(Kirjoitin alunperin "seksuaalinen väkivalta"-palstalle, mutten oikein tiedä mihin kategoriaan tämä lokeroidaan... Olisin kuitenkin kiitollinen vastauksista.)
Seurustelin 3 vuotta itseäni vuoden vanhemman miehen kanssa. Asuimme yhdessä ja olimme jopa hetken aikaa kihloissa.
Aluksi seksi oli kivaa, en saanut koskaan orgasmia yhdynnässä mutta muuten se tuntui hyvältä. Olin aika latautunutkin ja halusin seksiä usein, kuten miehenikin.
Kuitenkin jossain vaiheessa seksi ja koskettelu alkoi etoa. Mies oli monesti painostavakin ja oli tilanne mikä tahansa (vaikka olisin itkenyt jostain syystä), hän yritti lääppiä väkisin. Jos sanoin, etten halunnut seksiä, hän suuttui ja syytti minua siitä ettei hän saanut. Joskus oli pakko suostua, jotta olisin välttynyt siltä kaikelta haukkumiselta, ja välillä jopa itkin. Sen hän "huomasi" vasta kun oli saanut.
Monien asioiden kasaantuessa päätin erota. Pelkäsin koko ajan etteivät seksihaluni enää palaisivat. Muutin pois ja vähän myöhemmin tapasin uuden, ihanan miehen. Ja jälleen seksi oli aluksi ihanaa, ja sain jopa orgasmin.
Nyt olemme seurustelleet vuoden ajan ja vanhat tuntemukset alkavat palata mieleen. Hän on erittäin huomaavainen eikä painosta minua mitenkään. Silti vaikka itse tekisin aloitteen, innostus saattaa kesken kaiken lopahtaa.
Mistä tämä voi johtua? Välillä tuntuu kuin se olisi entinen mieheni joka yrittää väkisin saada, vaikka kosketus ja tunteet ovatkin muuten ihan eri luokkaa. Rakastan nykyistä miestäni ja haluan häntä myös fyysisesti, mutta into ei aina riitä loppuun asti ja alan karttaa kosketusta "sinne".
Miten näistä menneisyyden haamuista voi päästä eroon? Jotenkin on jäänyt pelko sanoa ei.
Seurustelin 3 vuotta itseäni vuoden vanhemman miehen kanssa. Asuimme yhdessä ja olimme jopa hetken aikaa kihloissa.
Aluksi seksi oli kivaa, en saanut koskaan orgasmia yhdynnässä mutta muuten se tuntui hyvältä. Olin aika latautunutkin ja halusin seksiä usein, kuten miehenikin.
Kuitenkin jossain vaiheessa seksi ja koskettelu alkoi etoa. Mies oli monesti painostavakin ja oli tilanne mikä tahansa (vaikka olisin itkenyt jostain syystä), hän yritti lääppiä väkisin. Jos sanoin, etten halunnut seksiä, hän suuttui ja syytti minua siitä ettei hän saanut. Joskus oli pakko suostua, jotta olisin välttynyt siltä kaikelta haukkumiselta, ja välillä jopa itkin. Sen hän "huomasi" vasta kun oli saanut.
Monien asioiden kasaantuessa päätin erota. Pelkäsin koko ajan etteivät seksihaluni enää palaisivat. Muutin pois ja vähän myöhemmin tapasin uuden, ihanan miehen. Ja jälleen seksi oli aluksi ihanaa, ja sain jopa orgasmin.
Nyt olemme seurustelleet vuoden ajan ja vanhat tuntemukset alkavat palata mieleen. Hän on erittäin huomaavainen eikä painosta minua mitenkään. Silti vaikka itse tekisin aloitteen, innostus saattaa kesken kaiken lopahtaa.
Mistä tämä voi johtua? Välillä tuntuu kuin se olisi entinen mieheni joka yrittää väkisin saada, vaikka kosketus ja tunteet ovatkin muuten ihan eri luokkaa. Rakastan nykyistä miestäni ja haluan häntä myös fyysisesti, mutta into ei aina riitä loppuun asti ja alan karttaa kosketusta "sinne".
Miten näistä menneisyyden haamuista voi päästä eroon? Jotenkin on jäänyt pelko sanoa ei.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Terapeutille. Meidän kaupungissa ainakin on joku seksologi tms. hän voi ohjata tarvittaessa terapiaan tai psykiatrille jos ei itse pysty auttamaan.
Luulenpa, että sinun ei kannata maallikkoasiantuntijoiden mielipiteitä punnita. Ehkä tätäkään.
Itselläni on ollut naisia, jotka jostain syystä eivät ole aina halunneet seksiä.
En ole vaatinut silloin, pakoittanut saati kaikkein vähiten haukkunut heitä siitä!
Ihmisellä pitää olla empatiaa!
