Kotini on kuin onkin linnani! Muutakin on väitetty. Keskustelu on käyty tekijänoikeus-osastossa. Koska kiistan merkitys ulottuu tekijänoikeuden ulkopuolelle, siirrän sen nähtäväksi tännekin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000255&posting=22000000002165761
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=123&conference=4500000000000255&posting=22000000002165761
Vastaukset 46
Vanhimmat
tähänkin. Kotonasi todella ei saa kieltosi jälkeen kuvata.
Salaa ei saa kuvata tai kuunnella kuin samassa taloudessa asuvat. Ei siis vieraat.
Sillä seikalla, että yksityisyyden loukkaus on mainittu no. kohdassa on hallituksen esityksen mukaan haluttu rajoittaa julkisilla paikoilla täysin harmiton salakatselu.
Tämä tarkoittaa sitä, että kotirauhan piirissä voi sellainenkin salakatselu, joka ei toisen kohdan mukaan ole rangaistavaa, olla rangaistavaa. Suoja ylettyy siis yksityisyyden suojaa (perinteisessä mielessä) pidemmälle. Pelkkä lehtimiehen kadulta pihalle kuvailu on siis tuomittavaa, vaikka julkisella paikalla se ei sitä olisi.
Tarkoituksena ei siis ole mitenkään ollut se, että yksityisyyden loukkaamisen vaatimus ei olisi voimassa jo yleisenä periaatteena.
Tämä on loisto esimerkki siitä, miten maallikko voi ajautua metsään tulkitessaan lakia.
"Yksityisyyden loukkaamisen nimenomaisella vaatimuksella on tarkoitus jättää rangaistavan salakatselun ulkopuolelle yksityisyyden kannalta aivan harmiton tarkkailu. Toisin kuin 1 kohdassa teon rangaistavuutta arvioitaessa on tämän vuoksi kiinnitettävä huomiota kuvaajan ja kuvattavan väliseen suhteeseen, katselun tai kuvaamisen tarkoitukseen, kestoon, paikkaan ja ajankohtaan sekä kuvattavan tilanteeseen, kuvaamisen yllätyksellisyyteen, kuvattavan kieltäytymisen tai poistumisen mahdollisuuteen ja muihinkin seikkoihin, joilla voi olla merkitystä teon loukkaavuuden arvioimisessa. Teon rangaistavuuden arvioinnissa on olennaista, onko tarkkailuun ollut mahdollista varautua riittävästi ja koetaanko kyseessä olevan tyyppinen tarkkailu yleensä loukkaavana. "
Vuosia sitten haeskelin asuntoa ostotarkoituksessa ja kävin eräässä asunnosa, jossa oli tavattoman kauniita verhoasetelmia.
Esittelijän nähden näppäilin kuvia ja ilmoitin vain, etten levitä niitä mihinkään ja kerroin kuvaavani kauniita verhoasetelmia.
Kieltoa ei näkynyt missään, etteikö saisi valokuvata huoneistoa ja olihan se näytille asetettu.
Muuta on todellakin perustellusti väitetty.
Mikäköhän on motiivisi ryhtyä propagoimaan kantaasi useamalla palstalla?? Loppuiko argumentit?
Johan kerroin, etkö ymmärtänyt? Kysymys ei enää ole ollut tekijänoikeudesta, vaan kotirauhasta. Siten tämä foorumi on asian käsittelyyn oikeampi. Mutta jatketaan nyt siellä, jos sinulla vielä jatkointoa piisaa!
Ei ole kiistelyn arvoinen asia, eikä yleisesti kiinnostava.
Miten mahtaa olla myytävän asunnon kuvaaminen esittelytianteessa? Esittelijä välittäjä.
Kuvata saa.
Esittelyvideon näyttäminen julkisesti eli usealle henkilölle (ostajalle) myyntitilaisuudessa vaatii kuitenkin asunnon omistajan luvan.
ole lupa annettu!
Hyvä muuten huomata, että ostajat saavat kuvata kaikki ne asunnot, johon pääsevät luvallisesti myyntilanteessa käymään.
Ostajan on sitten helppo vertailla asuntoja kotonaan katsomalla videoita.
Asiahan on periaatteellisesti mitä kiinnostavin! Jos sinun aivonystyräsi eivät riitä sen ymmärtämiseen, niin löytyyhän täällä jokaiselle jotain, vaikkapa Halmeen toilailuista.
