Oli ilta. Istuin kavereideni kanssa television ääressä siemaillen samalla alkoholia. Olin ottanut pari lasillista viinaa, joiden jälkeen halusin polttaa yhden jointin...se oli raakaa kukkaa. Pelkkää kukkaa. Ja pahan makuista.
Maku kurkussa alkoi olemaan etova. Poltin kuitenkin jointin loppuun ja istuin hetken hiljaa. Tiesin koko ajan etten olisi halunnut polttaa sitä, mutta halusin vain kokeilla tulisiko siitä samanmoinen olo kuin aiemmin...
Ei tullut.
Jalkapohjat ja kämmenet alkoivat puutumaan (tuntumaan sellaista inhottavaa nipistelyä) ja tuntui, että tv:n kuva oli pienentynyt puoliksi. Päässäni alkoi tuntumaan kuin aivojeni vieressä olisi vettä. Kun heilutin päätä testatakseni, tuntuuko se oikeasti siltä vai kuvittelenko, päätä alkoi puuduttamaan.
Pian aloinkin pölisemään ystävilleni. Selitin heille koko ajan millainen olo mulla on ja vakuutin tietäväni, etten oikeasti ole sellainen kuin sillä hetkellä olin. Alkoi ahdistamaan. Tunsin etteivät he edes ymmärtäneet mitä heille sanoin.
Televisiosta tuli säätiedote. Ystäväni mainitsi et onpas pilvistä ja mä tokaisin siihen (luullen itseäni erittäin järkevä sanaiseksi) että silloin ku on pilviä niin ei tuulekaan.
Kohta minusta alkoi tuntumaan, että sydämeni tykyttää 180 kertaa minuutissa. Olin aivan paniikissa. Sanoin ystävilleni et nyt mun sydän lyö liian nopeasti ja he vain sanoivat et se menee ohi, heille on käyny samalla tavoin. Istuin lattialla, nousin sängyn päätyyn. Kohta istuin taas lattialla. En osannut olla paikoillani, pelkäsin että saan sydänkohtauksen =)
Ovikello soi. Pizzalähetti toi ystävälleni pizzan. Katsoin ystävääni kun hän aloitti syömään pizzaa se oli valtavan kokoinen pizza. Katsoin (tai luulin katsoneeni) parin sekunnin ajan televisiota ja sen jälkeen taas pizzaa syövää ystävääni hän oli ottamassa jo viimeistä palasta pizzastaan. Outoa. Ajantajuni oli siis kadonnut.
Puhelin soi. Siellä oli äitini. Ystäväni kehottivat minua olemaan vastaamatta joten onneksi jätin. Olin sen verran sekaisin että äiti olisi heti ihmetellyt.
Istuin taas hetken. Muistelin olinko unohtanut illasta jo jotain. Sitten muistin että puhelin oli soinut, mutta en ollut varma oliko se totta vai ei. Katsoin puhelintani: yksi puhelu saapunut. Voi ei. Tunsin suurta oksetusta itseäni kohtaan, olin aina ollut äidilleni niin ystävällinen, häpesin itseäni. Inhosin sitä tilannetta koska tiesin etten olisi jättänyt vastaamatta jos olisin ollut selvä.
Katsoin ystäviäni. Sanoin heille etteivät he tunnu siltä, että he oikeasti istuisivat mun kanssa samassa huoneessa. Tunsin välillä, että heidät on "varjostettu" huoneeseen ja että mä puhuin yksinäni eikä kumpikaan heistä kuulisi mua ollenkaan.
Katsomalla heitä uudestaan tunsin että heillä oli jotain salattavaa. Luulin niin koska kuulin kun toinen ystävistäni sanoi toiselle: arvaa mikä olis tosi kivaa. Uskoin sen samantien olevan salausta multa. Olin tosi sekasin.
Menin suihkuun. Selvitin oloani. Yritin selvittää. Halusin pois siitä olosta. Yök.
Kun tulin pois kävin kaapista hakemassa näkkäriä. Istuin television ääreen ja napostelin. Kohta menin uudelleen hakemaan näkkäriä, tällä kertaa hieman enemmän. Söin ja katsoin tv:tä. Olo oli vähän parempi. Ei selvä, ei sekavimmastakaan päästä.
Kokemuksesta jäi sen verran karseet olot että sanoin jo sauhuissa ollessani että mä vannon etten ikinä koske siihen enää uudelleen.
Täytyy kyllä myöntää, että sinä yönä nukuin pitkästä aikaa moneen vuoteen parhaimmat yöuneni...
