Siitä on vasta vähän aikaa. Olo on outo. Onko täällä muita? mieluiten niitä joille tämä on ollut raskaampi prosessi, joille selviytyminen on ollut hieman isompi juttu?
abortti
viivi
7293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
täällä kohtalotoveri, tapauksesta tosin jo 7vuotta. Unohtanut en silti ole. Nyt olen sairastanut vakavaa masennusta koska tapahtuma oli hyvin traumaattinen. Hae heti apua lääkäriltä,esim lähete mtt-toimistoon jotta saat puhua asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Minä en saanut ja sairastuin. yksin asian kanssa ei kannata jäädä!!!Voimia sinulle,tunnen tuskasi.
olen tehnyt abortin 2 vuotta sitten ja tein sen toisen ihmisen painostuksesta,kadun tuota päivää yhä.abortin jälkeen sairastuin niin syvään masennukseen että jouduin sairaala hoitoon,nyt olen toipumaan päin.tiedän että en saa tehtyä tekemättömäksi,mutta jollain tasolla olen yrittänyt antaa itselleni anteeksi.tiedän että vaikka eläisin kuin vanhaksi tahansa en unohda sitä koskaan.toivon sulle voimia selvitä,hae apua jos tuntuu ettet yksin jaksa.
Kiitos paljon vastauksista. Olo on tosiaan melko hutera, vaikka melkein uskon että päätös oli oikea. Kokemus kuitenkin pyörii loputtomasti mielessä, odottamisen tunne, vauvakuume, päätös keskeytyksestä, operaatio...
Ehkäpä otan neuvoistanne vaarin ja pyydän apua ammattiauttajalta. Kiitos vielä.
teet ihan oikein kun haet ammattiapua. mutta tee se nyt heti, joskus voi joutua odottamaan aikaa mtt:lle parikin kuukautta. toivottavasti asiat lähtevät etenemään nopeasti. kirjoita joskus kuulumisiasi tänne. toivon sinulle kaikkea parasta!
Hei viivi. Minulle tehtiin 2 vuotta sitten abortti, painostettiin... uhkailtiin. olisin ollut valmis äidiksi, mutta toinen osa puoli ei halunnutkaan sitä, vaikka vakituisessa suhteessa olin/olen. Itse masennuin kanssa tosi pahasti, hakeuduin hoitoon kylläkin vasta ½ vuotta sitten... muistan aina miltä se suru tuntui ja tuntuu yhä. Jouduin nimittäin kantamaan lasta 2 viikkoa testin jälkeen, ennenkuin abortti tehtiin. tunnen vieläkin tyhjyyden.. mahani kuitenkin kerkesi kasvamaan.. kerkesihän viikkoja tulemaan 9. syytän vieläkin itseäni tapahtuneesta. Joudun kyllä syömään mieliala lääkkeitä. Minulle on sanotti että aika korjaa haavat, mutta ne haavat on liian syvät parantuakseen. Mutta onhan minulla aikaa tehdä lapsia, vaikka ensimmäisestä jouduinkin luopumaan. Olenhan vasta 22 vuotta. Mutta viivi! Jaksamisia sinulle
Hei taas!
Juttelin tutun terveydenhoitajan kanssa ja sain hänen kauttaan varattua ajan mukavalla naislääkärille (oma terveyskeskuslääkärini on oikea ääliö) ja päätettiin että koitan nukahtamislääkkeiden avulla saada unta ja katsotaan sitten jos jaksaisi vähän paremmin kun on saanut nukuttua. Itse jouduin vielä 5 viikkoa testin jälkeen kantamaan masuasukkia (keskeytys siis viikolla 11 1), joten kaipuu on suuri. Kukaan ei minua siihen painostanut, olosuhteet vain olivat todella valitettavan huonot :/ Mukavaa että olette vastanneet, on kiva kuulla ettei ole tämän asian kanssa yksin ja että on toivoa selvitä surusta.
Kävit juttelemassa. ja saat apua oloosi.Jos olosi ei parannu unilääkkeitten avulla... tai no en usko että se auttaa.. itse kokeilin aikoinaan, vaikka sainkin nukuttua, mutta kyllä itse jouduin turvautumaan mieliala lääkkeisiin. Ja aikaa täytyy antaa suremiseen. Itse surin kokonaiset 1½ vuotta.. ja vielä tänäpäivänä aina joskus tulee mieleen.. mutta ei läheskään niin usein. mutta et ole yksin =) vaikka et ehkä pysty puhumaan surustasi tutulle ihmiselle. minä en ole voinut vieläkään puhumaan kaipuustani ja tyhjästä olosta. Jotenkin tuntuu että se on minun oma suru johon ei muut saa puuttua. Psykiatrin luonna en ole kertaakaan puhunut menetyksestä... enkä aijo puhua. Koska tuntuu ettei muut ymmärrä, paitsi ne jotka sen on kokenu. mutta pärjäillään ja kirjotellaan =)