Mihinköhän välittäjä syyllistyy (mahdolliseen tekijänoikeusproblematiikkaan en puutu), jos hän näyttää videota ilman lupaa ihmisille? Oletuksena on, että video ei sisällä yksityiselämää loukkaavaa tietoa.
Esimerkiksi salakatselu voi kohdistua vain henkilöihin. Lisäksi on aika teoreettista ajatella, että välittäjällä olisi luvatta hallussaan nauha, joka sisältää yksityisyyttä loukkaavaa materiaalia.
Jos välittäjä esittää tällaista nauhaa (joka ei siis sisällä "arkaa materiaalia"), kyseeseen voi teoriassa tulla korkeintaan vahingonkorvaus (sopimus tai delikti).
"Mihinköhän välittäjä syyllistyy (mahdolliseen tekijänoikeusproblematiikkaan en puutu), jos hän näyttää videota ilman lupaa ihmisille? Oletuksena on, että video ei sisällä yksityiselämää loukkaavaa tietoa."
Ajattelin tässä juuri "yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä" ja sen saamaa tiukkaa tulkintaa KKO:n oikeuskäytännössä. Jos oletuksesi on, että video ei sisällä mitään "arkaluonteista" ei rikoskaan luonnollisesti täyty.
Sekaisen asunnon kuvaaminen/näyttäminen ei ole vielä yksityisyyden loukkaus ainakaan lähtökohtaisesti. Välittäjän olisi lähes mahdotonta ainakaan itse kuvata sellaista materiaalia, jota ei voisi näyttää. Tuskin kukaan jättää sellaista asuntoa välittäjän nähtäväksi?
Ja tuskin myyjät tällaista nauhaa välittäjälle tuputtavat. Ja jos tuputtavat, niin tarkoituksena täytyy olla se, että sitä myös esitetään. Ja tällöin välittäjällä ei ole vastuuta.
Mutta tätähän sinäkin periaatteessa tarkoitit.
voi kohdistua myös tekijänoikeuden piiriin kuuluvaan teokseen (taide- yms)?
Koska salakatselu voi kohdistua vain henkilöön.
kuvat arvokasta taideteosta yksityiskodissa salaa, vaikka väärennös mielessä...?
Miksi sitten tekijänoikeus on? Miksi tekijänoikeuslailla suojattuja kohteita ei saa näyttää telkussakaan ilman lupaa?
Kysymykseen palstalla esitetty juridinen argumentaatio ei hirveästi vakuuta. Maallikon on vaarallista lukea lakitekstiä ja tehdä siitä itse päätelmiä. Suoraan itse tekstistä voi harvoin sanoa mitään varmaa. Varsinkaan tällaisessa ongelmassa.
Aloitetaan tilanteesta, jossa A on kutsuttuna B:n luokse vierailulle. Tämän jälkeen A alkaa käyttäytyä uhkaavasti ja B pyytää A:ta poistumaan kodistaan. Jos A ei poistu, syyllistyy hän kotirauhan rikkomiseen.
Jos A kuvailee B:n taloa kameralla siten, ettei kuvissa esiinny ihmisiä, niin A ei syyllisty mihinkään. B voi pyytää A:ta poistumaan kodistaan, mutta mitään oikeutta hänellä ei ole vaatia esim. filmiä takaisin.
A voi kuitenkin syyllistyä salakatseluun myös ollessaan kotirauhan piirissä. Tämä tosin edellyttää esimerkiksi tilannetta, jossa juhannuksena B ja C ovat päättäneet harrastaa seksiä koivun alla ja A päättää tätä kuvata.
Tilanne, jossa A kuvailee "salaa" esimerkiksi ylioppilasjuhlissa oleilevaa vierasta, ei täytä salakatselun tunnusmerkistöä. Tunnusmerkistö ei täyty, vaikka A kuvaisi B:n ja C:n välistä keskustelua (viesti ei saa välittyä).
Tällainen kotirauhan piirissä kuvailu voi olla rangaistavaa, jos yksityisyyttä loukataan. Yksityisyyden loukkaaminen on siis edellytys, jotta tunnusmerkistö täyttyy. Näin voi käydä, jos isäntä esimerkiksi kuvaa salaa vieraitaan heidän harrastaessaan seksiä.
