On tuossa tullut ihmeteltyä, että mihin purjehtijat veneittensä suorituskykyä tarvitsevat. Kisoissa se on tarpeen, mutta näyttää siltä, että purjeveneitä ajetaan koneella vastatuuleen kun ei viitsitä luovia ja myötätuuleen kun seilaamalla vauhti ei tyydytä.
Ja sivutuulihan on edelleen purjehtijalle harvinaista herkkua. Sitä ei tahdo löytää muutoin kuin seilaamalla varta vasten sivutuuleen, mikä taas ei vie vierassatamaan.
No, ymmärränhän minä että purjevene on koko perheen lomailuväline, eikä vaimo ja muksut kaipaa kallistelua tai lillimistä, eikä oikeastaan olisi minun asiani moralisoida kenenkään veneilytapoja niin kauan kuin ne ovat turvalliset ja asialliset. Olisin kuitenkin kiitollinen jos joku vastaisi, miksi purjehdus hyvälläkään veneellä ei näytä maittavan.
Ja sivutuulihan on edelleen purjehtijalle harvinaista herkkua. Sitä ei tahdo löytää muutoin kuin seilaamalla varta vasten sivutuuleen, mikä taas ei vie vierassatamaan.
No, ymmärränhän minä että purjevene on koko perheen lomailuväline, eikä vaimo ja muksut kaipaa kallistelua tai lillimistä, eikä oikeastaan olisi minun asiani moralisoida kenenkään veneilytapoja niin kauan kuin ne ovat turvalliset ja asialliset. Olisin kuitenkin kiitollinen jos joku vastaisi, miksi purjehdus hyvälläkään veneellä ei näytä maittavan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse keksit aika monta syytä, lisäksi perheveneessä kuluu pahuksesti sähköä ja mikään ei lataa akkuja tehokkaammin kuin moottorin laturi.
Kyllähän tuo on useimmiten laiskuutta. Tietysti laiskuutta voi nimittää vaikka lataamiseksikin.
Kryssiminen on aika työlästä varsinkin isolla genualla varustetuissa veneissä. Ymmärrän hyvin, jos bussin mallinen matkailuvene kryssii peltigenualla, mutta samaa näkyy tehtävän hyvänä kryssiveneenä tunnetuilla tyypeilläkin.
Kiirehän ei voi olla kyseessä; purjeveneellähän olet perillä heti purjeet nostettuasi ;O)
Mikä siinä kryssimisessä on vaikeaa kysyn??
Minä ainakin ajan silloin tuulen mukaan ohjaten - purjeet on säädetty kokemuksen tuomalla metodilla maksimaaliseen nopeuteen ja nousukykyyn, luoviessa en säädä niitä jatkuvasti, isoa pitää joskus päästää puuskan iskiessä - genoaa ei tarvi viritellä alinomaa. Käännökset pitää tehdä joutuisasti eikä niissä pidä laiskotella. Genoa skuutataan uudelle halssille kun keula on "silmässä" käännöksen aikana ennen kuin vene ehtii kääntyä uudelle halssille ja purje vetoon jolloin tietenkään ei enää käsivoimat riitä ja skuutti on kiristettävä vinssillä. Mutta kun asian tekee oikein ja nopeasti noin ei ehdi tapahtua oikein suoritetussa käännöksessä.
Kovalla tuulella yksin ollessani käytän autopilottia apuna halssin vaihtoon - se osaa sen hienosti ja ehtii tehdä köysityöt aivan rauhassa.
Aika veikko olet, jos minkään kokoisen genuan saat lähellekään kryssitrimmiä ilman vinssiä. En ole nähnyt moista edes täydellä kisamiehistöllä purjehdittaessa. Hitaan käännöksen minä ainakin joudun tekemään, kun skuutia vetämässä on vaimo tai itse yksin. Ja usein vielä pienen kiihdytyksen jälkeen nostamaan uudestaan sen verran, että helman saa kaiteen sisäpuolelle.
