Pystykeulan edut nopea kun tuulee (vesilinjan pituus yli 10 metriä tuulta) silloin vain
pystykeulat ja vinokeulat yleensä ajaa koneella.
Pystykeula vaikea mennä luonnonsatamaan jos ei ole jyrkkä ranta.
" matala ponttooni sama juttu.
" on todella ruma.
pystykeulat ja vinokeulat yleensä ajaa koneella.
Pystykeula vaikea mennä luonnonsatamaan jos ei ole jyrkkä ranta.
" matala ponttooni sama juttu.
" on todella ruma.
Vastaukset 12
Vanhimmat
* Pystykeula AINA nopeampi kuin vinokeula
* Pystykeula harvoin syvällä - ei ongelmia luonnonsatamissa.
* Matala ponttooni kouluttaa ajamaan satamassa
* Veneilyhistorian kauneimmat veneet
Ihan pienellä vauhdilla märkäpinnan koosta aiheutuu merkittävä kulkuvastus. Tällaisissa olosuhteissa perinteinen vinokeulainen voi olla nopeampi. Edellytäen tietysti että veneiden muissa ominaisuuksissa, esim painossa ja purjepinnassa, ei ole merkittäviä eroja.
Nopeus ei ole kiinni keulan kulmasta, vaan vesilinjan pituudesta ja runkomuodosta (veden alaisten osien). Tietenkin paino ja purjepinta-ala ovat myös oleellisia tekijöitä, mutta ei vedenpäälisen keulan kulma.
Väitätkö, että Finngulf 41, jossa asiakkaiden vaatimuksesta piti pystykeulaa muutta vinommaksi on hitaampi, kuin alkuperäinen suunnitelma. Ei ole, tosin alkuperäinen olisi kaiketi ollut jalan lyhyempi. Jos verrataan kokonaispituuksia, niin tämä 40-jalkainen olisi ollut yhtä nopea, kuin nykyinen 41-jalkainen, kuitenkin kyseessä olisi ollut sama vene. Jos halutaan verrata suorituskykyä, niin oikeampi tapa on verrata keskenään veneitä, joiden vesilinja on suunnilleen sama. Tällöin puhutaan likipitäen samankokoisista veneistä ihan noin konkreettisestikin. Esim X-362 on fyysisestikin isompi, kuin Finngulf-36, joka taas on selvästi isompi, kuin vanha Antilla-36:seni.
Kalliotrantaan rantautuminen pystykeulaveneellä on todellakin paljon vaikeampaa, kuin vinokeulaisella, usko pois, kokemusta on.
Kolmanteen kohtaasi en ota kantaa. Sitten viimeinen väittämäsi pystykeulan kauneus verrattuna perinteiseen vinokeulaiseen. Nättejä ja rumia löytyy molemmista ja makuasioista on turha kiistellä. Uskoisin kuitenkin tälläkin palstalla löytyvän enemmän perinteisten veneiden kauneutta ihailevia, kuin pystykeulafaneja.
En ainankaan itse ihan äkkiä haukkuisi 5,5, 6, 8 ýms. kovin rumiksi veneiksi. Kyllä perinteiset S&S veneetkin vielä silmääni hivelevät, mutta niitä katselenkin hieman sinivalkoisin silmin.
Makuasiat ovat ainoita joista voi kiistellä :D
Minun mielestäni Melges 24 on kaunein.
Linjat ovat makuasioita. Joskus ehkä taas suunnitellaan vinokeulaisia, jos venemaailmassa trendit menevät kuten monessa muussa asiassa. Eipä sitä olisi osannut muutama vuosi sitten kuvitella, että Aarnion pallotuoli tai pastilli ovat taas kova sana. Täällä noita linjoja on: http://s-and-s-association.org
"Kauneus on katsojan silmissä", "makuasioista ei voi kiistellä" ja "jokainen puolustaa omaansa, ja luoja meitä kaikkia". Kuluneita sanontoja, mutta pitävät paikkansa.
