Moi,
olen erilaisista paniikkioireista jo kahdeksan vuotta kärsinyt immeinen, jolla viimeisen vuoden aikana uutena ja tällä hetkellä onneksi ainoana oireena nielemisen pelko - pelkään siis tukehtuvani jos syön jotain muuta kuin nestemäistä ruokaa. Pahimpia omena, porkkana, kovat karkit ym.
Onko kellään samoja ongelmia? miten olette niistä päässeet eroon?
Tämä on aika sosiaalisesti rajoitteva ongelma johon toivoisin vertaistukea, jos sellaista on...vai olenko ainoa?
olen erilaisista paniikkioireista jo kahdeksan vuotta kärsinyt immeinen, jolla viimeisen vuoden aikana uutena ja tällä hetkellä onneksi ainoana oireena nielemisen pelko - pelkään siis tukehtuvani jos syön jotain muuta kuin nestemäistä ruokaa. Pahimpia omena, porkkana, kovat karkit ym.
Onko kellään samoja ongelmia? miten olette niistä päässeet eroon?
Tämä on aika sosiaalisesti rajoitteva ongelma johon toivoisin vertaistukea, jos sellaista on...vai olenko ainoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kärsin samanlaisesta ongelmasta, välillä jopa tuntuu, että en uskalla vettäkään niellä, että en saa nieltyä sitä alas..silloin ainakin kun sitä asiaa alkaa ajattelemaan, kuten myös rupean "vahtaamaan" silmänräpäytystä ja nielemistä, vaikka eihän niitä normaalisti tarvitse ajatella..., koska nehän ovat ihmisen automaattisia toimintoja, kuten hengittäminenkin, jota jokainen ihminen tekee päivässä jopa satoja kertoja (näitä kaikkia edellä mainittuja)
Onko sulla todettu pakkoneuroosi?
Mulla puuttuu serotiini-niminen välittäjäaine, sen takia joudun syömään päivittäin 20mg seronilia.
Onko sinulla lääkitystä?
OLISI KIVA JOS VASTAILISIT!!
Oletko joskus ollut tukehtua, se voi synnyttää tällaisen pelon ei välttämättä heti vaan myöhemminkin? Auttaako sinulla huolellinen pureksiminen yhtään?
meinanut tukehtua pari vuotta sitten ja olin silloin yksin tilanteessa. Roikotin häntä jaloista ja sain hakattua selkään niin että juuttunut pala lensi kurkusta ulos. Olen itsekin miettinyt josko tuolla asialla olisi tekemistä nielemispelkoni kanssa!? Sama lapsi on myös kerran meinanut hukkua - varsinainen tapaturmapommi!!
Itselläni oli ekan lapsen jälkeen myös serotoniini lääkitys "kuolemisoireisiin" - lääke auttoi hyvin. Nykyään kun "meinaan kuolla" sydänkohtaukseen pystyn hallitsemaan tilanteen ja se menee ohi. Mutta tämä nielemisjuttu on kaamea - olin matkalla lapseni kanssa ja en viikkoon uskaltanut syödä muuta kuin nestemäisiä ruokia - nestettä en pelkää niellä.
Mitä on pakkoneuroosi?
Eikö se ole jotain sellaista että on esim. pakko tehdä joitain asioita toistuvasti esimerkiksi tarkastaa että ovet on lukossa??
Huomaan, että kun unohdan nielemisongelman sitä ei ole - mutta kun ajattelenkin sitä niin kurkkua kuristaa vaikka en söisikään mitään...
Mulla on periaatteessa kaikki vähän liiankin hyvin - aina olen suurinpiirtein saanut mitä olen halunut vaikka onhan se töitä teettänyt. Olisiko sillä mitään tekemistä oireideni kanssa että olen aina ollut ns. selviytyjä ja että kaikki aina sanovat mulle että "sinä aina pärjäät"..Olenkin alkanut vaatia itseltäni sitä, että minä en voisi epäonnistua missään.
...huolellinen ruoan pureksiminen ei oikeastaan auta yhtään - on vain enemmän aikaa miettiä nielaisua ja asia muuttuu vain vaikeammaksi!
Traumaattisen tilanteen jälkeen "oireet" voivat tulla hyvinkin pitkän ajan kuluttua, tuo kuvaamasi taruma olisi aika luonnollinen "syy" ongelmallesi. Mene osoitteeseen www.traumaterapiakeskus.com, löydät varmasti kannustavaa tietoa:)