Siis: Jos A kuvaa B:tä tämän luona kutsuttuna ollessaan ja B kieltää kuvaamisen, niin A ei voi pääsääntöisesti syyllistyä salakatseluun. Syyllisyys edellyttää, että tällainen kuva voisi loukata B:n yksityisyyttä. Yksityisyys ei juridisesti kuitenkaan merkitse sitä, että kuvassa näkyy henkilön ruma kravatti ja paskaset hiukset. Vaaditaan esimerkiksi jotain intiimiä. B:n keinona on pyytää A:ta poistumaan kodistaan.
B:n kiellolla kuvata ei siis ole juridista merkitystä. Kiellonkaan jälkeen otettu kuva ei täytä salakatselun tunnusmerkistöä, jos yksityisyyttä ei loukata.
Tunnusmerkistön täyttymisellä tarkoitin nyt sitä, että pykälää ei KÄYTÄNNÖSSÄ sovelleta, jos yksityisyyttä ei loukata. Lain tasolla tätä tunnusmerkistöä ei ole.
Puristille haluan tähdentää yhden seikan.
Jotta salakatselu voisi tulla ylipäänsä kyseeseen, on kuvaamisen oltava oikeudetonta. Tämä on siis lähtökohta, kuten sinäkin olet todennut.
Käsitellyssä hallituksen esityksessä todetaan: "Eräissä poikkeustapauksissa kotirauhan suojaamalla paikalla oleskelevan henkilön salaakin tapahtuva tarkkailu voi olla oikeutettua. Oikeudetonta ei olisi katselu tai kuvaaminen, jota sen vakiintuneisuuden vuoksi ei yleensä koeta yksityisyyttä loukkaavana ja johon ihmiset osaavat varautua".
Nyt ei voida tehdä sellaista päätelmää, että koska yllä no. mainitaan, että oikeudettomana ei pidetä jotain, niin siitä seuraisi se, että kanta ei sovellu, jos oikeudettomuus on ääneen kuitenkin todettu.
Tämä esityksen kanta on siis osoitus yleisemmästä periaatteesta, että yksityisyyden loukkaminen on edellytys, jotta salakatselu soveltuu. Esitys siis täydentää lakia.
"B:n kiellolla kuvata ei siis ole juridista merkitystä. Kiellonkaan jälkeen otettu kuva ei täytä salakatselun tunnusmerkistöä, jos yksityisyyttä ei loukata"
Höpö höpö! Yksityisyyden loukkaaminen ei ole vaatimuksena, kun kuvaaminen tapahtuu kotirauhan piirissä - pelkkä kuvaamisen oikeudettomuus riittää. Ja oikeudetonta kuvaaminen on silloin, kun se on nimenomaisesti kielletty. Jos taas kuvaamista ei ole kielletty, eli se on lähtökohtaisesti oikeutettua, pätee kyllä se, mitä olet yrittänyt sanoa yksityisyyden loukkaamisesta; se on kiellettyä.
Yksityisyyden loukkaamista sen sijaan edellytetään OIKEUDETTOMUUDEN LISÄKSI silloin, kun kuvaaminen tapahtuu esim. ratkaisussa KKO 1990:36 tarkoitetussa paikassa (poliisilaitoksen tiloissa).
Luepa sinäkin oik. yo. huolellisemmin asianomainen säännös, 6 §:n 1 momentin 1-kohta, verrattuna 2-kohtaan. Et ole näköjään vielä oppinut kiinittämään huomiota siihen, mikä säännöksen tekstissä on relevanttia.
Kopioin tähän tekstin, jonka kirjoitin tekijänoikeuspalstalle.
Voit nyt unohtaa jo tuon lakitekstin.
Hallituksen esityksessä todetaan: "Eräissä poikkeustapauksissa kotirauhan suojaamalla paikalla oleskelevan henkilön salaakin tapahtuva tarkkailu voi olla oikeutettua. Oikeudetonta ei olisi katselu tai kuvaaminen, jota sen vakiintuneisuuden vuoksi ei yleensä koeta yksityisyyttä loukkaavana ja johon ihmiset osaavat varautua".