Muutoin kyllä voi todella kysyä, mikä siinä kryssimisessä vaikeaa on. Onnistuu hyvin yksinkin barduunoineen päivineen, eikä trimmaamista ole paljoa, hiukan ohjaamista ja tilanteen tarkkailua shiftien hyödyntämiseksi vain.
Tjaa - ei se minusta ole vaikeaa, jos vika on sulla siinä että käännät veneen liian nopeasti?
Kilpailussa hyvä mutta nythän ei kisata..
Autopilotin kanssa oon huomannu, itseasiassa viime kesänä sen oivalsin, nimenomaan pilotin kanssa että veneen vauhti riittää kyllä hieman rauhallisempaankin vastakäännökseen - silloin ehtii skuutin kiristää ennen kuin vene on asettunut uudelle halssille.
Pilotti tekee käännöksen riittävän rauhallisesti.
Mulla on itselukitsevat 2-nop. vinssit - hyvin harvoin tarvii kiristää useammin hieman löysätä.
Leen puolen skuutti on valmiina vinssillä ja löysät on jo vedetty pois ennen käännöstä.
Itselukitsevissa on kyllä se etu että ne on paljon nopeammat käyttää kuin tavalliset.
Veneen vauhti tietenkin putoaa rauhallisesti käännyttäessä hieman.
Ja ei se aina onnistu, useinmiten kyllä.
Genoa ei oo myöskään mikään hirvee lakana 125% ja osatakila joissain käytetään 140% ja jos se on ihan topista saakka niin sitten se on suuri eikä varmaan onnistukaan enää.. Vene on 30'.
Barduunoista kysyisin sinulta että miten niiden kanssa toimitaan, haikailen suurempaa jollain aikataululla ja aika monessa ehdokastyypissä ne on.
Estääkö barduunat puomin kääntymisen halssia vaihtaessa jos estävät niin mikä on se operaatio ja miten se hoituu että barduuna saadaan pois tieltä käännöksen ajaksi niin vastakäännöksessä kuin jiipatessakin - käytetäänkö barduunoita aina purjehtiessa vaiko vain kovalla tuulella?
Olen todella tyytyväinen jos viitsit vastata - tää juttu askarruttaa ihan oikeesti.
Kaikissa kunnon veneissähän on barduunat... Kyllä ne varsin poikkeuksetta pitää aukaista aina sekä vendassa että jiipissä. Ja aina ne on käytössä osatakilaisissa. Useimmiten vasta kahden reivin kanssa mahtuu isopurje barduunoiden alta ja puominkin liike vendassa niin pieni, että barduunat voi pitää kiinni jopa molemmin puolin. Paljon niitä turhaan pelätään, sekä kai sitä lisävaivaa, että luullaan kepin tulevan alas auki olevien barduunoiden takia. Isopurje kyllä tukee mastoa aivan riittävästi taaksepäin, joten melko hurjia pitää tapahtua, että löysällä olevat barduunat maston kaataisivat. Ne lisäasteet kryssikulmiin, jotka barduunoilla saa, korvaavat mielestäni hyvinkin niiden tuoman lisävaivan. Suurin vaiva niistä on isoa nostettaessa, jolloin aika tarkkaan saa saa keula olla tuulta päin, jotta purje osuisi niiden välistä. Mutta sitten voi lenssilläkin laskea ison kunnolla auki, kun saalingit eivät sojota taaksepäin. Taakse vedettyjen saalinkien kanssahan barduunoista ei ole suurta iloa, kun kiristäminen löystää vantteja. Toinen juttu kokonaan on sitten ne maston pumppaamisen estämiseksi viritellyt barduunat, jotka vasta aallokon kasvaessa otetaan käyttöön.
Normaali proseduuri vendassa on: ennen käännöstä leen barduuna vinssille ja turhat löysät sisään, käännökseen lähtiessä luun barduuna auki ja samantien voikin tempaista toisen puolen kireälle. Kiristys kryssillä vaatii vain pari kierrosta vinssin kammesta. Jiipissä sama juttu, mutta löysättävää ja kiristettävää on vain enemmän, mutta eipä juuri kiirettäkään. Barduunoiden lukkojen tulee olla kunnolliset, jotka päästävät mahdollisimman vähän ulos lukittuessaan, mutta varmasti aukeavat vedon alaisena.
