Minua on hemmoteltu jo pidemmän aikaa
terveillä lapsilla. :)
Olen siitä kiitollinen,
tietäisitpä vaan kuinka paljon.
Mutta!
Miksi vähän väliä jossakin takalohkossa
pyörii ajatus, että liian kauan on ollut tyyntä,
kohta puhkeaa myrsky.
Autokin on rikki, pitää siis soittaa ambulanssi
tai taksi. Ensiapulääkkeet ovat esillä
keittiössä, sillä kohta niitä varmaan tarvin.
Koskahan on viimeksi ollut näin pitkään
tervettä aikaa..
jne.
Miten osaisin nauttia tilanteesta,
miten pitäisi suhtautua omiin pelkoihin?
Miten saisin sen pelon tulevasta haudattua
johonkin syvälle.
Sillä miten voi nauttia nykytilanteesta,
jos vähän väliä mielessä kummittelee
tulevat sairauden päivät ja yöt.
Auta Sinä minua,
jos olet kokenut samoin ja päässyt peloistasi. :)
Tai omaat tietoa asiasta. :)
terveillä lapsilla. :)
Olen siitä kiitollinen,
tietäisitpä vaan kuinka paljon.
Mutta!
Miksi vähän väliä jossakin takalohkossa
pyörii ajatus, että liian kauan on ollut tyyntä,
kohta puhkeaa myrsky.
Autokin on rikki, pitää siis soittaa ambulanssi
tai taksi. Ensiapulääkkeet ovat esillä
keittiössä, sillä kohta niitä varmaan tarvin.
Koskahan on viimeksi ollut näin pitkään
tervettä aikaa..
jne.
Miten osaisin nauttia tilanteesta,
miten pitäisi suhtautua omiin pelkoihin?
Miten saisin sen pelon tulevasta haudattua
johonkin syvälle.
Sillä miten voi nauttia nykytilanteesta,
jos vähän väliä mielessä kummittelee
tulevat sairauden päivät ja yöt.
Auta Sinä minua,
jos olet kokenut samoin ja päässyt peloistasi. :)
Tai omaat tietoa asiasta. :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koita vain nauttia tilanteestasi. Miksi murehtia asioista, joille itse et mitään voi.
Ota tämä aika voimavarana tulevaisuudelle, jos jotain sattuisi.
Osaisimmepa nauttia näistä onnellisista ajoista, emmekä vain yleensä aina muistelisi onnellisia aikoja...
Luonnollistahan se on,että pelkää rakkaittensa puolesta.Huonompi homma on jos se rajoittaa normaalia elämää,jos ajatukset jatkuvasti kääntyy tuon kaltaisiksi.
Oletko puhunut esim,lasten neuvolassa asiasta? Entä muille,miehellesi,ystävillesi?
Mulla myös kolme lasta,ollaan tosi vähällä päästy,vaan näen minäkin peikkoja vähän väliä.Tuo voi pudota,tuohon kaatua jne.
Etukäteen on hyvä varautua siinä määrin,että on toimintasuunnitelma-meilläkin on,tulipalon varalta esim. Kuitenkaan näitä tilanteita ei saa jäädä sen enempää pohtimaan,kun on asia kerran mietitty valmiiksi,se on siinä.
Helpommin sanottu,tiedän sen.Minusta sinun kannattaisi ottaa yhteyttä ammatti-ihmisiin paikkakunnallasi,keskustella heidän kanssa asiasta jos tämä sinua vaivaa.
Valoisaa tammikuun loppua sinulle ja perheellesi.
kaikilla meillä on pelko mielessämme
varsinkin lapsen parantuneen sairauden jälkeen
pitäisikö jokaisen yhäidin hakeutua ammattiauttajalle
siksi että hän joutuu yksin kantamaan vastuun
ja pelko on tuplana mielessä?
sinä et ole psyk sairaanhoitaja
sano minun sanoneeni
olet haisuli
-grrrr-
Taustaa sen verran, että meillä on
paljon parantumattomia sairauksia.
En siis pelkää onnettomuuksia,
vaan tulevia samanlaisia 'myrskyjä',
joita on ollut jatkuvasti.
Keskimmäinen tytär kävi lähellä kuolemaa
jo kolmannen kerran viime vuoden puolella.
Onneksi taas saatiin apu ajoissa! :)
Tuollaisissa asioissa mieleni pyörii..
Nyt on ollut pidemmän aikaa seesteistä
kaikilla sairausrintamilla, jes :)
(Siksi juuri toivon parasta, mutta pelkään
pahinta) :(
Hyi Sinua, oletpa pahalla päällä, heh ;))
Ei vaan, aurinko paistaa,
vaikka luvattiin pyryä!
Nyt on sääkellot sekaisin! ;))
Mukavan rattoisaa päivää :)
Siinä tapauksessa pelkosi on aivan ymmärrettävää.
Ammattiani en rupea todistelemaan,enkä yleensä kirjoittele tänne.Oli itsellä harmaa päivä ja kirjoituksesi vain herätti.En tarkoita että jokaisen yh:n pitäisi "mennä hoitoon" mutta uskon että osalle se tekisi vain ja ainoastaan hyvää.Ehkä eräällä kirjoittajalla runsaasti tukahdutettuja aggressioita,nekin pitäisi purkaa muualla,jottei heijastu lapsiin.Olin itse kaksi vuotta yh:na puolivuotiaat kaksoset nuorimmat.Eli tiedän mitä on yrittää yksin jaksaa.Sitä en tiedä mitä on kun oma lapsi vakavasti sairastaa,menetyksen tiedän-sisareni kuoli äkillisesti.
Toivon kovasti sinulle 3:n äiti voimia arkeen ja ennenkaikkea uskoa tulevaan.Koita elää tässä hetkessä,sisareni kuolema opetti-Carpe diem-tartu hetkeen.
Minulta puuttuukin juuri kyky nauttia hetkestä.
Sitä tässä yritän opetella. :)
Pahoitteluni sisaresi menetyksestä,
on se varmaan käsittämätön tuskan paikka!
Muut lapseni ovat aivan sekaisin,
kun keskimmäinen on huonossa kunnossa.
Sisarten hätä on suunnaton.
Voimia Sinulle myös, ja Kiitos :)