Lopuksi vielä mainitsen että uskon ahdistuneen oloni johtuneen siitä etten alunperinkään oikeasti halunnut polttaa sitä jointtia ja se mielikuva itsensä pettämisestä roikkui koko "sauhuolon" päässäni.
Tällaista mulle. Olis kiva kuulla mites sauhu on jollekin toiselle vaikuttanut.
Maku kurkussa alkoi olemaan etova. Poltin kuitenkin jointin loppuun ja istuin hetken hiljaa. Tiesin koko ajan etten olisi halunnut polttaa sitä, mutta halusin vain kokeilla tulisiko siitä samanmoinen olo kuin aiemmin...
Ei tullut.
Jalkapohjat ja kämmenet alkoivat puutumaan (tuntumaan sellaista inhottavaa nipistelyä) ja tuntui, että tv:n kuva oli pienentynyt puoliksi. Päässäni alkoi tuntumaan kuin aivojeni vieressä olisi vettä. Kun heilutin päätä testatakseni, tuntuuko se oikeasti siltä vai kuvittelenko, päätä alkoi puuduttamaan.
Pian aloinkin pölisemään ystävilleni. Selitin heille koko ajan millainen olo mulla on ja vakuutin tietäväni, etten oikeasti ole sellainen kuin sillä hetkellä olin. Alkoi ahdistamaan. Tunsin etteivät he edes ymmärtäneet mitä heille sanoin.
Televisiosta tuli säätiedote. Ystäväni mainitsi et onpas pilvistä ja mä tokaisin siihen (luullen itseäni erittäin järkevä sanaiseksi) että silloin ku on pilviä niin ei tuulekaan.
Kohta minusta alkoi tuntumaan, että sydämeni tykyttää 180 kertaa minuutissa. Olin aivan paniikissa. Sanoin ystävilleni et nyt mun sydän lyö liian nopeasti ja he vain sanoivat et se menee ohi, heille on käyny samalla tavoin. Istuin lattialla, nousin sängyn päätyyn. Kohta istuin taas lattialla. En osannut olla paikoillani, pelkäsin että saan sydänkohtauksen =)
Ovikello soi. Pizzalähetti toi ystävälleni pizzan. Katsoin ystävääni kun hän aloitti syömään pizzaa se oli valtavan kokoinen pizza. Katsoin (tai luulin katsoneeni) parin sekunnin ajan televisiota ja sen jälkeen taas pizzaa syövää ystävääni hän oli ottamassa jo viimeistä palasta pizzastaan. Outoa. Ajantajuni oli siis kadonnut.
Puhelin soi. Siellä oli äitini. Ystäväni kehottivat minua olemaan vastaamatta joten onneksi jätin. Olin sen verran sekaisin että äiti olisi heti ihmetellyt.
Istuin taas hetken. Muistelin olinko unohtanut illasta jo jotain. Sitten muistin että puhelin oli soinut, mutta en ollut varma oliko se totta vai ei. Katsoin puhelintani: yksi puhelu saapunut. Voi ei. Tunsin suurta oksetusta itseäni kohtaan, olin aina ollut äidilleni niin ystävällinen, häpesin itseäni. Inhosin sitä tilannetta koska tiesin etten olisi jättänyt vastaamatta jos olisin ollut selvä.
Katsoin ystäviäni. Sanoin heille etteivät he tunnu siltä, että he oikeasti istuisivat mun kanssa samassa huoneessa. Tunsin välillä, että heidät on "varjostettu" huoneeseen ja että mä puhuin yksinäni eikä kumpikaan heistä kuulisi mua ollenkaan.
Katsomalla heitä uudestaan tunsin että heillä oli jotain salattavaa. Luulin niin koska kuulin kun toinen ystävistäni sanoi toiselle: arvaa mikä olis tosi kivaa. Uskoin sen samantien olevan salausta multa. Olin tosi sekasin.
Menin suihkuun. Selvitin oloani. Yritin selvittää. Halusin pois siitä olosta. Yök.
Kun tulin pois kävin kaapista hakemassa näkkäriä. Istuin television ääreen ja napostelin. Kohta menin uudelleen hakemaan näkkäriä, tällä kertaa hieman enemmän. Söin ja katsoin tv:tä. Olo oli vähän parempi. Ei selvä, ei sekavimmastakaan päästä.
Kokemuksesta jäi sen verran karseet olot että sanoin jo sauhuissa ollessani että mä vannon etten ikinä koske siihen enää uudelleen.