Mulla muuten reilusti yli 90 % ajasta se 150 % 1. genua käytössä, joka tulee vielä melko tarkkaan kantta myöten, ei ihme, että ne käännökset on vähän toisenlaisia.
Asia avautunee lisää ja todella sitten kun pääsee ihmettelemään noita barduunoita veneen kannelta käsin, hyvä selvitys, kiitos!
Edellisessä veneessäni oli barduunat. En kaihoa niitä millään tavoin!
Imssi kirjoittelee jotta: "Kyllä ne varsin poikkeuksetta pitää aukaista aina sekä vendassa että jiipissä." mutta kumoaa sitten tämän: "puominkin liike vendassa niin pieni, että barduunat voi pitää kiinni jopa molemmin puolin"
Kaikki tuo pitää paikkaansa, mutta rakenteelliset erot veneiden välillä ovat merkittäviä käytettävyyden ja kätevyyden osalta. Minulla onneksi oli fokka itseskuuttaava joten jäi aikaa tuhertaa barduunojen kanssa. Jiippi oli hankala niiden kanssa, paras ratkaisu oli vaan löysätä molemmat ja kovalla tuulella (32 neliöinen iso) hiukan hirvitti, ilmeisen turhaa kylläkin. Vahinkojiippi aiheutti melkoisia rasituksia takilaan, jos barduunaa ei ehtinyt löysätä. Miten se isopurje muuten tukee takilaa taaksepäin??? Takastaagi otti ainakin tuossa ratkaisussa suuren osan voimista jos barduuna oli pois pelistä.
Joten, seuraavassa paatissani tuskin on barduunoita ja jos on, niin takilan tulee olla sellainen, jotta niiden käyttämättömyys ei heikennä sitä. Itseskuuttaava fokka ennen kuin rullagenua, molempi tietysti parempi, jos olisi kutteristaagi. Purjehdin mielellään yksin mutta eihän mikään pakko ole gastejakaan rasittaa turhan päiten. Jos miehistö kaipaa fyysistä aktiviteettia niin 150% genua emännälle skuuttailtavaksi ja kapeaa salmea vastatuuleen ;-)
Joku rivi kai jäi lukematta. Barduunat voi pitää kiinni, jos isossa on kaksi reiviä sisään otettuna, jolloin purje mahtuu yleensä barduunoiden alle ja puomikin kryssillä pysyy riittävän lähellä keskilinjaa.
Tottakai veneet ovat erilaisia ja omasi taisi olla vähän vanhempaa sorttia, ellen näitä juttuja väärin muista. Isopurje todella tukee mastoa hyvin taaksepäin voimien välittyessä skuutiin, paitsi aivan auki skuutattuna. Jiippiä en kuitenkaan edes keskituulella tee vetämättä ainakin osin skuutia sisään, ihan jo puomin liikerataa rajoittaakseni. Ja vastagaija on vähänkin pidemmällä legillä käytössä vahinkojiippien välttämiseksi. Mun isopurjeeni on vielä isompi ja saalingit lähes suoraan sivulle, mutta enää ei pelota barduunat auki ajaminen lenssillä kovemmassakaan tuulessa, uskon jo, että siellä se masto pysyy. En edes periaatteessa tiedä, miten muutenkaan jiippi olisi mahdollista tehdä. Takastaagi on aika huteron topin päässä eikä yksin paljoa kanna.
Kovin pitkää ränniä ei kunto kestä kryssiä, sen myönnän, vaikka emännän paikka silloin onkin mieluummin ruorissa. Yksinkertaisempaa on valita väljemmät vedet kryssimiseen. Ja sen rullagenuan olen luvannut hankkia heti kun joku edes hehtaarilleen samankokoinen osittain rullatulla genualla kryssii ohi. Vielä ei ole tullut sen suhteen minkäänlaista läheltäpiti tapausta.