Sinun logiikkasi on seuraava (eikö?): Koska kuvattava on no. kieltänyt kuvaamisen on kuvaaminen oikeudetonta. HE:n kohta ei sovellu, koska nyt kuvattava on itse asettanut kiellon, joten se on aina oikeudetonta.
On totta, että kuvaaminen on oikeudetonta, jos kuvattava sen kieltää. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kuvaaminen olisi siten oikeudetonta, että salakatselu toteutuu.
HE:n kohta on kuitenkin ilmaus ylemmästä oikeusperiaatteesta, jonka mukaan salakatselu ei toteudu, jos yksityisyyttä ei loukata. Salakatselu edellyttää yksityisyyden loukkaamista, vaikka se olisi oikeudetonta kuvattavan asettaman kiellon johdosta.
Ja tässä sinulle pätkä yhden pätevimmän oikeusoppineen (rikosoikeus) tekstiä:
"Kahdenvälisten keskustelujen videokuvaaminen salaa on yleensä sallittua niin koti- kuin julkisrauhankin piirissä, koska tällainen tallentaminen harvoin loukkaa toisen yksityisyyttä". A-M Nuutila: Rikosoikeus (2002)
Voit rauhassa yhä pitää kiinni kannastasi, mutta itse uskon mieluummin vaikka rikosoikeuden professoria ja hallitusta.
Ei riitä, että osaa lukea lakitekstiä. Sitä pitää osata tulkita. Ja se tulkintakyky erottaa meidät. Onneksi, sillä siitä tulen saamaan palkkani tulevaisuudessa.
KKO 1990:36 perustelut:
"C on kutsuttu Polvijärven nimismiespiirin virkahuoneeseen poliisikuulusteluun. A ja B ovat kieltäneet C:tä videolaittein tallentamasta kuulustelua. C on kuitenkin salaa tallentanut asianosaisten tämän jälkeen käymää keskustelua. C on kuvannut ja äänittänyt vain sellaista, mistä hän luvallisesti virkahuoneessa ollessaan on A:n ja B:n tieten voinut omin aistein tehdä havaintoja. Teknisen laitteen avulla hän ei ole siten tallentanut keskustelutilanteesta mitään muita A:n ja B:n yksityisyyden kannalta merkityksellisiä seikkoja. Hän ei siten menettelyllään ole loukannut A:n ja B:n yksityisyyttä. C ei näin ollen ole syyllistynyt rikoslain 24 luvun 3 b §:ssä tarkoitettuun salakatseluun tai -kuunteluun."
Epäilty oli siis KKO:n mukaan "kuvannut ja äänittänyt vain sellaista, mistä hän luvallisesti virkahuoneessa ollessaan on A:n ja B:n tieten voinut omin aistein tehdä havaintoja." Luvallisesta oleskelusta kuulustelupaikalla on tehty johtopäätös, että teko ei ollut oikeudeton, koska poliisimiehet A ja B olivat voineet varautua sellaisten yksityisyyden kannalta merkityksellisten seikkojen tallentumiseen, joilla ei voinut olla heidän yksityisyyttään loukkavaa merkitystä.
Tapauksessa ei ole siten esitetty mitään lisävaatimusta huomioon ottaen poliisimiesten yksityisyys. Oikeutus kuvaamiselle seurasi suoraan siitä, että luvallisesti tiloissa läsnä oleva saattoi itse havaita seikat, jotka kuvasi ja tähän myös poliisimiehet saattoivat olla varautuneita. Näissä (ei-oikeudettomissa) olosuhteissa poliisimiesten yksityisyys ei tullut loukatuksi (kuinka olisikaan voinut tulla?).
Mitäs tällä nyt hait takaa? Ei oikein aukea.
Kyseessähän on julkinen paikka, jossa puristikin myöntää olevan vaatimuksena yksityisyyden loukkauksen.
Ei sitä voi kuvata toisia harrastamassa seksiä, vaikka paikalle olisi vieraaksi kutsuttu ja sen omin silminkin näkisi.
Ehkä huomasit listan yläosaan menneen tekstin, joka on osoitettu Puristille.
Lukaisepa kirjoitukseni tekijänoikeuspuolelta!
