Hei!
Haluaisin kuulla kertomuksianne lesbona olemisesta ja asian havaitsemisesta. Oletteko aina tienneet olevanne lesboja? Milloin kerroitte muille? Kenelle kaikille? Onko kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta? Koetko eroavasi jollakin tavalla heteronaisista? Kuinka muut ihmiset suhtautuvat lesbouteen? Onko asenteissa muuttamista? Oletko kenties itsekin hävennyt lesbouttasi? jne.. Tässä oli vain muutama mieleeni juolahtanut asia aiheesta.
Todella lyhyetkin jutut olisivat mukavia. Saatan hyödyntää aineistoa artikkelissa, joten olisi mukavaa, jos ikäkin selviäisi. Nimeä ei tarvitse laittaa.
Hanna Niskanen
Haluaisin kuulla kertomuksianne lesbona olemisesta ja asian havaitsemisesta. Oletteko aina tienneet olevanne lesboja? Milloin kerroitte muille? Kenelle kaikille? Onko kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta? Koetko eroavasi jollakin tavalla heteronaisista? Kuinka muut ihmiset suhtautuvat lesbouteen? Onko asenteissa muuttamista? Oletko kenties itsekin hävennyt lesbouttasi? jne.. Tässä oli vain muutama mieleeni juolahtanut asia aiheesta.
Todella lyhyetkin jutut olisivat mukavia. Saatan hyödyntää aineistoa artikkelissa, joten olisi mukavaa, jos ikäkin selviäisi. Nimeä ei tarvitse laittaa.
Hanna Niskanen
Vastaukset 29
Vanhimmat
haluan olla jonkunkaa sägyssä siis tarkotan tytöistä
no, lyhyesti. Lesboksi ei tulla sitä joko ollaan tai sitten ei olla. Jokainen on jo syntymässään saanut tämän ominaisuuden. Itse havaitsin asian ensimmäisiä kertoja jo ala-asteikäisenä, kun luokkatoverit alkoivat juttelemaan pojista ja itse en tuntenut mitään heitä kohtaan. Asia varmistui joskus 20-vuotiaana. Lesboudesta on ajan kanssa kertonut hyville ystäville, luokkatovereille, kotona en ole kertonut koska tiedän ettei vanha äitini ymmärrä/hyväksy, enkä halua enempiä pilata välejämme. Vastakkaisesta sukupuolesta on jäänyt muutamia kavereita. He ovat ihmisiä muiden joukossa, mutta en tunne seksuaalista vetoa heitä kohtaan! Heteronaiseen verrattuna luulen eläväni täydemmin ja tyytyväisemmin. Mistäs minä sen täysin tiedän, kun en ole heteronaisen elämää elänyt!!! Suurin osa suhtautuu minuun ensin ihmisenä sitten naisena ja vasta sen jälkeen lesbona. Miehet yrittää joskus käännyttää... mutta uskovat yleensä aikanaan etten todella halua heiltä mitään! Joskus heitä tuntuu kiinnostavan uskomattoman paljon mitä teen sängyssä naiseni kanssa... Ei heteroiltakaan tulla kysellee mitä te teette sängyssä, mitä se siis kuuluu muille mitä MINÄ lesbona siellä teen? Asenteet on parantuneet mutta aina niissä on kehittämisen varaa! Uskovat ihmiset voivat loukata niin pahasti esim. parisuhteen rekisteröinti keskustelut syksyllä '01. He saarnaavat hyvää tahtoa ja rauhaa maailmaan ja samalla toisiaan rakastavat ihmiset eivät saisi sitoutua toisiinsa virallisesti. Menee yli minun pienen ymmärryksen!! Itseäni en ole KOSKAAN hävennyt. Minä olen tällainen ja en tästä mihinkään muutu. Ystävieni parissa saan arvostusta ihmisenä, työssä ammattitaidosta. Miksi minä itseäni häpeäisin?
Siis tä ???
Oleksää saatana lespo ???
Terv: Juntti Maatalonpoika (12-v) Huittisista.
ajatella... ihan lesbo kirjoittaa lesbo-palstalle... miksiköhän?? oon lesbo ja saatanan ylpeä siitä!
...ole ylpeä, olen sinusta ylpeä, koska pystyt olemaan ylpeä.....
Oikeesti tietää elämästä lesbona. Ois kiva kertoa kokemuksista ja vaikeuksista, jos se vaikka auttais jotain toista ihmistä ymmärtämään itseään. Heitä mulle mailia osoitteeseen [email protected]
hihhuli antakaa lesbot pillua ok?????????????????????
