Lähetin bestikselleni maililla, et mulla on syömishäiriö (bulimia, ollu nyt 3 vuotta) ja nyt voin vaan pelätä miten se reagoi tähän... Ajatukset on kokoajan siinä ja pelkään et puhelin tai ovikello soi, kädet tärisee ja happea ei saa kun kunnolla alan ajatella. Kukaan muu ei tiedä mun ongelmasta... Ymmärtäähän se? Sanokaa jotain rohkasevaa :'(
Kerroin jollekin!!
ask_for_more
4413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olosi on varmaan helpottunut. Jos kaverisi ei ymmärrä, hän ei ole todellinen ystävä. Hän ei tietenkään voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu, mutta kyllä hän luultavasti haluaa tukea sinua. Tartu auttavaan käteen, jos bestiksesi sitä tarjoaa!
Tosi hienoa, gultsi! Se oli avunpyyntö ystävältäs ja jos se sun bestin, ni saat tukea ihan varmasti. Olit tosi rohkee, ku kykenit siitä puhumaan --> ei ihan onnistu allekirjoittaneelta. Saat apua ja tukea ihan varmasti, jos sun ystävä on sun YSTÄVÄ :)!
Mulla on myös ollut ongelmia ja pientä syömishäiriön alkua, mut sain hieman puhuttua yhen frendini kanssa (en kertonu koko totuutta), ni se helpotti. Se reagoi tosi hyvin, mut ei pakottanu mihkään hoitoihin jne. Se, kun saa lopulta päästää edes osan siitä peikosta ulos, auttaa aika lailla!
Tsemiä sulle!
Tai en tiedä. Kun se oli niin vaikea kertoa, ja sitten bestikseni sanoi tyyliin "Ai jaa, joo mun yhellä toisellakin kaverilla oli bulimia, ja se oksentaa vielä joskus. Ei toi mua sillei järkytä. Mä haluan auttaa, en vain tiedä mitä vittuu mä voisin tehdä". Kun mua se järkyttää! Oon kärsiny tästä vuosia, ja toi antaa sille niin pienen merkityksen :'( Kai sitä ei voi ymmärtää, jos ei ite ole kokenu. Ja vielä kun syömishäiriöt on nykyään niin yleisiä, ni ihanku niillä ei muka ois mitään väliä... "Aijaa sä oksennat. No ei se mitään, niin tekee muutki."
Mä en kertonu kaverilleni avunpyyntö-mielessä. En mä halua apua, halusin olla rehellinen... Ei se voi ymmärtää mitä mun päässä liikkuu. Ainoo mikä sitä liikutti oli se että mä olen viiltelijä (tosin en ole viiltäny nyt kuukausiin! :))
Onko nykymaailmassa asiat siten, että se on ihan OK jos on syömishäiriö, mutta jos viiltelee niin tulee kauhea itku?! Itseasiassa pyysin kaverini apua kun puol vuotta sitte kerroin viiltelystäni, JA SE EI TEHNY MITÄÄN AUTTAAKSEEN MUA! Yritti vaan unohtaa koko jutun ja haudata pois. Mulle bulimia on ollu 5 kertaa pahempi ku viiltely.
mäkin viiltelin, pari vuotta sitten ja siitä nousi hirvee haloo. sitten olin tosi masentunut, ja lopulta jouduin sairaalaan ja porukka oli ihan kauhuissaan. sitte sanoin mun silloiselle bestikselle että mulla on ollu kaks vuotta bulimia ja hän kertoi asian kaikille meidän luokan tytöille... että sillein :( mutta kaikki ne tietää mun bulimiasta mutta kukaan ei tee elettäkään kysyäkseen tai auttaakseen. ne sano sillo, n. 1 vuos sitten että mikset lopeta oksentelua ja naureskelivat vaan:(