Asiahan on niin, että mitään lakia ei voi oikeastaan lukea ilman hallituksen esitöitä.
a) Jos laissa lukee, että jokin toimi on suoritettava 6kk:n kuluttua, mutta HE:ssä ajaksi on sanottu jotain ristiriitaista, niin laki menee luonnollisesti edelle.
b) Laki aiheuttaa tulkintaongelmia. Tällöin tulee lakia tulkita lähtökohtaisesti esityksessä otettujen kantojen mukaan.
c) Nyt kun vastataan kiisteltyyn kysymykseen, niin vasta laki ja hallituksen esitys muodostavat yhdessä sellaisen kokonaisuuden jonka perusteella vastaus voidaan antaa. Molemmissa kohdissa edellytetään, että yksityisyyttä loukataan. Jos kuvaus tapahtuu kotirauhan piirin ulkopuolelta ilman lupaa, niin lainsäätäjä on katsonut salakatselun toteutuvan.
Tällöin siis pelkkä luvattomuus konstituoi salakatselun. Mutta tämä salakatselu sisältääkin jo itsessään yksityisyyden loukkaamisen. Jos kuvaaminen tapahtuu esim. juhlissa, niin tällaista sisäistä olettamaa ei ole. Siis pelkkä luvattomuus ei konstituoi salakatselua. Salakatselu toteutuu vasta, kun yksityisyyttä on loukattu.
Toivottavasti Puristi ei taas kopioi tähän rakastamaansa lakitekstiä, jonka lukemalla tosiaan näyttäisi siltä, että pelkkä luvattomuus riittäisi ensimmäisessä kohdassa. Mutta totuus on se, että nyt toisen kohdan nojalla ei voida tehdä päätelmiä. Toisen kohdan säännös on vain tiukennus suhteessa ensimmäiseen, mutta ei se poista yksityisyyden vaatimusta myös ensimmäisen kohdalta. Ehkä pykälä on laadittu huonosti maallikoita ajatellen.
Enempää en ehdi aiheeseen puuttua.
Hain tällä jälleen takaa sitä samaa, mistä Puristin kanssa emme ole samaa mieltä. Sinun tulkintasi asiasta on lähes sama kuin minun (olettaisin), mutta pieni vivahde-ero kannallani sinun kantaasi kenties on olemassa.
Muutama huomautus kuitenkin:
>>Kyseessähän on julkinen paikka, jossa puristikin myöntää olevan vaatimuksena yksityisyyden loukkauksen.>>
Poliisin virkahuone (kuulustelutila) ei ole KKO 1990:36 tapauksessa julkinen, yleisölle avoin tila. Siten siellä ei saa lähtökohtaisesti kuvata. Sen sijaan julkisessa tilassa/paikalla kuvaaminen olisi aina sallittu.
>>Ei sitä voi kuvata toisia harrastamassa seksiä, vaikka paikalle olisi vieraaksi kutsuttu ja sen omin silminkin näkisi.>>
Tämäkään ei ole ihan niin yksinkertaista kuin luulisi. Asia riippuu monesta tekijästä. Jos henkilö on esim. kutsuttu seksileikkeihin jonkun asunnolle, olisi ilmeisesti oletettavissa, että osallistujalla olisi oikeus kuvata tapahtuma seksileikkien osallistujana. Mutta ei tietenkään pelkästään sen perusteella, että on jonnekin kylään kutsuttu. Silloin isäntäpari sitä paitsi tuskin seksiä harrastaisi avoimesti eikä kuvaustilannettakaan tavanomaisessa kanssakäymisessä tulisi (tarkoitan: vierailija joutuisi kuvaamaan avaimenreiästä tai vastaavaa).
Eli toisin sanoen vivahde-ero tulintojemme välillä on siinä, että minä samoin kuin Puristikin, lähden siitä, että kotirauhan piirissä ratkaisevaa kuvaamisen sallittuisuudelle on se, onko sitä pidettävä oikeutettuna/oikeudettomana. Pidän kuvaamista kuitenkin toisin kuin Puristi oikeutettuna, jos kotirauhan piirissä oleva henkilö voi kuvaamiseen varautua tavanomaisen sosiaalisen tilanteen vuoksi (jossa ei myöskään yksityisyys tule loukatuksi). Yksityisyys jää argumenttina tässä tulkinnassa ainoastaan säännöksen taustalle, helpottamaan tulkintaa rajanvedossa, onko teko oikeudeton vai ei.
Ja vielä: Teon oikeutukseen ei ole vaikutusta sillä, onko asunnon haltija kieltänyt kuvaamisen vai ei.