Mieheni pitää lillumisesta- sillä ei yleensä ole kovin kiire, se jaksaa katsella merta ja maisemia ja läpsyviä purjeita. Minäkin jaksan vähän aikaa,mutta kun tuulet loppuu ja vauhti hidastuu, alan katsella lokia ja kelloa ja mitata matkaa kartasta satamaan ja suhteuttaa tulosta ruoanlaittoon ( ja lasten systeemeihin silloin kuin olivat pienempiä)niin kyllä se moottori pörähtää käyntiin ,joskus pienellä painostuksella. Eli lapsiperheelliset tuskin lilluskelevat ja niitä nykyään on aika paljon.
Toisekseen jos purjehtii saaristomerellä heinäkuussa ei kannata lilluskella loputtomiin,jos haaveilee laituripaikasta.
Minulle on 4 solmua ok,mutta 2,5-3 solmua pysyvänä vauhtina alkaa olla jo hiukan liian hidasta. On varmaan epäpurjehtijamaista mutta minä olenkin nykyajan perhepurjehtija.
kun joudut kärsimää melusta .sinua selvästi pännii purjev koneella ajo.mopeus itselläni usein parempi purjeilla kulkiessa.kuulee luonnon ääniä mm linnut. myös muut veneet tulee huomioitua helpommin purjeil kulkiesssa.eikä tuulen suunta ole minun kulkemisia vielä haitannut, joko valitsen suunnan tai muutan suunnitelmia tuulen mukaan ,on muuten mielenkiintoista mm kesälomareissul. satamiin "ehtiminen" on taas kiinni siitä onko aina tarve niin kova.itse usein tulen illaksi vaikka lähelle satamaa ankkuriin ja vasta aamul siirryn satamaan,paikkoja olen aina löytänyt ja jää aikaa rauhassa satamas olemiseen 1. yon maksulla.taas keväälä tuulten mukana hel-tallin- tukholm-pori-turku alueelle pyörimään n.100 päiväx.
Taidat olla näistä vastanneista ainoa, jolla on hieman laaja-alaisempaa purjehdus kokemusta. Onhan se selvä, että nuorilla lapsettomilla seurueilla sekä eläkeläispariskunnilla on erillaiset lähtökohdat purjehtimiseen. Voi tosiaankin jäädä vaikka ensimmäiseksi yöksi ankkuriin sataman ulkopuolelle, ja käyhän se lapsiperheellekkin kerran pari kesäloman aikana. Mutta ei sitä kovin montaa kertaa viitsi selittää miksi me ei mennä laituriin kun muut menivät, alkavat lapset pitää isiä tosi luuseerina aika pian.
Yhden lisäyksen haluaisin vielä tehdä kun en tiedä missä tuo "teak" on ollut purjeveneitä katsomassa. Varsinkin lomilla teemme muutamia pitkähköjä päivämatkoja per viikko ja sitten vastavuoroisesti olemme pari päivää satamssa tai pyörimme hyvin lyhyitä päivämatkoja pienellä alueella. Tästä seuraa muutama asia. Kun tulee vaikkapa Utöstä Hankoon, alkaa jo Tulliniemessä tuntua, että on perillä. Siksipä tulee vedettyä purjeet alas ja kone käyntiin. Saa viikattua ison, laitettua kiinnitysköydet valmiiksi, fendarit paikoilleen, keulaportaat paikoilleen ja vyyhditettyä köydet. Samalla tulee akkua ladattua. Jos Hangossa katsoo, niin näkee, että koneella tullaan purjeet nipussa. Mitäpä siitä. Toisaalta noina päivinä, jolloin matkaan on vähän (5-10 Nm) ei välttämättä aina tule vedettyä purjeita ylös. Kas, jotkut ovat lomalla saaristossa purjeveneellä, toiset vain purjehtimassa. Varmaan parisen vuotta sitten kanssapurjehtijat nimesivät meidät laiskoiksi, kun laskimme purjeet jo n. 5 Mn ennen Marianhaminan itäsatamaa tuulen kääntyessa sivuvastaiseksi ja ollen varsin puuskaista tehden purjehtimisesta varsin repivää (nopeus 8 -12 m/s). No, olimme toki vetäneet purjeet ylös melko pian Visbystä ulos ajaessamme ja maileja oli takana jo n. 190.
