Olen kuullut että korkeakouluihin on valintakoe. Tuolta työkkäristä tänään sainvarmistuksen asialle. Myös sen mulle kerrottiin, että valintakoe ei ole tavallinen, niin kuin mihin tahansa alalle, vaan sellainen psykologinen juttu. Koitin kysellä tarkemmin, mutta eipä hän tiennyt kovinkaan tarkemmin. Onko kenellekään kokemusta tai tietoa? Mitä siihen sisältyy? Onko vaikeaa suorittaa? Irtoaako helposti pisteitä? Jos jollekin tulee jotain muuta hyödyllistä tai hyödytöntä tietoa asiasta mitä en huomannut kysyä, kerrohan toki. Varmasti joku muukin kuin minä asiasta hyötyy :)
Ja alahan on siis tämä terveydenhoito.
Ja alahan on siis tämä terveydenhoito.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse kävin soveltuvuuskokeessa, eikä se minun mielestäni niin hirvee ollut. Annetaan joku tietty aika ne tehdä ja taas uutta. Aika stressaava tilanne sinänsä. Siinä on monenmoisia testejä joista en osaisi itse tutkia olenko sopiva alalle, mutta koulutukseen pääsin niillä. Oli siinä psykologinkin haastattelu, tämä esitti aika provosoivia kysymyksiä siitä miksi alalle haluan yms. Sekin kai riippuu vähän haastattelijasta mitä kysyy.
Ei minun mielestäni soveltuvuustestejä kannata kuitenkaan jännittää, tekee vaan parhaansa.
Soveltuvuuskokeessa on todellakin psykologiset testit, joilla mitataan allle soveltuvuuttasi. Testeihin sisältyy kirjallinen osio, psykologin haastttelu ja ryhmätilanne (yleensä ainakin, poikkeuksiakin voi olla).
Kirjallisessa osoissa on erilaisia sanallisia-, numeerisia-, piirustus- ja tulkintatehtäviä. Yleensä on tietty aika jossa tehtävä pitää suorittaa. Siinä mitataan paineensietokykyä, luovuutta ja sosiaalista tilannetajua.
Haastattelussa psykologi kysyy mm. perhetaustaasi, arvojasi ja motivaatiotasi alalle.
Ryhmätilanteessa tarkastellaan miten kykenet tiimityöskentelyyn, organisointiin, miten suhtaudut muiden mielipiteisiin ja ehdotuksiin.
Esimerkiksi nyt tällaisia pääsykokeita. Lykkyä pyttyyn!
Siis millaisia kirjallisosioita? Eikai siellä mitään matikkaa ole? Ku mun viimeisestä matikantunnista on jo kolme vuotta eikä se kauheen hyvin mieles oo pysyny... Kuinkaskauan muuten niissä kokeessa suurin piirtein kestää?
Kiitoksia jos jaksatte vastata :)
No se "kirjallinen osio" on tyyliin:
- jatka lausetta, ja lause-esimerkki: "olen aina ollut sitä mieltä että...____" "pienenä minä aina...______"
- yleisteitoa: kysymyksiä tyyliin "mikä on valon nopeus, mitä sukua Ruotsin hallitsija on..." ja niihin monivalntvastukset
- keksi yhdyssanoja: ja sitten monta vaihtoehtoa
- yksinkertaisia yhteen- vähennys ja kertolaskuja
- jatka kuvioita
- piirrä ja täydennä kuviot
- järjestä kuvakkeet aikajärjestykseen (esim. sarjakuvat sekoitettuna)
- "musteläiskätesti"
- lyhyt essee itsestäsi
- oikeinkirjoitus- ja oikolukutehtävä
Esimerkiksi tällaisia, kysymyksiä on monta, ja on tietty aika, esim 1-3 minuttia suoriutua jokaisesta osiosta. Niissä mitataan enemmän paineensietokykyä, eikä ole tarkoituskaan ehtiä vastaamaan kaikkiin.
Toivottavasti oli jotain apua.
Näinhän meitä valkataan että jonot lyhenisi. Täälläkin haettu kolmas kerta toden sanoo. Täytyisi olla oikein pirteänä sekä terveenä ja muutenkin erittäin valmistautunut kokeisiin että ei tulisi näitä virheitä. Sekä kantsii hakea uudelleen että soitella kouluihin peruutuspaikkoihin, joihin pääsee pelkän haastattelun kautta. Mielestäni kokeet eivät kerro mitään hakiasta eikä kukaan voi sinulle sanoa mihin ammattiin olisit tulevaisuudessa hyvä/paras esim. psykologit/opettajat. Koulujen sisälläkin on monia jotka eivät haluakaan yms. Kolme kertaa alan amk:n pyrkiminen oli ikävää mutta lopulta läpäisin kokeet. Olen valmistunut ja työelämässäkin. Voisi olla myös muita vaihtoehtoja kuin nämä pääsykokeet. En ymmärrä yhtään niitä.
Kävin itse samana keväänä kahdessa eri pääsykoetilaisuudessa. Tässä hieman kuvausta niistä. Ensimmäiseen paikkaan pääsin, toiseen en.