Minusta valtaosa muoviveneitä on rumia. Olkoon pysty tai vinokeula ainoastaan klassisesti kaartuva keula ja "vanhanaikainen" positiivinen perä on muoviveneessä kaunis, ja tietenkin jalopuuruffi. Mutta kun puhutaan todella kauniista veneistä (siis minun mielestäni) niin mahonkinen Louhi ja Kuutonen ovat silmiä hiveleviä ilmestyksiä. Lasikuidusta toteutetut Colin Archerit ovat tähän asti olleet hirveitä ammeita ja niin myös ruotsalaiset muovi kosterit. Scylla ja erityisesti Nybergin veistämä runko on puolestaan ylimaallisen kaunis (vai pitäisikö sanoa ylimerellisen). Vain Nalle osaa tehdä laudanjuoksut niin kauniissa rytmissä kaventuvana sekä keulassa että perässä, että sydän pomppaa kun sellaisen näkee. Colin Acherilta ja Laurin kostereista malliperinteitä ammentavana Scylla on myös ns "doudle ender" ja venehän on yhtä kaunis niin keulasta kuin perästään.
Sillä ei ole minulle mitään merkitystä että vene on auttamattomasti hitaampi kuin nykyaikaset runkomuodot. Jos 4 viikon lomapurjehduksella tulen iltaisin satamaan tunnin myöhemmin kuin joku muovipaatti niin väittäisin että se tarkoittaa vaan sitä että olen nauttinut merestä tunnin kauemmin. (Ja jos todella on hirveä kiire on johonkin niin nopein kulkuneuvo jo jokin mikä lentää)
Menee jo kertauksen puolelle, mutta kun Stephensin veljesten uutta, sekä Trans Atlantic- että Fastnet Racen voittanutta, aikalaiset moittivat rumaksi, syntyi totuus, jonka minä ainakin olen omaksunut:" Anything that crosses the line first, is utterly beautiful". Tämä siis 30-luvun alussa, mitähän silloin mietitiin vaikkapa kaikkien erittäin kauniina pitämistä, vielä piirustuslaudoilla olevista kuutosista? Viimeistään ajan kanssa kaikkia menevän näköisiä veneitä pidetään yleisesti kauniina, myös näitä nykyajan pystykeuloja. Oma silmäni ainakin on niihin jo tottunut, vaikka en sen takia ainakaan omasta vanhemmasta ja...öööh vielä kauniimmasta luovu.
Kyllähän ne Scyllatkin kauniita hyvänä käsityönä, mutta jotain niistä vain puuttuu. Se tunti muuten on joskus nopeasti menetetty. Pari vuotta sitten sattui kevyenpuoleinen tuuli Viaporin Tuopin starttiin, jossa Scyllat ja Almoget lähtevät tuntia ennen muita luokkia. Ja ensimmäiset Scyllat tuli ohitettua jo ennen starttilinjan ylitystä. Rako ei ollut kisan kuluessa ainakaan kaventumaan päin...
Juu... viittaan edelliseen viestiini. Minusta Scyllassa on KAIKKI kohdallaan.
Scyllien hitaudesta. Viittaat kevyentuulen tuoppiin. Mites kovilla tuulilla erot, onko kokemuksia? Scyllahan aika rajusti alirikattu veistäjänsä ja esikuviensa periaatteiden mukaisesti. Joten kovassa kelissä ei tarvii reiviköysiä ruveta tapailemaan ihan vielä 10 m/s tuulessa. Ja lomalla se on ihan sama; tunti tai kaks. Mutta Scyllien välisissä kisoissa kyllä toiset menee verenmaku suussa niikuin oikeen kilpaveneellä olisi liikkeellä. Se on joskus kyllä hauskaakin.
Jos nyt pitäytyisi samassa tilaisuudessa ja menisi vain erinäisiä vuosia muistoissa taaksepäin. Siihen kuuluisaan myrskytuoppiin. Silloin oli alla pienempi vene, mutta aika myöhään ne Scyllat silloinkin tulivat vastaan itse maalia lähestyessä. Olihan se ero tietysti vähemmän dramaattinen. Eipä se alirikaus venettä nopeammaksi tuulessa tee, mutta yhtäkaikki, toisiaan vastaan Scyllat kisaavat ihan yhtä hyvin kuin mitkä muut hyvänsä. Perillehän Scyllalla pääsee ja paljon mieluummin niitä katselee kuin monia muita, joten tärkeimmät asiat ainakin ovat kohdallaan.