Olemme vaimoni kanssa aloittaneet purjehtimisen jo ennen kuin melillä oli lapsia, nyt niitä on useampia. Aina välillä nykyäänkin tulee tilaisuus viedä lapset vaikkapa isovanhempien luokse viikonlopuksi ja lähteä kahdestaan merelle. Niille, jotka eivät ole purjehtineet lasten kanssa, on turha selitää mitä eroa siinä on.
Tuo "teak" on ilmeisesti joko moottoriveneilijä, pienen purjeveneen omistaja (heikko moottori), nuori ja kokematon, eläkeläinen (aloittanut purjehtimisen vasta lasten kavettua aikuisiksi) tai sitten hän ei veneile omalla veneellä ollenkaan. Kysymyksen asettelu viittaa näihin. Itse en ymmärrä tätä jatkuvaa keskustelua koneella-ajosta. Pitäisikö nyt aloittaa tuolla moottoriveneosastolla keskustelu siitä, miksi niin harvat moottoriveneilijät käyvät Tukholmassa, Visbyssä, Bornholmissa, Göta kanavalla tai vaikkapa Köpenhamissa. Veneethän antavat tähän hyvät edellytykset. Jo muutaman viikon lomalla ehtii hyvin ajamaan Göta kanavan läpi ja Ruotsin etäläkärjen ympäri.
"teak", kun seuraavan kerran näet lomallasi tai vaikkapa viikonloppuna koneella-ajavan purjeveneen, älä turhaan rasita itseäsi kysymyksellä miksi purjehdus ei kiinnosta. Olet jo ajatuksissasi eksynyt täysin.
Usein tällä palstalla ihmetellään muiden tekemisiä ja pidetään omaa näkökulmaa ainoana ja oikeana.
On suuri ilo lueskella näin asiallisia vastauksia. Toivottavasti näiden määrä kasvaa, voisi vaikka omakin maailmankuva saada uusia vivahteita.
Ps. reilu viikko venemessuihin, kesä taitaa tulla sittenkin
Tuskimpa teak purjehtimattomuutta ihmetellessään sinunlaisistasi puhui. Tai sitten hämmästyttävän monet tekevät hyvin lyhyitä päivämatkoja alituiseen. Tai niitä hyvin pitkiä. Laiskuus tuntuu olevan kasvava luonnonvara, sen näkee merellä selvästi sekä käyttäytymisestä, että veneiden varustelusta. Veneiden markkinoinnissakin "helppo" on aivan yhtä tärkeä adjektiivi kuin "hyvät purjehdusominaisuudet". Omien havaintojeni mukaan rullapurjeet ovat erottäin helppoja rullata sekä auki että kiinni. Jos toisaalta liian monta asiaa uhrataan helppoudelle, ei purjehtiminenkaan ole enää kivaa, kun ominaisuudet eivät riitä. Ja kynnys purjeiden nostamiseen nousee. Lapset ovat hyvin yleispätevä tekosyy moneen asiaan, joihin on helppo vedota. Olenhan minäkin riittävän monta kerta kuullut sen kysymyksen:"Koska ollaan perillä?" Huomattavan vähän kuitenkin mielestäni piti lastenkaan takia vanhoja tapojaan muuttaa veneessä. Suurimmat muutokset ovat viime vuosina johtuneet siitä, että aikataulut pitää osin rakentaa lasten kilpalujen ympärille. Ei siis ole liika purjeiden kuluttaminen heitäkään harrastuksesta vieroittanut.
..vain on, että ihmiset ovat erilaisia ja lapset ovat ihmisiä...........