Täytyy kyllä myöntää, että sinä yönä nukuin pitkästä aikaa moneen vuoteen parhaimmat yöuneni...
Lopuksi vielä mainitsen että uskon ahdistuneen oloni johtuneen siitä etten alunperinkään oikeasti halunnut polttaa sitä jointtia ja se mielikuva itsensä pettämisestä roikkui koko "sauhuolon" päässäni.
Tällaista mulle. Olis kiva kuulla mites sauhu on jollekin toiselle vaikuttanut.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo oli kyllä tosi hyvä kuvaus minkälaista se on kun todella kolahtaa. Aivan samanlaisia tuntemuksia on ollut mullakin.
Mutta jäikö sulla todella huono kokemus tuosta illasta? Mielestäni tuo on paljon mukavampaa kuin kännissä örveltäminen ei tarvi kärsiä aamulla huonosta olosta. Näin ainakin mulla.
Sinä silti voit polttaa. Minä valitettavasti en, koska pitäisi armeijaankin päästä.
sen vuoksi kun en itse pitänyt olotilastani. En osannut nauttia, koska en hyväksy itseltäni sauhunpolttelua, toiset saa minunkin puolestani kokea ne hyvän olontunteet.
Minulle tulee pilvestä aina ahdistus ja paniikki. Olo on aivan sanoinkuvaamattoman kamala. (Joku voi ihmetellä että miksi sitten olen ottanut enemmän kuin kerran ... niin ihmettelen minäkin)
Onneksi olut ja viini on keksitty!
omasta mielestäni järjettömästä tilasta minkä jointin polttaminen tuottaa.olen aina ihmetellyt miksi mua ei naurata edes eikä sekavuus ole millään tavalla järkevää tai kehittävää.kunhan vaan aika vääristyy ja mässytys iskee.mistähän sekin oikein johtuu?yletön makean herkun himo.ei varmaan kaikilla mutta meillä joilla on taipumusta!ei siis ihan drug of choise mulle....yllättävän monella kyllä tuntuu olevan, mikä on ihan ok kyllä...
noin helppoa on lähteä kokeilemaan,mutta etkö tiedä että leikit elämällä.
Todella hyvin kuvattu olo. Poltan itse joskus humalassa ja useimmiten liikaa. Menen aivan sekaisin. menetän ajan, paikan, etäisyyksien tajun ja joskus en pysty edes liikkumaan. Selvinpäin en polttaisi koska olen kuitenkin vastustuskannalla "mukamas" , sinänsä. Joskus jopa pidän hysteerisen sekavasta olosta, mutta joskus se menee niin yli että pelkään sekoavani koska olen niin kuutamolla. Ajatukset ovat ihan sekavia ja muisti pätkii. Kerran luulin että mulla halvaantui toinen käsi ja yritin soittaa ambulanssin. onneksi kaverit estivät sen. Silloin olin ihan varma asiasta, tosin jälkeenpäin osasin nauraakkin sille kaikkien morkkisten jälkeen. Kyllä viinan pitäisi riittää...No mutta se on vain minun mielipiteeni. Jokainen dallaa tyylillään. Mikä sopii kenellekkin.
...Polttaa liikaa.
Kohtuus kaikessa,
jo ylensyönnistäkin tulee paha olo.
Alkuperäisen viestin kirjoittaja pyysi muilta kokeilleilta kokemuksia, joten kerron oman kokemukseni, mutta sitä ennen kerron hieman taustoja itesestäni:
Minulla on ollut jo varmaan 5vuotta masentuneisuutta, unettomuutta, joskus ahdistuneisuutta. Myös joitakin todella lieviä paniikihäiriökohtauksia. Niiden hoitoon en käytä mitään lääkkeitä, koska en usko sen johtuvan mielialan heittelystä. Edellä mainitut asiat eivät ole missään muodossa yhteydessä päihteidenkäyttööni. Alkoholia juon harvoin, tosin viimeaikoin enemmän, kuin yleensä. Tupakoin säännöllisesti. Muita päihteitä en ole juurikaan käyttänyt. Keskustushermostoon vaikuttavia aineita (Lääkkeitä) Olen parinvuoden aikana käyttänyt päihtymiseen ehkä 4-5kertaa.
Pilveä (laattaa) olen kokeillut 2kertaa. Ensimmäisellä kerralla ostin sitä kaverilta ja päätin kokeilla yksin. No tein ehkä jotain väärin, tai asia johtui kokemattomuudestani, mutta suuresta määrästä huolimatta en saannut mitään "oloja." Tämä tapahtui muutama vuosi sitten.