..me annetaan sitä toisillemme, mutta kiitos kuitenkin muistuttamisesta. Se oli kaunis teko sinulta, kiitos..;)
no mis asut
Sen voi myös salata meilläpäin tämä uskonto.Olen aviossa 2 lasta mies,mutta elämä aina naisen luona silloin kun voin,elän myös paljon haaveissa.Eikä paniikki ole tullut.
Olen 18 vuotias lesbo tyttönen.
Olen tiennyt olevani lesbo 13vuotiaasta asti.
Sitä ennen ajattelin olevani bi, mutta huomasin että pelkästään halusin olla, ajatus että olin lesbo sai mut joskus pois tolaltaan, sen ikäisenä erilaisuus tuntui kamalalta! Nyt olen sinut itseni kanssa...Rakastan naisia!
Perheelleni en ole sitä vielä sanonut, kerron sitten kun muutan pois kotoa, perheeni VIHAA homoja ja lesboja ylikaiken..
Muutama kaverini tietää, muut varmasti epäilee asiaa.. Vaikka olen lesbo miksi kailottaisin sitä koko maailmalle? Jos joku kysyy olenko mä lesbo vastaisin kyllä, mutta jos kukaan ei kysy, miksi sanoisin...( puhun siis nyt ihmisistä joita vaan tunnen tai on sellaisia "kavereita" kaikille YSTÄVILLE olen kertonut)
On yksi seksi kokemus miehestä, se oli vaan pakkomielteeni varmistaa lesbouteni, typerää tiedän, mutta nyt ainakin voin varmaksi sanoa että olen 100%lesbo :)
En koe eroavani heteronaisista, paitsi seksuaalisuudeltani, kaikki kaverit on heteroita (tietääkseni) mutta koen olevani samanlainen kuin he, kun he puhuvat kundeista mä puhun tytöistä, ei siinä mitään erikoista ole!!
En ole hävennyt lesbouttani, paitsi ehkä hieman silloin esiteininä.. Mutta en nyt viiteen vuoteen!
Toivottavasti kertomukseni auttaa jollain tavalla!
sori olen liian nuori sinulle olisin voinut alkaa sunkaa mut jos sun mielest mikää ei ole liian nuori nii vastaa mulle
oon ettiny lesbo kaverii jo monta vuotta mut niit on vaikee löytää voisko joku auttaa mua vaikka olenkin 13 v. mut pliis se on mun unelma ollu jo pitkää
olemisesta voisin sanoa lyhyesti että hyvin pitkälle se on ihan normaalia elämää ja arkea. Ainoa mikä tekee siitä hitusen erilaisen on heterot, he ottavat joskus tavakseen ilmoittaa miten erilaisuus on niin pelottavaa ettei siihen osata suhtatua.
Koen olevani heteronaiseen verrattuna siunattu, koska minun ei tarvitse koittaa elää ikiaikaisten sukupuoliroolien mukaan.
Lesboutta en ole koskaan hävennyt, ja kaikkille läheisilleni olen kertonut aivan heti kun havahduin siihen että palaset loksahtivat kohdalleen ja ennen niin käsittämättömät tunteet saivat selityksen.
Ihmisten asenteet on mitä on, en minä osaa sanoa mitään kauhean negatiivista koska en niin paljoa ole törmännyt huonoihin asenteisiin että niistä olisi jäänyt miinusmerkkinen yleiskuva. Lesbous on minulle aivan yhtä luonnollinen olotila kuin heterous on heteroille, jos nyt jotain toivoisin enemmän olisi se että heterous ei olisi perusoletus asioille. Tehtäisiin asioita muustakin näkökulmasta kuin siitä että on mies ja nainen. Monipuolisuutta pikkuisen enempi.
Maailman meno on mitä on, minä en ihan kauheasti murehdi pilviä taivaalla koska nekin kuuluu tähän kokonaiskuvaan. Tärkeintä on tuntea ja hyväksyä itsensä. Siten ei hätkähdä niistä jotka ei niin tee, ihan sama siis kaikilla, oli sukupuoli/suuntautuneisuus yms mikä tahansa.
Jos antaa toisten määritellä arvosi ja sen mitä olet, elämä ei anna kyllä parastaan.
somesaypotao: Sulla on hieno ajatusmaailma ja elämänarvot taitaa olla melko kohdillaan.
Tunnistin itseni monesta kohtaa tekstistäsi, itse en olisi osannut sitä vain yhtä hienosti kertoa.