Scyllalla paljon purjehtineena mieleeni jäi muutama asia: aina tosiaan päästiin kuitenkin perille! Pikku-Scyllan nousuominaisuudet paranivat kokemuksen myötä, kun opittiin "virittämään" vaatimatonta takilaa mm. takaharuksia kiristämällä ja puomiliikin kiristäjän asennuksella. Noissa 70-luvun lopun Scyllissahan ei juuri varusteilla kikkailtu. Kallistusmittari taisi olla ainoa "ylimääräinen" varuste.
Hiukan liikaa kehut Scyllaa arvoisa Puuveneilijä (alias Rob Roy?), ei sen purren arvostus tämän palstan kehuilla nouse tai laske. Ihan sympaattinen venho Scylla kuitenkin on, aidosti kerskailemattomana ja kalastaperinteitä henkivävänä purjealuksena. Hyvä, että tehdään muitakin kuin luxuspursia tässäkin maassa. Hiukan pieneksi se jää kuitenkin tiloiltaan saman pituisiin nykyveneisiin verrattuna, tuo kaunis perämuoto kun ei juurikaan tilaa tarjoa nykyveneen leveään tylppäperään verrattuna. Toisaalta, ei kai kukaan hanki Scyllaa tilojen tai purjehdusominaisuuksien vuoksi, kai se on se oma fiilis, jonka puupurjeveneestä saa. Valintahan on kuitenkin vapaaehtoinen.
Nopeudesta sen verran, että pari tuntia myöhemmin Scylla saapuu satamaan ainoastaan silloin kun purjehdittava maatka on parinkymmenen mailin luokkaa. Eli on kryssillä ainakin noin puolet hitaampi kuin normaali 30 jalkainen muovipursi.
Mukava huomata että täällä on muitakin puuveneilijöitä ja erityisesti muita Scyllan omistajia tai ainakin purjehtijoita. Sanoin jo ekassa viestissäni että jokainen kehuu omaansa jne... Ja omakehu haisee. Kuka sitä nyt tunnustaisi että on ostanut huonon veneen ihan vapaaehtoisesti. Mielipiteitä on niinpaljon kuin veneitäkin. Väitän edelleen: Minun mielestäni siinä on kaikki kohdallaan. Eikä se sopivasti suippeneva peränmuoto ole sattumaa, se on jo Colin Achereissa hyväksi havaittu merikelpoinen malli, myös perinteillä on minulle arvonsa. Kun purjehditaan isossa aallokossa ja pulkkaperäinen ja -pohjainen vene kajauttaa keulansa seuraavaan aaltoon edellisen aallon nostaessa leveää perää niin colin acher tyyppinen runko nyökkii pehmeästi aaltojen välissä. Tilaa perässä on sisällä vähemmän mutta riittää mulle. Samaa suunniteluideologiaa merikelpoisuudesta edustavat mm Vander Stadtin piirtämät avomeri purret niissäkään ei ole missään tasaista pintaa ei keulassa eikä perässä ja perän kantavuus on pienempi juuri ryskimisen estämiseksi, sillä se hajoittaa paikat jos sitä pidempään jatketaan. Se ei kylläkään ole yhtä nope runkomuoto mutta turvallinen. (W-60:ssä on ko pulkkapohja ja ne on avomerellä tosi nopeita mutta todella tarkkoja ajettavia ja vahinkoja sattuu, rikejä tulee alas, kölejä irtoaa, mutta ne onkin tarkoitettu aivan eri käyttöön, kisaamiseen maailman ympäri mahdollisimman nopeasti mukavuudesta tai turvallisuuden viis, rahasta välittämättä.)
Reissuilla pyrin katselemaan aamulla vähän sääkartasta minne lähdetään ei sitä ehdoin tahdoin tarvitse kryssiä. Muilla tuulilla Scylla kyllä pärjää uudemmillekin runkomuodoille kohtuullisesti. Eikä mulla ole sitäpaitsi lomalla edelleenkään mihinkään kiire.
Kyllä niissä jonkun muunkin mielestä jotain on, ei niitä ihan muuten vaan olisi tilattu yli seitsemääkymmentä kappaletta. Runko nro 75 on nyt työn alla veistämöllä. Se tietenkin lisää purren suosiota että se on veistäjänsä sekä valmistustekniikansa ansiosta kohtuu hintainen verrattuna nykyisiin teollisiinkin pursiin. Toki omantyön osuus jää suureksi, mutta ainakin mulle se on osa harrastusta. Mulle se on luxuspursi kun se on puuta ja se on kauniissa lakassa.