Pakko tähän vielä kommentoida. Lakeijan kanssa tulemme samaan lopputulokseen, mutta erilaisen teoreettisen kehikon kautta.
Julkisessa tilassa tosiaan saa aina kuvata. Tällöinkään ei saa loukata toisen yksityisyyttä. Tämä käy ilmi jo suoraan lakitekstistä sanatasolla.
Jos tuo poliisin kuulustelutila ei tosiaan ole julkinen tila (mikä varmaan asianlaita onkin), niin silloinhan jo KKO on lausunut, että yksityisyyden loukkausta vaaditaan, eikä pelkkä kielto konstituoi mitään. Luulisi Puristin uskovan edes KKO:ta.
"jos kotirauhan piirissä oleva henkilö voi kuvaamiseen varautua tavanomaisen sosiaalisen tilanteen vuoksi (jossa ei myöskään yksityisyys tule loukatuksi). Yksityisyys jää argumenttina tässä tulkinnassa ainoastaan säännöksen taustalle, helpottamaan tulkintaa rajanvedossa, onko teko oikeudeton vai ei."
Mielestäni yksityisyys ei jää taka-alalle, vaan perusteluista voidaan selvästi lukea, että yksityisyyden loukkausta vaaditaan. Se kuuluu siis olennaisena osana itse pykälään.
Oikeudeton/oikeutettu systematisointi ei ole mielestäni siis paras. Kuvaaminen kiellosta huolimattta on oikeudetonta. Se ei kuitenkaan täytä salakatselua, jos yksityisyyttä ei ole loukattu.
Tulkintaeromme on siis lähinnä akateeminen. Sinä poistat teolta oikeudettomuuden, mutta minä taas en. Yksityisyyden vaatimus on osa koko pykälää. Sinä pidät sitä vain tulkinta-argumenttina, mielestäni vastoin pykälän sisältöä.
KKO:n ratkaisusta voidaan tosiaan poimia ohje, että oikeudetonta ei ole kuvaaminen vastoin kieltoa, jos kuvaaja on itse voinut asiat itse havaita ja kuvattavien on tämä täytynyt tietää. Näin ollen kuvattavan kielto ei tee oikeutetusta kuvaamisesta oikeudetonta, jos yksityisyyttä ei ole loukattu.
Samaan asiaan päästään HE:n kautta, jonka mukaan vaaditaan, että salakatselu loukkaa yksityisyyttä. Tällöin ei ole tarpeen poistaa teon oikeudettomuutta, sillä se ei yksin riitä konstituoimaan tekoa salakatseluksi. Tämä on mielestäni siis koko pykälän sisältö.
Jo pykälässä säädetään (nyt pitää ymmärtää, että kaikki ei käy ilmi suoraan sanoista), että salakatselun tulee aina rikkoa yksityisyyttä. Lainsäätäjä on katsonut, että ulkopuolisen tarkkaillessa henkilöä tapahtuu aina loukkaus. Juhlissa tapahtuessa tilannetta arvioidaan lakeijan sanojen mukaisesti.
Seksi -esimerkillä tarkoitin tietysti tilannetta, jossa joku on kutsuttuna vaikka jouluksi toisen luoksi ja tämä tällöin alkaa kuvata isäntäparia sängyssä.
>>Oikeudeton/oikeutettu systematisointi ei ole mielestäni siis paras. Kuvaaminen kiellosta huolimattta on oikeudetonta. Se ei kuitenkaan täytä salakatselua, jos yksityisyyttä ei ole loukattu.
Tulkintaeromme on siis lähinnä akateeminen. Sinä poistat teolta oikeudettomuuden, mutta minä taas en. Yksityisyyden vaatimus on osa koko pykälää. Sinä pidät sitä vain tulkinta-argumenttina, mielestäni vastoin pykälän sisältöä.>>
Akateemista hiustenhalkomistahan tämä on tulkintojemme välillä. Lopputulos on kummallakin sama :)
Itse en kuitenkaan sanoisi, että kuvaaminen asunnon haltijan kiellosta välittämättä on oikeudetonta, koska henkilöllä on oikeus niin salakuuntelu- kuin salakatselusäännöksistä huolimatta tallentaa kaikki se, minkä sillä tavoin voi kuulla/havaita, että kohde voi siihen varautua (eikä se siten kenenkään yksityisyyttä loukkaa). Tällaiseen toimintaan ei voi ilman laissa säädettyä kieltoa kukaan puuttua. Asunnon hallinta ei luo henkilölle mitään sellaista määräysvaltaa toisiin henkilöihin nähden, että asunnon haltijan käsky olisi oikeudellisesti merkityksellinen. Ennen muinoin oli kyllä olemassa erilaisia "laitosvalta" ja "isännänvalta" isntituutioita, joihin tällainen kielto ehkä sopisi, mutta nykyisin sellainen on jo oikeushistoriaa.