> Itse en ymmärrä tätä jatkuvaa keskustelua koneella-ajosta >
Oletkos huomannut, että tämä jatkuva keskustelu koostuu purjehtijoiden erilaisista selityksistä sille, miksi ajavat koneella. (Kuten tämä sinunkin pitkä juttusi). Jos asia noin kovasti vaivaa, eikö kannattaisi vaihtaa moottoriveneeseen, niin voisi reilusti ajella koneella tarvitsematta selitellä ja puolustella tekemisiään.
Näin se menee myös meillä. Satamaan tulo on huomattavasti helpompaa, kun vene on edes vähän ship-shape. Aina silloin tällöin näkee, kun joku tulee iso ja keulapurje miten sattuu. Se vaikeuttaa jo satamamanöövereita. Jokaisella on syynsä konettamiseen ja vastaavasti luovimiseen. Muistan itse nuoruusvuosilta, kun luovimme pikku-Scyllalla Barösundin 4,2 NM ränniä kohti Jussaröä, kun konevoima ei yksinkertaisesti riittänyt kovassa tuulessa puskemaan venettä eteenpäin. Nyt on hevosvoimia apumoottorissa vaikka muille jakaa, ja välillä laiskottaa näillä kapeilla väylillä. Omasta mielestäni Hki-Hanko -väli on aika perkeleellinen luovittava vallitsevilla läni-lounaistuulilla. Ajetaan vaan rohkeasti koneella kun siltä tuntuu!
Reilusti koneella? Siis jos vaikkapa tuolloin kun tulimme Visbystä, olimme siis purjehtineet n. 185 Nm, lähtiessä sorruimme koneella-ajoon n. 5 Nm ja samoin satamaan saapuessa n. 5 Nm. Kyse on juuri tästä. Johtopäätöksiä vedetään herneen kokoisilla aivoilla. Miksi ihmeessä vaihtaisin moottoriveneeseen, purjehdinhan tuollakin legillä ainakin hieman. Ja jos tuonakin kesälomana maileja kertyi n. 1000 joista n. 100 - 150 koneella, niin johan tuota todellakin pitää alkaa selittää, aika vähäistä purjehtiminen todellakin on verrattuna koneella-ajoon.
Vaan ei. Näitä keskusteluja aloittavat juuri ne, jotka suurimpana urotekonaan pääsevät Hankoon, parhaimmat jopa Högsåraan tai eteläiselle Saaristomerelle. Kun sitten vastaan tulee joku koneella ajaen tuomitaan venehuonoksi ja kippari laiskaksi.
Lopuksi haluaisin kuitenkin sanoa, ettää eihän koneella-ajamista todellakaan tarvitse kenellekkään selittää. Itse ainakin ajan koneella silloin kun se tilanteesen sopii paremmin kuin purjehtiminen (tuulensuunnalla, -voimakkuudella, auringonpaisteella, sateella, tms. ei ole vaikutusta tähän). Mottoriveneillä ja pienellä peräprutkulla (tai alitehoisella sisäkoneella) varustetuissa purjeveneissä tätä valinnan vapautta ei ole. Kyllä se varmasti jurppii teitä.
Aivan.
Ja samat koneella ajon ihmettelijät kiroavat rännissä kryssivää...