Ja tuosta palasten loksahtamisesta paikoilleen ja sukulaisille ja ystäville kertomisesta haluaisin sanoa että minä kans kerroin heti perheenjäsenille ja ystävilleni kun tajusin mitä elämältäni haluan. Olin silloin 16-vuotias eli siitä on aikaa noin 9 vuotta. Olen kotoisin pikkukaupungista ja silloin lesbous/homous ei ollut ihan niin paljonpuhuttua kuin tänä päivänä, mutta minut hyväksyttiin täysin. Joskus jopa tuntuu että osa ystävistäni on ylpeitä siitä että saavat olla ystäviä minun kaltaiseni ihmisen kanssa, joka ei häpeä itseään eikä kangistu kaavoihin vain siksi että "niin kuuluisi tehdä".
Olen ylpeä siitä mikä olen ja nautin siitä että ihmiset näkevät kuinka hyvä minun on olla näin. =)
Hyvää kesän jatkoa kaikille ihanille tyttösille, olkaa ylpeitä itsestänne ja antakaa sen näkyä! =)
Olen kasvanut maaseudulla, jossa lesboja ei tietääkseni ollut, eikä homoseksuaalisuudesta puhuttu muuten kuin homovitsien muodossa.
En koskaan ollut niin innostunut pojista kuin kaverini olivat, mutta joitakin ihastumisia kyllä oli, se ikäänkuin kuului asiaan ja oli "normaalia". Muistan kuitenkin jo ala-asteikäisenä kiinnittäneeni enemmän huomiota hyvännäköisiin tyttöihin kuin poikiin, mutta en ymmärtänyt että siinä voisi olla jotain seksuaalista.
Joskus n. 13-14-vuotiaana aloin olla epävarma suuntautumisestani, mutta kielsin koko asian, ja olin ulospäin jopa homofobinen, mikä tietysti hävettää näin jälkikäteen. Siinä 15-16 vuotiaana aloin hyväksyä itseni biseksuaalina, ja aloin tulla kaapista. Poikien/miesten kanssa en ikinä mennyt suutelua pitemmälle, koko tilanne vain alkoi jotenkin ahdistaa ja tuntua inhottavalta, vaikka kuinka yritin pakottaa itseni siihen. Heteronormit olivat kuitenkin niin vahvasti pään sisällä, että yritin vielä 18-vuotiaaksi asti uskoa pitäväni myös miehistä. Silloin n.18-vuotiaana aloin tuntea lesboja ja huomasin että lesbous voi olla myös hyvä asia, eikä tarvitse pakottaa itseään tuntemaan jotain miehiä kohtaan. Vielä vähän senkin jälkeen olin kyllä "virallisesti" bi, koska pelkäsin tulla kaapista lesbona.
Heteronaisista eroan sillä tavalla, että en ole sidottu sukupuolirooleihin, ja muutenkin tunnen elämäni olevan jotenkin vapaampaa, ulkonäköpaineitakin ehkä vähän vähemmän.
Jossakin seurassa lesboutta tulee salailtua, esim iäkkäille sukulaisille en ole kertonut. Yleisesti ihmiset ovat suhtautuneet myönteisesti, varsinkin kaupungissa asuessa lesbous on ollut aivan yhtä normaalia kuin jonkun heterouskin. Julkisesti pusutellessakin ihmiset ovat ehkä katsoneet uteliaasti tai sitten eivät ollenkaan. Maaseudulla asenteissa on kuitenkin vielä parantamisen varaa..
Olen 27-vuotias. Ymmärsin lesbouteni ala-asteella, kenties neljännellä tai viidennellä luokalla. En niinkään ollut kiinnostunut ikäisistäni tytöistä, vaan tavalliseen tapaan minulla oli "kaukorakkauksia". Siinä missä siskoni tapetoi oman puolensa huoneestamme poikabändien kuvilla, minun puolellani oli naisten kuvia. Muistan viidennellä-kuudennella luokalla ajatelleeni ja kirjoittaneeni päiväkirjaani hyvin realistisesti, että tiedän olevani kiinnostunut naisista ja että voin kuvitella eläväni elämäni naisen kanssa. Kaiken kaikkiaan ajatus lesboudesta ja elämästä naisen kanssa tuntui äärimmäisen luonnolliselta ja oikealta. Luulen, että tavallaan kasvoin lesbouteen, se ei tullut minulle koskaan yllätyksenä, en ollut koskaan hämmentynyt tunteistani... Kaikki oli alusta lähtien hyvin yksinkertaista ja selkeää. En hetkeäkään ajatellut, että miksi minulle kävi näin, vaikken ollut luultavasti edes kuullut sanaa lesbo. Myös siskoni on sanonut jälkeenpäin, että ymmärsi jo hyvin pienenä minun olevan lesbo - kenties aikaisemmin, kuin sitä itsekään tajusin.
