Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    mä vihaan muistoja.

    ei siitä nyt niin kauan ole
    kun sä nukuit mun vieressä
    vedit tiukemmin itsees kii
    unessakin.
    kun sä hymyilit mulle
    suutelit mua
    sanoit että rakastat.
    eikä siitäkään ole kauaa
    kun soitit mulle aamuyöllä
    vaan sanoakses että välität
    ja että sulla on ikävä.
    sitä mä en enää edes muista
    aikaa ennen sua
    kun päivät oli yhtä putkea vaan.
    ikävä kyllä mä muistan parhaiten
    ne yöt kun sä et enää muistanutkaan
    et mua, et meitä
    et sitä että rakastit
    tai edes että olit ennen rakastanut.
    siksi mä kai sua vielä kiusaanki,
    muistutan että oon vielä olemassa.
    sama ihminen joka oli sulle niin tärkeä.
    enemmän mä kyllä itseeni kiusaan.
    mut minkäs teen,
    ei mussa ole nappia jota painamalla
    lopettasin rakastamasta.
    mä muistan
    mä rakastan
    mulla on ikävä.
    mut tiedätkö mitä?
    mä olen oppinut jotain.
    niihin tottuu.
    vaik se kipeetä tekeekin.
    koko ajan.
    2290
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Tää runo oli kuin mun elämää... Minä en vain ole vielä keksinyt, mitä olisin voinut oppia tästä kaikesta murheesta ja surusta, jonka takia olen ollut maassa jo monta kuukautta.
    Mutta runosi oli hieno!

    Äänestä

    Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia.Vieläkin mä oon entiseni läheisyydessä muistuttaakseni sille ja sen uudelle tyttöystävälle että mä olen olemassa.Ja ettei mua voi niin helposti korvata.Mä olin vihanen ja katkera ja ennen kaikkee surullinen.Nyt se ei satu enää ja aurinko paistaa sittenkin.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    gr8 kirjoitti:

    ei siitä nyt niin kauan ole
    kun sä nukuit mun vieressä
    vedit tiukemmin itsees kii
    unessakin.
    kun sä hymyilit mulle
    suutelit mua
    sanoit että rakastat.
    eikä siitäkään ole kauaa
    kun soitit mulle aamuyöllä
    vaan sanoakses että välität
    ja että sulla on ikävä.
    sitä mä en enää edes muista
    aikaa ennen sua
    kun päivät oli yhtä putkea vaan.
    ikävä kyllä mä muistan parhaiten
    ne yöt kun sä et enää muistanutkaan
    et mua, et meitä
    et sitä että rakastit
    tai edes että olit ennen rakastanut.
    siksi mä kai sua vielä kiusaanki,
    muistutan että oon vielä olemassa.
    sama ihminen joka oli sulle niin tärkeä.
    enemmän mä kyllä itseeni kiusaan.
    mut minkäs teen,
    ei mussa ole nappia jota painamalla
    lopettasin rakastamasta.
    mä muistan
    mä rakastan
    mulla on ikävä.
    mut tiedätkö mitä?
    mä olen oppinut jotain.
    niihin tottuu.
    vaik se kipeetä tekeekin.
    koko ajan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu