oletko juuri sinä masentunut?

oletko masentunut? -siltä tää alkaa vaikuttamaan vähän jokaisen mielestä..

jos vastasit äskeiseen kyllä, mistä johtuen? -luultavasti keskenmenosta..

kauanko olet ollut? -kohta puoli vuotta

oletko ajatellut itsemurhaa? -kyllä

syötkö masennukseen lääkkeitä? -en

onko sinulla mitään haluja elää? -ainakin vielä
on...
oletko kyllästynyt masennukseen? -todellakin!!

yritätkö päästä siitä eroon? -niin pian kuin mahollista!!!

-Olen masentunut
-En osaa sanoa syytä, perinnöllisyys? talous? stressi? alkoholi? Huumeet? Ehkä kaikki yhdessä.
-keväästä 1998 lääkitys, sitä ennen oireita ehkä vuosi.
-Ajattelen itsemurhaa joka päivä sitten sairastumiseni.
-syön masennuslääkkeitä, rauhoittavia, psykoosilääkkeitä ja pistän kerran parissa viikossa testosteronia
-Ei ole juuri haluja elää. On vain pakko.
-Olen kyllästynyt, mutta masennukseni ei tule parantumaan. Lääkärikin samaa mieltä, kun kysyin. On hyvin epätodennäköistä, että pääsisin eroon masennuksesta.
-Toivon pääseväni eroon. Mutta nyt yritän pärjätä eteenpäin ja luulen että siihen joudun vain tottumaan.

1. Tällä hetkellä en ole masentunut. Olin noin puolivuotta sitten todella pahasti ja kauan aikaa..noin 3vuotta.
2.läheisen menettäminen.
3.noin 3 vuotta.
4.joskus ajattelin.
5.syön lääkkeitä sosiaalisten tilanteiden pelkoon, jotka on auttaneet.
6.halu on elää todella kova :) ja olen melkein parantunyt jo !
7.olen tietenkin, mutta kuten sanoin masennuksen olen voittanut vaikka siihen en uskonut.
8.olen jo päässyt.

-Oon masentunu.
-Koska mua on kiusattu siitä asti, kun olin päivähoidossa viisi vuotiaana ja sen jälkeen koulussa tähän päivään asti.
-oon ollu masikses varmaan seittemän vuotta(nyt oon 16 vuotta vanha)
-ajatellut itsemurhaa? Jep. Paaaaljon.
-En helvetissä! Joskus söin, mutta enää en tahdo.
-On. Haluan elää, mutten jaksa ja se vituttaa niin perkeleesti. Moon vasta 16!!!
-Niin... niin... vitun kyllästyny.
-Koko kehoni olemattomalla voimalla. Tuloksetta. Hengissä pysyn niukin naukin.

Vastailehan vähätietoinen ja kerro onko oma tilanteesi näin paha. Toivottavasti ei QwQ! Pärjäile!

1.Oletko masentunut?
En enää, mutta olen kärsinyt vakavasta masennuksesta 6 vuotta. "Terveen" kirjoissa olen ollut nyt 1,5 vuotta.

2. Mistä masennus johtui?
Syitä monia. Koulukiusaamista, hylkäämisiä, suorituskeskeinen kasvatus, useat muutot lapsuudessa, opiskelupaikan ja työpaikan puuttuminen, seksuaalinen väkivalta..

3. Olin masentuneena reilut 6 vuotta ( määräaikaiseläkkeellä), sairaalahoidossa, terapiassa, jne..

4. Useita lääke-intoksikaakioita takana, muutama lähellä piti tilanne. Viiltelyä. Itsetuhoa monessa muodossa.

5. Söin useita eri psyykenlääkkeitä ja kaikki mahdollinen lääkitys kokeiltiin useampaan kertaan. Sähköhoitoja.

6. Ei ollut välillä mitään halua elää. Olin aikoinaan vakuuttunut siitä että kuolema on parempi vaihtoehto kuin elämä.

7. "Kyllästyin" masennukseen..Päätin lopulta nousta (herääminen kesti monta vuotta)

8. Yritin päästä siitä eroon , mutta jossain vaiheessa luovutin. Psykiatrit ja terapeutit eivät voineet auttaa ennen kuin lopulta itse päätin , että yritän sittenkin elää ja suljin takanani kuoleman portit. Minulla oli toki silloin monta tukijaa.

Kerroin tämä siksi, että oli tilanteesi mikä tahansa niin masennuksesta selviää. Joltain se voi vain viedä kauemmin kuin toisilta. Ei ole olemassa toivottomia tapauksia=) Jokainen voi selvitä! Voimia sinulle.

näin eli:

- mä olen masentunut, aika pahasti vaikka vasta
ikää on 14vuotta.
- johtuen siitä että faija pahoinpitelee ja
hyväkskäyttää aina tilaisuuden tullen, mutsi
huutaa, elän veljen kanssa melkein yksin, kun
porukat on aina jossain.
- olen ollut n. 5kk.
- ajattelen itsemurhaa ja olen kokeillutkin,
mutta siinä ei käynyt niinkuin piti.
viiltelinkin joskus, mutta siitä pääsin eroon.
- en syö lääkkeitä, en vitussa koskaan niitä
suuhuni pistä.
- haluja elää? no ihan suoraan voi sanoa että ei
todellakaan ole, mieluiten vetäisin ranteet
auki ja antaisin veren valua tyynylle, ja
kuolisin yksin, hiljaisuudessa... shh...
mutta en mä halua ntaa niille paskiaisille
iloa mun kuolemasta, elän vaikka niiden
kiusaksi jos on pakko!
- eikös kaikki ole kyllästyneitä masennukseensa?
:)
- en mä tiedä miten vois yrittää päästä tästä
eroon.. kai mä yritän jos joku tulee auttamaan!

Olen masentunut.
Jopa lääkäri todennut keskivaikean masennuksen, syy on vaikea mutta lähinnä vaikean lapsuuden ja nuoruuden seurausta.
Jollain tapaa masentunut n. 5 v lähtien mutta keskivaikeasti n. 5 vuotta.
Teini-iässä ajattelin itsemurhaa mutta oli vain ajatuksen tasona, nykyään en ajattele edes.
Söin masennuslääkkeitä mutta koska teho ei ollut riittävä, lopetin ne(ja muutenkin koitan työstää asiaa tällä hetkellä ilman niitä).
Haluja elää... jaa-a mitä se on? Pysyn hengissä...
Olen todella kyllästynyt tähän ja joskus olisi kiva voida astua itsestään "ulos".
Yritän päästä eroon, käyn terapiassa kaksi kertaa viikossa ja koetan tehdä itsenäistä ajatustyötä.

Lyhyisiin kysymyksiin, lyhyet vastaukset.
Hyviä vointeja sinullekin ja tsemppiä!

-Jep

-Monista syistä, esimerkiksi siitä, ettei ole kavereita; fyysisesti aina aivan poikki, ei jaksa tehdä mitään; unihäiriöt; elämä tuntunut siltä, ettei saa mitään niitä asioita, joita haluaisi; tietynlainen itseinho; epäonnistuksia elämässä

-Oireet alkoivat tuossa 3½-3 vuotta sitten, koko ajan pahentuneet, olen 18v nykyään

-En ole. Tosin monesti sitä ajattelee, että olisi helpompaa, jos vain kuolisi pois (esim. autokolari jne)

-En. En pidä lääkkeistä, tosin voi olla, että on pakko

-Haluja on tietysti kovasti, tai asioita joita haluaisin tehdä, mutta valitettavasti ei ole fyysisiä tai henkisiä voimia tehdä mitään ja eikä ihmisiä (kavereita, ystäviä, kumppania) joiden kanssa tehdä asioita

-Varsinkin siihen, että en jaksa käydä koulua, tutustua ihmisiin tai mitään, eli fyysiseen väsymykseen

-Mikään ei ole tähän mennessä auttanut

Olen masentunut, koska minusta tuntuu, ettei kukaan välitä.
Sitä on jatkunut nyt kolmisen vuotta ja itsemurhaa on harkittu useampaakin otteeseen, tai jos ei sitä niin viiltelyä ainakin.
En syö lääkkeitä, pelkkä ajatuskin inhottaa minua.
Ei ole minkäänlaisia haluja elää, teenkin niin vain äitini vuoksi, joka jäisi ihan yksin jos minulle tapahtuisi jotain.
Olen kyllästynyt masennukseen ja siihen, että kaikki maistuu puulta. Haluaisin enemmän kuin mitään iloita jälleen, mutta se taito on ilmeisesti kadonnut kokonaan.
Yritän päästä eroon. Olenkin käynyt jo lähes puolen vuoden ajan juttelemassa yhden sosiaalityöntekjän kanssa ja vaikka se on auttanutkin, se on jotenkin turruttanut minut, etten tunne enää edes surua. En yksinkertaisesti tunne enää mitään.

oletko masentunut?
-juuri tätä, pelkään ja olen

jos vastasit äskeiseen kyllä, mistä johtuen?
-sattumien summa. Huonot kotiolot, traumat.

kauanko olet ollut?
-kuinka sitä sanois? Olin jo hyvin nuorena ainamasentunut, mutta vasta hiljattain olen myöntänyt sen itselleni, että se on.

oletko ajatellut itsemurhaa?
-olen

syötkö masennukseen lääkkeitä?
- en haluaisi

onko sinulla mitään haluja elää?
-jätkäni ja hevoset.

oletko kyllästynyt masennukseen?
-helvetin kyllästynyt.

yritätkö päästä siitä eroon?
-haluaisin mutten pysty.

porukat ryyppää ja tappelee. n.2vuotta olen ajatellut itsemurhaa ja yrittänyt.en syö lääkkeitä. ei oikeastaan haluja elää. mut pitää pitää nikosta huolta. olen todellakin kyllästynyt tähän!! en yritä.

Olen masentunut. En tiedä miks oon masentunu.
Oon ollu masentunu suunnilleen viisi vuotta. Olen ajatellut monia kertoja itsemurhaa. En syö lääkkeitä tällähetkellä, olen joskus syönyt. No on mulla sen verran haluja elää, etten pysty tappamaan itseäni (monta yritystä). Olen kyllästynyt masennukseen. En yritä päästä eroon, en vaan jaksa.

Kyllä olen masentunut, johtuen lähinnä äidistäni joka vakoilee, vaanii, penkoo mun tavaroita, muutenkin elämä utntuu nini tyhjältä ,kun ei ole yhtään yksityisyyttä.
Lievää masennus on varmasti ollu jo neljänneltä luokalta saakka (olen 15-vee) (niinpä, miten olenkaan vielä hengissä!?) mutta pahentunut viimeisen vuoden aikana. Itsemurhaa olen ajatellut vaikka kuinka monet kerrat, mutta apua en ole osannut/uskaltanut hakea.

Joskus tulee elämässä vastaan asioita, jotka antaa uutta puhtia elämään, et hei, täähän on ihanaa, mutta sitten taas vajoan TOOODELLA alas. =(

oletko masentunut? Olen

jos vastasit äskeiseen kyllä, mistä johtuen? vaikea sanoa koska lapsesta asti, varmaan perheympäristöstä ja perimästä, huonosta onnesta

kauanko olet ollut? kauan. virallisesti neljä, viisi vuotta, epävirallisesti varmaan kymmenen

oletko ajatellut itsemurhaa? olen ja monesti oon jo siihen yrittänyt valmistautua

syötkö masennukseen lääkkeitä? syön

onko sinulla mitään haluja elää? noh, joitain asioita on mistä saattaa välillä iloita mutta ikuista unta on usein ikävä

oletko kyllästynyt masennukseen? no jos huumorilla heitetään niin en oo koska olen masentunut eli en tunne enää mitään

yritätkö päästä siitä eroon? taitaa olla mahdotonta

tosi paljon jakseluja ja haleja, ja onnea!
mulla tässä menee nyt enemmän alamäkeen, mutta kai mä tästä jotenkin pääsen, itsemurha sitten vaikka. kummaa, että minäkin voin näyttää onnelliselta ja iloiselta, mutta jos joku katsoo silmiini ja sisälleni, näkee kuinka väsynyt ja uuvuksissa olen. tosin, kaikki eivät sitä näe, eivät vaikka kuinka haluaisivat tai yrittäisivät.
anteeksi nyt että tänne pitää purkautua ja just sulle ketä tän lukee, mutta joskus säkin ehkä ymmärrät! mut muista sinä se, sulla on elämä ja se pitää elää.. omastani en ole niin varma, mutta jakseluja.