Toisella kerralla (muutama päivä sitten) oltiin kaverilla käymässä ja meitä oli paikalla
minä 3muuta henkilöä. Olin juonnut jo aamusta alkaen ja olin hieman humalassa. Poltettiin ekat paukut ja kaikille muille tuli jonkin sortin vaikutuksia ja "naurukohtauksia" ym, mutta minuun se ei heti iskenyt. Kaveri kysyi, että joko alkaa vaikuttaa? Sanoin, että en usko, ei tunnu siltä.
Polttettiin toiset ja sit pärähti minulle. Tuli hyvä olo ja ajatukset alkoivat harhailemaan, enkä saannut pidettyä niitä koossa. Kuulin koko ajan mitä ympärilläni puhuttiin, mutta en jaksanut/pystynyt reakoimaan siihen. Päässäni syntyi koko ajan uusi ajatusleikki, joka johti aina seuraavaan ajatukseen ja taas seuraavaan. Välillä havahduin, että mitä oikein teen ja unohdin samalla mitä olin miettinyt. Siinä polteltiin lisää illan aikana ja kaverini kävi oksentamassa. Luulen sen johtuvan siitä, että hänkin oli juonnut aamusta asti, eikä ollut syönnyt mitään koko päivänä. Toinen kaveri kävi varmistamassa, että kaikki oli ok. Juuri oksentanut kaveri meni lepäämään sängylle ja toipumaan. Hän sanoi, että kaikki ok ja nauttii vaikutuksista siinä sängyllä.
Minä olin tällä välin omissa ajatuksissani ja kävin makaamaan sohvalle ja lähdin kokonaan muihin maailmoihin. En muista paljoakaan mitä ajattelin. Pitkästä aikaa mun oli todella hyvä olla. En pelännyt mitään. En murehtinut mistään. Ei masentanut, eikä ahdistanut. Siinä, ehkä tunnin verran seikkailin muissa maailmoissa.
Seuraavaksi minua rupesi hävettämään se, että en kyennyt olemaan seurallinen. En myöskään halunnut aiheuttaa mitään huolta, kun joku kysyi välillä, että olinko kunnossa? Nousin istumaan, mutta ajatukseni jatkoivat harhailua, vaikka koitin pitää ne koossa. Kaverini joka oli oksentanut aikaisemmin, tuli takaisin olohuoneeseen ja sanoi olonsa parantuneen. Polttelu jatkui, mutta ajattelin olla polttamatta paljoa enempää, että ei käy huonosti, tai että en nukahda.
ehkä tunti tästä, sanoin meneväni lepäämään samaan huoneeseen, jossa ystäväni oli levännyt oksentelun jälkeen. Nautin viimeisistä fiiliksistä ja tajusin, että minua väsyttää. Nukahdin siihen, kunnes minua heräteltiin. Porukka oli menossa baariin ja kysyivät minua mukaan. Sanoin lepääväni siinä vielä ja olevani kunnossa. Nukahdin taas ja heräsin vasta kun muut tulivat nukkumaan. Siinä nukuin aamuun asti.
Aamulla kymmen jälkeen heräsin ja olin virkeä. Nukuin todella makoisasti pitkään aikaan ja oli todella hyvä olo ottaen huomioon, että olin juonut myös jonkun verran edellisenä päivänä ja että minulla on huono viinapää. Kaikenkaikkiaan minulle jäi hyvä olo siitä illasta ja kokemuksesta. Ei morkkista, ei krapulaa...
Ehkä jos huonoja puoli ajattelee, niin laskuissa kaikki se pahaolo, ahdistus, masennus, jota minulla selvänä on enemmän tai vähemmän, tuli takaisin. En sitä pelästynyt, koska olen jo tottunut sen kanssa elämiseen. Osaksi myös oli turvallinen olo senkin takia, että tiesin, että seurassani oli ihmisiä, jotka tarkistavat aina välillä, että onko olo ok, tulevat herättelemään, jos on tarvetta.
Hups, siitähän tuli vähän pitkä, no ehkä se ei näytä niin pitkältä sit valmiina. En kertonut kokemuksiani sen takia, että se rohkaisisi ketään mihinkään kokeiluun. Halusin vaan kertoa oman kokemukseni ensimmäisen viestin kirjoittajalle. Tässä siis oli minun ensimmäinen kokemukseni pilven poltosta, tai no se oli oikeastaan toinen kerta, mutta ensimmäinen kerta, kun se vaikuttaa.