Pitää osata asettua toisen asemaan!
Empatiaa ei voi noin vain opetella vaan sen pitää olla synnynnäistä!!!
Ei kukaan autolla ylinopeuksia rajusti ajava noin vain lopeta sitä vaan halu saiihen pysyy AINA!!!
Sakot peloittavat pitämään nopeudet alhaisina!!!
Vaistoat miehesi vain näyttelevän empatiaa ja siitä reaktosi.
Miehesi ei ikinä voi asettua tunteellisesti asemaasi ja voida tehdä mitä haluaisit itsellesi!!!
VAIHDA MIESTÄ!!!
Empatia on synnynnäistä!!!!
En itse voisi kuvitella tekeväni ukkosi tavoin!!!
Ja olen ylpeä siitä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
VAIHDA MIESTÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
"Vaihdoin" miestä, niin kuin kirjoituksessani kerroin. Ja nykyinen mieheni ei painosta ollenkaan ja on erittäin huomaavainen. Vika on minussa, ja se juontaa juurensa edellisestä suhteestani.
Sehän taitaa olla pieni traumanpoikanen, mutta sen ei kannata antaa lannistaa. Et ehkä silloin osannut käsitellä tuntemuksia ja seksihalukkuutta,et ehkä osannut tarpeeksi vahvasti kieltäytyä. Hän käytti heikkouttasi mielipiteisiin hyväksi, eikä arvostusta sinuun tainnut olla ollenkaan!!! mutta olet varmasti oppinut, että sinä päätät mitä haluat. Jos nykyinen miehesi on rakastava, niin varmasti pystytte keskustelemaan "pienestä ongelmastasi" ja voitte "harjoitella uudestaan" seksiä jossa on rakkautta, eikä pakkoa. "Traumoja menee ja tulee, niihin ei pidä takertua!" Seksi on erittäin normaalia ja kivaa! Älä mieti vanhoja asioita, se ei auta asiaan ollenkaan!
Kerro tuo sama tarina uudelle rakkaallesi. Voitte ehkä yhdessä keksiä asialle ratkaisuja. Vanhat asiat eivät helposti unohdu, mutta ei niiden ainainen miettiminenkään mitään auta.
Olen myöskin seurustellut 3 vuotta itseäni vuoden vanhemman miehen kanssa ja olemme siis yhdessä edelleen.
Koskaan en ole orgasmia saanut minäkään.
En tiedä johtuiko siitä vai mistä, että jossain vaiheessa aloin haluta seksiä harvemmin.
Käsittääkseni naiselle on normaalia, ettei halua ihan joka päivä ja esim. minulla halut määräytyivät pitkälti kuukautiskierron mukaan.
Mieheni taasen halusi AINA ja painosti minua, etenkin kännissä.
Painostus taas aiheutti minussa jonkinlaisen "seksi-inhon" ja aloin tulla täysin haluttomaksi.
Kerran sitten mieheni meinasi humalassa ottaa minut väkisin, siis käänsi minut selkä itseensä päin, painoi väkisin minua kumaraan ja koitti vain kuivana survoa sisään, mikä sattui ja ei tietenkään onnistunut.
Vaikka mitään ei varsinaisesti ehtinyt tapahtua, luottamus meni ja minulle jäi kai ikuiset traumat.
Sen tapauksen jälkeen olen aina tuntenut seksin aikana itseni alistetuksi ja pelkäksi objektiksi.
Nyt emme ole harrastaneet seksiä ollenkaan moniin kuukausiin, siitä ei oikein enää tullut mitään kun minua alkoi itkettää aina ja sattui, kun en ollut enää kiihoittunutkaan.
En usko, että voin enää ikinä harrastaa seksiä ainakaan hänen kanssaan, mutta en kyllä osaa kuvitella sekstaavani kenenkään toisenkaan kanssa!
Hän on ollut muuten kultainen ja ymmärtäväinen, mutta puute ja alkoholi saa hänet joskus painostamaan liikaa, ymmärrän kyllä minäkin häntä, mutta sille en mahda mitään ettei vain enää haluta ollenkaan.
Vaikka haluaisinkin haluta.
Terapiassakin olen ollut, mutta ei se mitään auta. Ei näitä asioita osata hoitaa.
Haluaisinkin antaa miehille neuvon, että naista ei koskaan pidä painostaa eikä alistaa seksuaalisesti, ellei ole aivan varma että hän nimeenomaan pitää sellaisesta.
Useimmille naisille seksuaalisuus on kuitenkin herkästi särkyvä asia ja on parempi olla vaikka vähän liian varovainen.
Sillä kun halut menee, niitä on TODELLA vaikeaa saada enää takaisin ainakaan saman ihmisen kohdalla, se asia ei tosiaan ole omissa käsissä.