Ihan pienenä ihastuin myös poikiin, ja jonkin aikaa ajattelin, että olisin kenties bi-seksuaali. Vielä lukiossa ollessani ihastuin yhteen mieheen. Tutustuimme jonkin aikaa, mutta olin ennemminkin kiinnostunut turvallisuudesta ja läheisyydestä, kuin seksistä miehen kanssa. Olen harrastanut miehen kanssa suuseksiä ja pettingiä, mutten suostunut yhdyntään.
Ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön voimakkaasti kahdeksannella luokalla ja sen jälkeen ihastumisia tuli tuon tuosta. Muistan, että alusta lähtien ihastuminen tyttöihin herätti minussa hyvin voimakkaita tunteita. Lukion loppupuolella sain ensimmäisen tyttöystäväni (tämän miesihastumiskokemukseni jälkeen) ja silloin tajusin, etten todellakaan olen bi-seksuaali, vaan lesbo. Tajusin, että vaikka ihastuinkin yhteen mieheen, oli se ennemminkin lapsellista ihastumista - ei syvää, voimakasta ja seksuaalista, kuten naiseen. Ymmärsin, että naiset ovat kohtaloni. :) Sittemmin ajatus seksistä miehen kanssa on alkanut tuntua vastenmieliseltä.
Olen seurustellut muutaman naisen kanssa ja tapaillut muutamaa. Elämä on opettanut, että kaikki naiset, aivan kuten kaikki ihmiset, ovat omanlaisiaan yksilöitä, niin kuin kaikki parisuhteetkin. Uskon, että naisten välillä on erityinen intuitiivinen yhteys, joka voisi olla vaikeammin saavutettavissa miehen kanssa - en tietenkään voi olla varma, koska en ole seurustellut miehen kanssa. Kuitenkin useimmat naiset, myös heteronaiset, kokevat paljon läheisyyttä muihin naisiin. Tämä läheisyys liitettynä rakkauteen ja toimivaan seksielämään on mielestäni yksi kahden naisen välisen suhteen hienoimmista puolista. Naiset ovat mielestäni upeita luomuksia, ja olen onnellinen, että minulle on annettu mahdollisuus rakastua vain ja ainoastaan näihin kiehtoviin ja kauniisiin ihmisiin. Olen naisia kohtaan suojelunhaluinen ja naiset herättävät minussa paitsi helliä tunteita, myös intohimoa.
Oma lesbouteni on hyvin luonnollinen osa minua. Tavallaan se on vain yksi ominaisuus minussa - syntymäominaisuus - mutta vaikuttaa tietenkin elämääni. Lesbouteni on omalta osaltaan opettanut minut ymmärtämään maailmaa vähemmistöjen näkökulmasta, tuonut kokemuksen erilaisuudesta ja varmasti myös kehittänyt minua ihmisenä analyyttiseksi ajattelijaksi. Lesbouteni on omalta osaltaan auttanut ymmärtämään, että ihminen voi elää ilman stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja olla myös ulkonäöllisesti vapaa ympäristön luomista odotuksista.
Kerroin lesboudestani lähipiirilleni vasta, kun muutin toiselle paikkakunnalle, jossa aloin seurustelemaan toisen naisystäväni kanssa. Reaktiot olivat kolminaisia: osa, varsinkin he, joilla oli jonkinlainen uskonnollinen vakaumus, suhtautuivat vaikeasti. Sain perheenjäseneltäni kehotuksia terapiaan ja vastaani epäröintiä sen suhteen, voisivatko ystävyyssuhteet jatkua. Osa ystävistäni ja perheenjäsenistäni puolestaan suhtautui hyvin mutkattomalla tavalla, tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa. Kolmas osa puolestaan kertoi, että oli jo jonkin aikaa ajatellut minun olevan lesbo, ja pohti, miksen ollut kertonut aikaisemmin. Sittemmin hekin, jotka aluksi suhtautuivat vaikeasti tai kehottivat minua yrittämään eheytymistä, ovat oppineet ymmärtämään, että olen lesbo ja näin onnellinen, enkä voi muuttua miksikään muuksi.
