joiden joukkoon mahtuu myös Volvoiksi ristittyjä Mitsuja ym vastaavia.
Hyviä ja turvallisia kilometrejä kaikille!
On se mitsukin ihan hyvä kulkuneuvo. Ei tietenkään vedä vertoja aidoille volvoille.
Osuvan lempinimen olet kyllä keksinyt! 40:sen omistajana traktori ei ole ensimmäinen asia joka autosta tulee mieleen.
Hyvä että olet tyytyväinen noinkin vanhaan autoon, olette harvinaiseksi käyvää lajia...
Hei!
Itse asiassa, miksi en olisi? Se on vaan niin että me mieluummin laitamme sen ylimääräisen rahan siihen että asunto on mukava, kuin että naapurimme on kateellisia. Lisäksi matkustelemme kohtalaisen paljon.
Meille tärkein kriteeri oli että se on turvallisempi kuin edeltäjä (olemme olleet rajussa kolarissa, ja ainoa joka pelasti oli turvallinen auto - tässä tapauksessa tosin uusi Primera) ja että se olisi varmatoiminen.
Se että siitä tuli Volvo on oikeastaan sattumaa, löysimme vain tämän niin halvalla että monet suuttuisi. Miksi laittaa 15 000 euroa autoon, kun Volvon sai alle 5000?
Ajakaahan varovasti.