Jää vain tyhjyys.
Hiljaisuus hiipii sisälleni.
Muistosi varjostaa jokaista uutta päivää.
En osaa enää itkeä.
Makaan vain sängylläni,
tuijotan tyhjyyteen.
Mikään ei enää tunnu miltään.
Kaikki on turhaa, kun sinä lähdit.
Usko minua,
en ole täällä enää kauaa.
Kyynelten jälkeen
jää vain hiljainen tyhjyys.
On niin kylmä.
Voi, tule takaisin.
Pelasta minut.
Hiljaisuus hiipii sisälleni.
Muistosi varjostaa jokaista uutta päivää.
En osaa enää itkeä.
Makaan vain sängylläni,
tuijotan tyhjyyteen.
Mikään ei enää tunnu miltään.
Kaikki on turhaa, kun sinä lähdit.
Usko minua,
en ole täällä enää kauaa.
Kyynelten jälkeen
jää vain hiljainen tyhjyys.
On niin kylmä.
Voi, tule takaisin.
Pelasta minut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...vähän sama fiilis... :( kun pystys ees itkee..itkettää mut kyyneleetki loppunu jo aika päiviä sitten... kyl tästä taas joskus selviää..
...Selviääkö?... Väsyttää...
..pakko se on uskoo et selviää..eihän tästä muuten mitään tulis. ei vaan kovin kauaa jaxais enää venata. kyl tää tästä..päiwä kerrallaan.....
Kyllä siitä selviää. Selviää, jos vain haluaa selvitä. Usein tosin on tilanne, ettei ole edes varma haluaako selvitä, pelkää menettävänsä muistot myös. Itselläni, samanlainen tilanne oli vuosi sitten, on se ikävä ja kaikki vieläkin. Mutta ne kaikki tunteet on niin erilaisia. Niiden kanssa on oppinut elämään. Ne hyväkyy, osaksi elämäänsä..
Unohdin aivan kirjoittaa pääaiheesta, eli runosi oli kaunis. Tosin siitä oli luettavissa jonkilainen luovuttaminen. Miten olisi jos loppuna runossasi olisikin; Taistelen itselleni elämän, sen mikä minulle kuuluu.. =) Take care!