Tulkintasi on mielestäni ihan kelpoinen tässä asiassa. Kukaties jopa parempi. Mielestäni oma tulkintani kunnioittaa kuitenkin paremmin lain nimenomaista sanamuotoa, mutta ainahan siihen ei pidä takertua, kuten oivallisesti olet todennutkin.
Vanhassa laissahan pykälä oli muotoa "luvaton". Tämä sopii paremmin siihen ajatukseen, että kuvaaminen oli suhteessa kuvattavaan luvatonta. Siis lupa johtui kuvattavan toimista, ei lainsäännöksistä. Voidaan siis ajatella, että nytkin oikeudettomuus johtuu kuvattavan kiellosta.
Kuitenkaan "luvatonkaan" kuvaaminen ei täytä/täyttänyt salakatselua, jos yksityisyyttä ei rikota/ttu.
Eihän koko salakatselu -pykälällä ole ollut edes tarkoitus puuttua tilanteisiin, joissa A kuvaa B:tä tämän kotona järjestettävissä juhlissa tämän kiellosta huolimatta. Eihän koko salakatselu edes sovi kunnolla tilanteeseen. On siis jo maalaisjärjen perusteella selvää, että luvaton kuvaaminen ei yksinään voi juhlissa olla salakatselua. Tämä lähinnä Puristille.
Tämä tästä. Nyt vaikka lukemaan tenttiin.
9.6.2000 annetun lain mukaan yksityisyyden loukkaaminen on lisävaatimus teon rangaistavuudelle silloin, ja vain silloin, kun kuvataan "yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla piha-alueella oleskelevaa henkilöä". Kun kuvataan yksityisen kotirauhan piirissä olevaa henkilöä, vaatimuksena on vain kuvaamisen oikeudettomuus.
KKO:n tapauksessa kuulusteltavana ollut kuvaaja tietysti oli paikalla luvallisesti. Kotirauhan suojaamassa paikassa oleva kuvaajakin on paikalla luvallisesti (ellei häntä ole käsketty poistumaan), mutta kuvaaminen ei silti sen jälkeen, kun asunnon haltija on kuvaamisen kieltänyt, ole oikeutettua, vaan oikeudetonta (uuden lain termi, aikaisemmin "luvatonta"). Luvallisesti paikalla olevankin henkilön alkuaan oikeutettu kuvaaminen muuttuu oikeudettomaksi sen jälkeen, kun se on kielletty. Yksityisyyden loukkaamista ei siis nimenomaisesti vaadita. Kuitenkin jo kiellon vastainen kuvaaminen toisen kodissa sinänsä on nähdäkseni yksityisyyttä loukkaavaa, vaikkei kiellon perusteena olisikaan mikään intiimitoiminta tms.
Keskustelu päättyy osaltani tähän. "Oik. yo:lle" olen lopetuskommenttini kirjoittanut tekijänoikeuspuolelle otsikolla "HUH".
Toivottavasti et mellasta muissa keskusteluissa samalla tavalla. Jos huomaat, niin sinä olet eri mieltä:
-minun
-lakeijan
-hallituksen esityksen
-korkeimman oikeuden sekä
-oikeuskirjallisuuden
kanssa siitä, miten lainkohtaa tulee tulkita.
Suutari pysyköön siis lestissään.
Alat toisaalta päästä jyvälle:
"Kuitenkin jo kiellon vastainen kuvaaminen toisen kodissa sinänsä on nähdäkseni yksityisyyttä loukkaavaa, vaikkei kiellon perusteena olisikaan mikään intiimitoiminta tms".