Elämä lesbona ei ole ollut erityisen vaikeaa. Kokemuksia silmätikuksi joutumisesta kuitenkin on - erityisesti jouduin silmätikuksi muutamia vuosia sitten työskennellessäni muutaman kuukauden toisessa pohjoismaassa, erittäin pienessä paikassa. Huomaan toki muutoinkin olevani usein ihmisten katseiden kohteena. Opiskelujeni puitteissa en ole koskaan törmännyt ennakkoluuloisiin ihmisiin, ja työpaikoilla asiaan on suhtauduttu varsin hyvin ja melko neutraalisti. Jossain määrin olen törmännyt myös käänteiseen ilmiöön: siihen, että lesbous nostaa "statustani" muiden ihmisten silmissä. Erityisesti tämä koskee luullakseni sellaisia ihmisiä, jotka eivät entuudestaan tunne ketään lesboa, ja ovat otettuja uuden ja erilaisen ihmisen kohtaamisesta. Heteronaiset tuntuvat puolestaan arvostavan minussa sitä, että huomioin heitä ja heillä on seurassani turvallinen olo. Kanssani voi keskustella "naisten kielellä" ja olen toiselta puoleltani herkkä ihminen, toisaalta minussa on vahvuutta ja maskuliinisuutta, johon naiset luottavat.
En ole koskaan kokenut olevani uhattu lesbouteni vuoksi, tai joutuvani sen vuoksi ihmisten aggressioiden kohteeksi. En julista lesbouttani millään tavalla, elän vain normaalia elämää. Voin tanssittaa baarissa naisia tai kävellä kadulla käsi kädessä naisystäväni kanssa. Huomaan ihmisten usein katsovan, koska asun suhteellisen pienessä kaupungissa, jossa lesboja näkee katukuvassa harvoin. Katseet eivät minua häiritse, eivätkä estä elämästä omaa elämääni. Kaiken kaikkiaan pidän itseäni hyvin tavallisena, tylsänäkin ihmisenä. Suurin osa lähipiiriini kuuluvista henkilöistä on heteroita, enkä liiku erityisissä lesboporukoissa. Lähiystäväpiiriini kuuluu vain muutamia lesboja.
oihh .. itsekkii haluisin lesbo kaveria täältä kotkasta ;D (oon 14v)
Aloittajan kannattaisi laittaa kysymys Setan nettisivujen keskustelupalstalle. Siellä voivat vastaajat vastata rauhassa.
Lisään vielä. Kysyjä voisi laittaa ammattimaisesti oman sähköpostiosoitteensa, minne vastaajat voivat rauhassa vastata. Tuolla palstalla ovat toimittajat ja tutkijat ilmoitelleet ennenkin.
Ai tämä onkin wanha arkistoista kaivettu juttu!
Hei. Tiedätkö. Lesbona on ihan mukavaa homona rakastaa toista' tiedä miten vain kääntyy ympäri toiset ja hän ,vaikka kukaan ei tekiskään mitään'
Uskon että kaikki on lesbo' ei hetero ja mies estelee naista tuntemaan isoa palaa elämässä. Olla nainen.
Kaunis ja kaunis tappelee keskenään vahingossa' kuka on kaunis ja jättää toisiaan sydän säryn vuoksi.
Tukea tai kannattaa toista eteenpäin, takapakkia saaden tai ei. Toisia kannatellen .saattaa olla musta suklainen toisesta naisesta. Enemmän kuin miehestä. Särkee miehellä sydämmesi'
Kunnon nainen jättää toisen miehellä tai roskalla' joku kertoo se oikeat ja kiltti ei usko että olisi.
Uskon monen naisen olevan lesbo, kuten kaikki kuuluisat naiset ja julkisuuden henkilöt, lähestyvät jossain määrin, muttei uskalla tulla loppuun asti.
Vaikeaa rakastaa julkisuuden naista seuraavilla, seuraajilla' .
Uskon heidän saavan toisen naisen. Kuin minut.
Haluan tehdä jotain muuta ja omaa uraa omaa juttua. En toisen mukana .
Uskon että petollinen olen jättämään toisella, joka huono. Jossa uskoo huonon olevan minä, olen parempi'
Treffeille kysytään se oikea ihminen. Ei toista jolla eroaa eri henkilönä'
Noloa kuvitella tarinalla niin iso julkisuuden ura' joka ei olisi minulla. On noloa.
Oijoi kuin hienosti google-kääntäjä toiminut 😁
Rakastaminen on ihana asia.
Rakastaminen ihanaa heti?
Rakasta roskaa. Rakasta rakas. Rakasta itseäsi
Rakasta kaunista itseäsi.joka rakastaa sinua. Joka ei välittänyt toisesta rakastaa toista enemmän
Ihastuin poikiin vielä yläasteikäisenä.
Ensimmäisen kerran ihastuin tyttöön 17 vuotiaana. Olen nyt 26 v. Tuon ekan ihastumiskerran jälkeen olen ollut vain naisiin ihastunut.
Siinä vaiheessa kun mulla oli tyttöystävä niin kerroin muille et seurustelen Lindan kanssa. Missään vaiheessa ei oikein pelottanut kertoa asiasta.