Ensimmäisessä paikassa oli soveltuvuuskoe, ryhmäkeskustelu sekä psykologin haastattelu. Soveltuvuuskokeessa oli matemaattinen osio, lauseentäydennysosio ("äitini oli minusta aina.." "isäni ei koskaan..") sekä piti piirtää ruutuihin kuvioita/jatkaa viivoja. Ryhmäkeskustelussa oli kerralla ehkäpä noin seitsemän hakijaa ja annettiin joku aihe josta piti keskustella esim. "mitkä ovat sosiaalialan haasteet" tai "miksi te haluatte juuri sosialialalle". Psykologin haastattelu oli taas tässä paikassa mielestäni aika mukava rupattelutuokio. Hän kyseli terveydestäni (sekä mielen että ruumiin esim. "mitä lääkkeitä olet käyttänyt"), perheestäni, motivaatiostani, pyysi kertomaan hiemon omasta taustastani yms. Muistathan olla reipas ja iloinen haastattelussa, ojennat auliisti kätesi ja puristat sitä kohtuullisen reippaasti. Näin annat hyvän ensivaikutelman. Yleensä on tapana myös tehdä näin lopuksi ja kiittää tilaisuudestasi.
Toisessa pääsykokeessa oli samanlaisia testejä, lukuunottamatta että tuo piirrostehtävä soveltuuskokeessa pitikin tehdä *kaksi* kertaa. Ei siis ollut "valehtelun" mahdollisuuttta vaan toisella kerralla pakostikin tuli esiin oikeat ajatukset (esim. stressi, pelko yms.). Ryhmähaastattelu oli mielestäni jotenkin ankeampi ja itse olin ainakin arempi siinä (kannattaa olla rohkea ja äänessä, mutta jos alkaa lausumaan päällekkäin toisen kanssa antaa puheenvuoron hymyillen toiselle = hyvä vaikutelma). Jos kyseessä on esimerkiksi kysymys "miksi haluaisit opiskella juuri täällä" niin kannattaa aluksi kertoa tietenkin omasta motivaatiosta ja sen jälkeen sitten kysellä mielellään hiukan tulevista opinnoista (esim. ulkomaanvaihdosta). Psykologin "kuulustelu" oli tällä kertaa myöskin mielestäni aika kammottava tilanne. Jotenkin koko henkilö oli todella vastenmielinen ja huokui suurinpiirtein epäystävällisyyttä. Yritin kuitenkin olla asiallisen hymyilevä ja ystävällinen ja vastata rohkein positiivisin mielin kysymyksiin (ei siis kannata hermostua kysymyksistä!).
Muutama vinkki vielä: Jonottamista on todella paljon, joten kannattaa varata reilusti aikaa 15-30 minuuttia ennen kokeiden alkamista ja käydä vessassa. Eväitä kannattaa olla mukana vähäsen, koska omat kokeeni kestivät jotakin 5 tuntia yhteensä (ensimmäisessä ehkä noin 3-4, toisessa yli 5 tuntia). Ihmisten kanssa kannattaa jutella ja etsiä joku "hengenheimolainen" jonka kanssa viettää aikaa. Tosin ärsytti kun pääsykoetilanteessa osa henkilöistä yritti tieten tahtoen hermostuttaa osaa ihmisistä ja tehdä ongelmatilanteita. Toki voit ottaa kirjan mukaasi ja lueskella sitä (sillä saattaa olla että ystäväsi on ensimmäisten joukossa ryhmä- ja psykologisessakokeessa, joten hän lähteekin pari tuntia ennen sinua), mutta kannattaa todellakin tutustua ihmisiin ja antaa jo ystävällinen kuva tilanteessa, sillä joistakin heistä saattaa tulla koulutovereitasi. :-) Ainakin itse huomasin että pääsykokeessa olleet "kaveriporukat" pitivät sitten yhtä myös opintojen alkaessakin. Toki vielähän ne pitkään muotoutuvat syksyn vilskeessä. :-)
Ja aina kun tapaat ihmisiä muistathan kätellä ja hymyillä niin annat sen reippaan ja iloisen kuvan itsestäsi, yleensä sosiaali- ja terveysalalla etsitään juuri sellaisia ihmisiä. En voi kylliksi painottaa tätä seikkaa. Itse esimerkiksi olin ehkäpä vähemmän sosiaalinen ja väsyneempi tuolla toisessa haastattelussa, joten varmaan sekin vaikutti lopputulokseen.
Kannattaa myös miettiä minkälaiset vaatteet valitset kokeeseen, ensivaikutelma on aika tärkeää. Esimerkiksi sininen väri luo asiantuntevan mutta ehkäpä hieman kylmän kuvan. Vihreä on aika hyvä väri, sillä se on sekä lämpimä että luonnollinen (tuntuu ettet yritä esittää mitään). Vaaleat sävyt kertovat sisäisestä epävarmuudesta, kirkas punainen on taas aika aggressiivinen väri. Harmaa on aika mitäänsanomaton hiirulaisväri, mutta toisaalta hyvin pelkistetty ja klassinen. Voi olla ettet jää kovin hyvin haastattelijoiden mieleen siinä. Olen huomannut ainakin itse että värit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen paljon. Esimerkiksi punainen paita päällä olen paljon energisempi kuin harmaassa. Itse olin tuossa vihreässä paidassa siinä pääsykokeessa jossa pääsin sisälle ja vaaleansinisessä siinä jossa en päässyt. Ehkäpä sen vuoksi tunsin tuon ensimmäisen kokeen aikana oloni luonnolliseksi ja itsevarmaksi, toisessa kokeessa olin ehkäpä hieman väsynyt ja epävarma.
Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotakin apua sinulle. :-)
Tai sitten et päässyt sisälle sen takia, että opiskelijoiden ei pitäisi luulla, että kouluun valitaan paidan värin perusteella!
Ja jos tietyn värinen paita saa sinut tuntemaan olosi jotenkin vähemmän energiseksi, ni kannattais mennä juttelemaan asiasta jollekin ammatti-ihmiselle.
Sosionomit joutuu työssään kohtaamaan vaikka mitä. Jos ne stressaa siitä, että minkä väriset sukat työkaverilla on jalassa, ni homma menee päin persettä.