Tv:ssä aina ihmisillä on todella hyviä ystäviä. Ovatko he vain käsikirjoittajan fantasia ihanasta elämästä vai onko heitä olemassa jossakin? Tunnen olevani niin erilainen kuin muut ikäiseni. Minua ei jaksa kiinnostaa keskustelu baareista ja pojista ja meikeistä ja vaatteista... Tuntuu, että tapaan ihmisen josta todella pidän noin kerran kymmenessä vuodessa.(tiedän, että tuo kuulosti aika kaamealta, mutta en oikein osaa ilmaista mitä tarkoitan...) Olen ehkä katsonut liikaa tv:tä, mutta onko tosiaan mahdotonta tavata ihmistä, joka olisi älykäs, luotettava, ei puhuisi p***aa selän takana, ei olisi kateellinen ja jota kiinnostaisi muutkin asiat kuin e.m. baarit, pojat, etc... Järkytyn joka kerta kun esimerkiksi kaveripiirissäni olevat ns. parhaat ystävät alkavat haukkua toisiaan heti kun toisen silmä välttää. Tv:ssä ystävät aina pitävät toistensa puolia, ja aidosti haluavat toistensa parasta... Onko se tosiaan liikaa vaadittu?!! Aina välillä yritän ystävystyä ihmisten kanssa, mutta kun huomaan jälleen kerran olevani niin erilainen, tulen vain yksinäisemmäksi!! Sama pätee miehiin... Tv- sarjoissa on ihania(en nyt tarkoita ulkonäköä!) luotettavia, uskollisia, ei-sovinistisia miehiä, mutta missä he ovat tosielämässä?!! Minä en näe ympärilläni kuin sovinistisia pikkupoikia!!(Kuuntelin juuri kun kämppikseni "ihailija" suu vaahdossa selitti miten naisista ei ole mihinkään...) Tiedän toki, että itsessänikin on vikoja vaikka millä mitalla, mutta kuitenkin pidän itseäni hyvänä ystävänä. Enkä varmastikaan ole ainoa, mutta missä te muut olette???
TV -ystävyyttä?...
4ever alone?
4355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja yksin yleensä saa olla.
Mielestäni olen hyvä ystävä, mutta kaikki eivät halua hyvää ystävyyttä. Toiset haluavat vain pinnallisia juhlimiskavereita. Aitojen ihmisten löytämisessä tarvitaan hieman vaivaa.
Voitko uskoa ap jos kerron sulle että mulla on vaan tuontapaisia ystäviä josta kirjoitit" mutta onko tosiaan mahdotonta tavata ihmistä, joka olisi älykäs, luotettava, ei puhuisi p***aa selän takana.Järkytyn joka kerta kun esimerkiksi kaveripiirissäni olevat ns. parhaat ystävät alkavat haukkua toisiaan heti kun toisen silmä välttää."
Niin, järkytyn itsekin kun totean tommosta ja jos itse poistun porukasta niin minustakin puhutaan paskaa! saan sitten kuulla jälkeen päin joltakin joka ei pysty pitää suuta kiinni,mitä paskaa minusta on puhuttu.
Olen niin kyllästynyt tommosiin ihmisiin että mietin jo että, oisko sitten vaan parasta olla ihan yksin? ilman tommosia ystäviä? aika vaikeaa kuitenkin koska, mulla ei ole paljon ystäviä mutta noi ihmiset jotka mulla on ,ovat olevinaan ystäviä mutta puhuvat aina paskaa jokaisesta,ja minustakin, menkööt mulla nyt hyvin, tai huonosti ja aina mun kertomuksiakin liiotellaan, siihen laitetaan sellainen paksu kerma kakun päälle jotta mun tarinat kuulostaa negatiiviselta,laittavat siihen negatiivisen leiman vaikka mun tarinat oiskin positiivisia kertomuksia.eikö tämä ole järkyttävää? miksi ihmiset ovat tuollaisia? en itse ole tommonen,jos joku puhuu paskaa toisesta en mene mukaan vaan sanon jotakin positiivista,eivät voi oikein sietää tätä huomaan heti jonkun ilmeestä ;)
olen niin kyllästynyt tommosiin ihmisiin!
mitä tässä vois oikein tehdä?
Niin telkussa näkee aina että jokaisella on tusina aitoja ystäviä jokainen on niin ihana ymmärtäväinen, auttavainen, huolissaan, luotettava,ja ei niillä ole vaan yksi tai kaksi hyvää ystävää ,vaan jokaisella näyttää olevan se "paras ystävä" mutta niitä on tusina yhdellä ihmisellä..
pöh... :-/
...oma elämäni ei niin täydellinen ole tuon perhe elämän kannalta,mutta mulla on mitä ihanmpia ystäviä.Kyllä mullakin on paljon kavereita joiden kanssa voi puhua ainakin melkein mistä vaan,mut ei niitä "tuntoja syvimpiä".Hyviä ystäviä mulla on tällä hetkellä noin 4 ja meillä on tapana tehdä kaikkea yhdessä ja puhutaan kaikesta.
Toi että ihmiset puhuu paskaa selän takana kohdistuu varmaan kaikkiin.Kaikista puhutaan paskaa.Niin musta,teistä kuin presidentistä.Mä en tiiä teistä mutta mulla on paskan puhujiin vähän sellanen hällä väliä asenne.Mun kaverit ei kyllä puhu musta paskaa.Enkä mä niistä.Ne paskan puhujat on yleensä jotain puoli tuttuja.Jos niillä ei oo elämässään muuta sisältöö kuin puhua paskaa niin antaa puhua.Mulla on kyllä parempaakin tekemistä.
Mulla on kavereiden kanssa tosi hyvät välit eikä lähtö ylä-asteeltakaan hajottanu mitään suhteita. Me puhutaan pojista ja meikeistä.Ei ne oo meijän pää asiat.Pojista nyt jotain sellasta henkevää eikä mitään et "toi on hyvän näkönen,aika hyvä perse".Meikeistäkin puhutaan,että olis vaikka kiva kokeilla sitä uutta ripsaria...ei mitään että nyt ne ja ne värit muodissa.Puhutaanhan me muustakin.Opiskelusta,leffoista,työstä,eläimistä,
politiikasta,seksistä,ystävyydestä,perheistä...jne jne.Ihan kaikkea maan ja taivaan välillä.
Tärkeintä mun mielestä on se,että osaa nauraa itselleen.Jos on tehnyt jotain noloa jolle muut nauravat(kaatunut portaissa ym.),ei pidä lähteä levittämään paskaa muista,jotta saisi itse maineensa puhdistettua.Jos mä nyt vaikka kaatuisin portaissa niin jäisin siihen ja nauraisin.Ei mua hävettäis.
Mä huolehdin mun kavereista ja puoli tutuistakin. Vaikka joku olisi musta paskaa puhunu.Ehkä ne sitten tajuaa että mä en ihan olekaan sellainen mitä ne luuli.Mulla on tapana jossain juhlissakin mennä yksinäisten luokse ja alkaa jutella.Mulle se on jotenkin niin luonnollista.Tottakai jos haluaa olla yksin niin en mä seuraani tuputa kellekään. Itsekin haluan olla joskus yksin.Mun elämän asenne on,että tee toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän.Jos mä istuisin jossain yksin,niin toivoisin,että joku tulisi juttelemaan.
Onhan ne paskan puhujat keskenäänkin tosi lojaaleja kavereita.Jos musta puhutaan paskaa mä otan sen kohteliaisuutena.Hei...joku viittii ajatella muakin :) kai kaikki nyt älyää ettei kaikkea kuulemaansa pidä uskoa.