Tapasin erään pojan. Vaihettiin mailiossat ja ollaankin kirjoteltu. Ongelma onkin siinä etten mä oo kertonu sille mitään näistä mun fiilingeistä. Eli et oon kiinnostunu siitä. Musta tuntuu ihan oikeesti että tästä vois tulla jotain mutten kuitenkaan puhu sille kasvotusten vaikka ollaankin samassa koulussa. En edes moikkaa. Kävelen vain kuin en tuntisi.
Se on kirjotellu siihen kiinnostuneeseen malliin mut oon vastannu ihan neutraalisti. Pelkään että se käsittää etten oo kiinnostunu mikä ei todellakaan ole totta. En myöskään yritä esittää vaikeasti tavoiteltavaa- se menee ihan luonnostaan.
Mulla on tosi vaikea luottaa vastakkaiseen sukupuoleen kun pelkään että ne on vaan sen yhen perässä eikä muulla sitten väliä. Oon edelleenkin sitä mieltä, mutta tahtoisin kerrankin olla se tyhmä joka uskoo kaiken mitä toinen sanoo vaikka sisimmässään tietäisikin sen olevan tyhjiä sanoja.
Sanokaa mitä teen- viestit ei enää riitä.
Se on kirjotellu siihen kiinnostuneeseen malliin mut oon vastannu ihan neutraalisti. Pelkään että se käsittää etten oo kiinnostunu mikä ei todellakaan ole totta. En myöskään yritä esittää vaikeasti tavoiteltavaa- se menee ihan luonnostaan.
Mulla on tosi vaikea luottaa vastakkaiseen sukupuoleen kun pelkään että ne on vaan sen yhen perässä eikä muulla sitten väliä. Oon edelleenkin sitä mieltä, mutta tahtoisin kerrankin olla se tyhmä joka uskoo kaiken mitä toinen sanoo vaikka sisimmässään tietäisikin sen olevan tyhjiä sanoja.
Sanokaa mitä teen- viestit ei enää riitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Musta ihan outoa ettet edes moikkaa koulussa...ehkäpä voisit siis ruvata moikkaamaan näin aluksi...sanoa vaikka seuraavassa mailissasi ett`moikataan, kun tavataan:).
Sitten sen jälkeen voit pikku hiljaa alkaa näyttämään kiinnostustasi...tai voithan kysyä ett`mitä tämä poika ajattelee susta tms. sitten laitat ett`mitä ajattelet tästä pojasta tms.
Siis tuskimpa se karkuun juoksee, jos vaikka ilmoitatkin kiinnostuneesi...jos niin sitten jätät siihen...
sille että sua vähän pelottaa, ja että on vaikeeta luottaa. Jos se on fiksu ja sun arvonen, se ymmärtää sua. Ja voithan kertoa että se on mukava, ja että tykkäät siitä.. tai käyttää muita keinoja, esim. kirjoittaa mailin loppuun *hali*
tms. Ja moikkaa sitä koulussa, tai edes hymyile sille kun se tulee vastaan. Jakakaa katse.
Sen jälkeen oot taivaassa, eikä loppupäivästä tule yhtään mitään. :)
Me oltiin samassa ryhmässä ihan vähän aikaa vaan eikä me muuteenkaan tunnettu ennestään. Se ei sillon sanonu mitään näistä jutuista enkä kyllä minäkään mut mulla oli sillonkin semmonen jännä olo -olin ihastunut. Kyllä mä sillon pystyin puhumaan sen kanssa suhkoht normaalisti. Siis se pyys mua yhessä vaiheessa kaupungille ja tälleen mut mä vaan emmin. Nyt mä vaan pelkään että se on käsittäny etten mä tahdo mitään enempää vaan että haluun olla vain kaveri tai ehkä se ei enää haluakaan olla mitään-ei yhtään mitään. Mä en tiedä yhtään mitä tehdä tän jutun suhteen...
Miten se voi olla niin vaikeata jopa KIRJOITTAA, että välittää?
En tiedä. Ois pitäny aikanaan kertoo. Nyt en tiedä kannattaako edes ku en tiedä millä mielellä se on tässä. Mä tiedän että mua kaduttaa jos en kerro, mutta kaduttaa siltikin jos kerron, koska kadun kuitenkin sitä mitä kerroin. Tavallaan mä en menetä mitään mutta...
Mulla on tosi paha tapa tavallaan pilata koko juttu heti alkuunsa ennen kuin edes on mitään. Ainakaan silloin ei tule riitoja eikä voi erotakkaan ku ei olla edes yhdessä. Tavallaan yritän olla kuin en edes välittäisi vaikka oikeasi välitänkin. Teen kaiken päin vastoin kuin tarkoitan. Tää ei ole mitenkään tahanomaista vaan se tulee ihan luonnostaan. Mä pelkään että mä alan luottamaan siihen tyyppiin ja sit se pettää mut ja jättää tai on muuten epärehellinen.Tää on tätä mun logiikkaa...ei voi mitään:(
no mulla on oikeestaan tuo sama ongelma.. ja siitä on seurannu ainakin se et mä olin yhteen jätkään ihan mielettömän ihastunu, me juteltiin aina välillä ja se oli tosi mukava tyyppi.. no enhän mä sit viittiny tehä mitään liikettä sitä kohtaan ku mietin vaan et entä jos.. entä jos se ei pidäkkään musta, entä jos se pettää mua, entä jos se satuttaa.. Myöhemmin sain kuulla et se jätkä oli ollu tosi lätkässä muhun mut koska en ollu osottanu mitään kiinnostusta niin se oli lopulta siirtyny eteen päin..
Eli siis mun neuvo on et totta kai kaikki voi mennä p*skaks mut mitä sitten, jos ei ikinä yritä mitään niin ei mitään saakkaan! Onko sillä lopulta niin välii jos vähän polttaa näppejään tai et vähän sattuu, ainakin oppii arvostamaan niitä hyviä hetkiä enemmän!