syntyi tyttölapsi alla ankeiden tähtien, keskelle kylmien vesien,
isä toivoi poikaa mutta saikin tytön...alusta asti tyttöä pidettiin poikana,
sellainen tytöstä muodostuikin pikkupoika,
yksinäinen poika tytön ruumiissa,
kun toiset tytöt rusetit ja mekot päällä leikki kotia,
tämä tyttö halusi vain sotia,
kanssa poikien,
üsein yksin alla samojen ankeiden tähtien,sanoi tyttö yksin kuiskaten,
miksi minut tänne tuotiin,tähän maahan tähän perheeseen luotiin,
ulkonäöltäni olen kuin muut pikkupojat,
sisältä kuin tytöt somat,
miksi minut tehtiin,
kun minunlaistani vähiten toivottiin,
miksi elämä tahtoo minulle olla näin julma,
enhän ole edes tuhma,
yksi pojista muttei kuitenkaan,
tyttö pojan vaatteissa kasvoi,
kasvoi ja kaunistui,
ei enää ollut poika pieni,
vaan nainen nuori,
isä sadatteli kohtaloaan,
kun tyttö jätti huolet luojan lomaan,
tyttö lähti maailmalle,
eikä enää tullut kotosalle,
isä vanhana kuolevaisena katui,
kun kuolinvuoteellaan ritui,
miksi meni kaunis tyttö mun,
eikä tullut takaisin luo mun
maailmalta tyttö löysi rakkauden,
ikuisesti kestävän,
tyttö sai lapsen suloisen,
pienen pojan,
isänsä mukaan hän nimesi sen,
antoi elämän kultaisen,
rakkaudella hän täytti sen, vaikka itse ilman rakkautta luoja jätti hänen,
nainen ajatteli,
hän ei isänsä virheitä toistaisi,
vaan elämänsä kauniin perheensä kanssa
loppuun asti eläisi,
ja silloin elämä heille hymyili.
isä toivoi poikaa mutta saikin tytön...alusta asti tyttöä pidettiin poikana,
sellainen tytöstä muodostuikin pikkupoika,
yksinäinen poika tytön ruumiissa,
kun toiset tytöt rusetit ja mekot päällä leikki kotia,
tämä tyttö halusi vain sotia,
kanssa poikien,
üsein yksin alla samojen ankeiden tähtien,sanoi tyttö yksin kuiskaten,
miksi minut tänne tuotiin,tähän maahan tähän perheeseen luotiin,
ulkonäöltäni olen kuin muut pikkupojat,
sisältä kuin tytöt somat,
miksi minut tehtiin,
kun minunlaistani vähiten toivottiin,
miksi elämä tahtoo minulle olla näin julma,
enhän ole edes tuhma,
yksi pojista muttei kuitenkaan,
tyttö pojan vaatteissa kasvoi,
kasvoi ja kaunistui,
ei enää ollut poika pieni,
vaan nainen nuori,
isä sadatteli kohtaloaan,
kun tyttö jätti huolet luojan lomaan,
tyttö lähti maailmalle,
eikä enää tullut kotosalle,
isä vanhana kuolevaisena katui,
kun kuolinvuoteellaan ritui,
miksi meni kaunis tyttö mun,
eikä tullut takaisin luo mun
maailmalta tyttö löysi rakkauden,
ikuisesti kestävän,
tyttö sai lapsen suloisen,
pienen pojan,
isänsä mukaan hän nimesi sen,
antoi elämän kultaisen,
rakkaudella hän täytti sen, vaikka itse ilman rakkautta luoja jätti hänen,
nainen ajatteli,
hän ei isänsä virheitä toistaisi,
vaan elämänsä kauniin perheensä kanssa
loppuun asti eläisi,
ja silloin elämä heille hymyili.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hieno runo! :-)