Mielestäni se on jokaisen oma asia miten liikkuu kunhan ei aiheuta haittaa muille. Koneella lataaminen on paljon fiksumpaa tehdä merellä kuin satamassa. (No. nykyään valtaosassa veneitä on maasähköt ja laturit ja vierassatamissa rantasähköt joten lataaminen ei aina ole se syy)
Tuskin kukaan purjeveneen omistaja, joka purjehduksen edes jotenkin hallitsee, ajaa koneella yhtään ylimääräistä mailia vapaaehtoisesti, siihen on aina joku syy. Koneella ajaessa meteli on kova, vene keikkuu holtittomasti aallokossa, krääsä on mahdoton ja peräpeili mustuu. Kyllä sille aina on joku "oikeutus" uskoisin. Minulla on vene jonka kryssikulma on luokkaa 60 ast., joten hirveätä vauhtia ei matka edisty vastatuuleen. Nautin kuitenkin purjehtimisesta niin paljon, että pyrin aina liikkuumaan purjevoimalla kun mahdollista. Joskus emäntä komentaa että nyt rätit alas ja kone käytiin, mutta pienet kierrokset ettei tuu melua. Ruoka tajoillaan vain suorassa olevalta salongin pöydältä. Tai toisinaan loma on lopussa ja ei enää ole aikaa katsoa aamulla vindeksistä matkan seuraavan etapin suuntaa. Kapeilla saaristo väylillä isolla hitaalla pitkäkölisellä veneellä kryssiminen on aika rankkaa ja riskaabelia. Kanssa kulkijat eivät aina ymmärrä että tuollainen vene on hetkittäin ohjailukyvytön jos joutuu vendassa saaren pläkään tai vauhti loppuu, silloin ei pystykkään väistämään muita meriteiden sänntöjen mukaisesti .
Asiallista miettiä muiden tekemistä. Mistä muuten tiedät ettei ole sivutuulia...minun käsittääkseni sivutuuli on ihan yhtä todennäköinen kun muutkin tuulet.
Jos joskus liikut veneellä, purje- tai moottori, niin jatka vain muiden tekemisten miettimistä. Voit sitten toisten samanlaisten taulapäiden kanssa vielä kerrata muiden veneilijöiden tekemiset siellä venereissunne ääripäässä eli Jurmossa.
Me muut liikumme purjeveneillämme niin kun lystäämme ja kulloinkin parhaaksi näemme ja siellä missä huvittaa.
Sähän oot mun kimppakyytikaveri, sinulla ei ole omaa venettä. Kammoksut kaikkea sellaista jossa joutuu tekemään jotain asian eteen kuten veneilyssä huoltamaan ja kunnossapitämään venettä, autoosikaan et tee mitää itse et koskaan edes pese autoasi käsin - ihmettelet kun minä taas en koskaan käytä autopesua tai vie autoani öljynvaihtoon kun teen senkin itse. Veljelläsi on moottorivene jossa on olikoseny 2 x Volvon joku KAD - iso ja kallis, oot jonkun kerran päässy mukaan, et juurikaan ole kommentoinut noita kertoja - ilmeisesti ottaa lujille kun velipojalla on siihen varaa.
Enimmäkseen oot nähny purjeveneitä ja purjehtijoita vaan rantakahvilan ikkunasta, saariston losseilta autosta ja niillä harvoilla kerroilla veljesi mukana lähellä satamaa kurvatuilla koeajoilla. Sulla on vahvat mielipiteet asioihin ja muut ovat aina väärässä - ihan kaikessa, kaffetauolla sinun pitää olla aina äänessä vitseinesi ja juttuinesi jossa ihmettelet milloin ketäkin.
Puheessa käytät paljon p-, v- jne alkuisia sanoja.
Lomasi vietät lomaosakkeessa ja sukulaisten nurkissa ettei rahaa kovin kuluisi, oot siitäkin kateellinen kun minä ja perheeni vietetään hiihtoloma aina eri paikassa ja etenkin - kesälomat purjehtien saaristossamme.
Tuo on ainoa asia jonka aiheesta tiedät tai osaat kuvitella.
Olipas harvinaisen tyhmä vastaus :(
Itselläni ei ole 27 jalan purjeveneessä edes moottoria. Hyvin on satamaan päässyt. Poiskin olen sieltä päässyt. Purjehtiminen alkaa siitä, kun köysi irtoaa laiturista ja päättyy samaan tapahtumaan toisinpäin. Olen myös ollut matkassa purjehduskisassa Kemistä Marianhaminaan, kun tuuli oli 4 vrk Etelästä. Ainakin kartalta katsottuna täytyi olla vastatuuli. Ja nytkin tekee mieli purjehtimaan, harmi etten välitä ulkomaanmatkoista.