Joissain harvinaisissa tapauksissa voi olla, että jo kiellon vastainen kuvaaminen loukkaa yksityisyyttä ja jäsentyy näin salakatseluksi. Mutta monessa tilanteessa kiellon vastainen kuvaaminen ei loukkaa yksityisyyttä.
Poliisit olivat KKO 1990:36 no. kieltäneet kuvaamisen. Salakatselua ei kuitenkaan tapahtunut, koska yksityisyyttä ei loukattu. Näin ollen myös kieltotilanteissa vaaditaan se loukkaus myös KKO:n mukaan.
Sinun tulisi hahmottaa se, että salakatselupykälä on olemassa juuri salakatselua varten. Yksityisyyttä ei juridisesti loukata vain ottamalla kasvokuva vastoin kuvattavan tahtoa. Salakatselu edellyttää paljon muuta täyttyäkseen.
"Jos kuvaus tapahtuu kotirauhan piirin ulkopuolelta ilman lupaa, niin lainsäätäjä on katsonut salakatselun toteutuvan.
Tällöin siis pelkkä luvattomuus konstituoi salakatselun. Mutta tämä salakatselu sisältääkin jo itsessään yksityisyyden loukkaamisen. Jos kuvaaminen tapahtuu esim. juhlissa, niin tällaista sisäistä olettamaa ei ole. Siis pelkkä luvattomuus ei konstituoi salakatselua. Salakatselu toteutuu vasta, kun yksityisyyttä on loukattu."
Kun vasta nyt ehdin lukea tämän kommenttisi, niin vastaanpa vielä siihen, vaikka toisaalla jo sanoinkin lopettavani.
Siis: Pelkkä luvattomuus (= luvan puuttuminen, pyytämättä jättäminen) ei konstituoi salakatselua lähtökohtaisesti, eli silloin, kun paikalla luvallisesti oleskeleva henkilö lupaa kysymättä (ja vaikkapa salaa) kuvaa. Mutta kun asunnon haltija on antanut kuvaajalle nimenomaisen kuvauskiellon, toteutuu kuvauksen oikeudettomuus ja se yksin riittää (kotona) konstituoimaan salakatselun. Toki tähän kiellon jälkeen tapahtuvaan kuvaamiseen samalla sisältyy yksityisyyden loukkaaminen (kuten ulkopuolelta tapahtuneeseen luvattomaan kuvaamiseenkin), mutta salakatselun perusteeksi riittää teon oikeudettomuus. (Ja sen, että teko tällöin on oikeudeton, olet itsekin myöntänyt.) Oikeudettomuus on siis se peruste, mikä kuvaamisesta tekee salakatselua; oikeudettomuus siitä riippumatta, aiheuttaako oikeudettomuuden kuvauskielto vai yksityisyyden loukkaus.
Auktoriteetteja näköjään täältäkin etsit tueksesi. Tahra kyllä minustakin on lakiasiat hyvin tunteva. Silti luotan tässä kiistassa, kuten muulloinkin, omaan arvostelukykyyni.
Tämä nyt sitten olkoon vihoviimeinen viestini tähän skabaan. MOI!
Ymmärrätkö edes sitä, että kantasi on KKO:n ja oikeuskirjallisuuden vastainen? Epäilen jo tätäkin.
Vai saatko jotain siitä irti, että saat minut kirjoittamaan vielä kerran, vaikka piti jo lopettaa.
Itse olen valmis kiistämään auktoriteetit ja käyttämään omaa luovuttaa. Sinä taas pitäydyt kiinni laissa, joka ei nyt vastaa edes suoraan kysymykseen (sanatasolla).
Mutta ymmärrän, että asia on kouluttamattomalle vähän hankala sisäistää. Sillä, että lakitekstissä yksityisyys mainitaan kohdassa 2 ei toki tarkoiteta sitä, että se ei olisi voimassa kohdassa 1. Tämä on tätä juridiikkaa.
"Sillä, että lakitekstissä yksityisyys mainitaan kohdassa 2 ei toki tarkoiteta sitä, että se ei olisi voimassa kohdassa 1. Tämä on tätä juridiikkaa."
Näyt olevan siinä käsityksessä, että "juridiikka" olisi jotain vain suljetulle piirille avautuvaa "salatiedettä". Kyllähän juridiikka perustuu (tai ainakin sen tulisi perustua) aivan tavallisiin loogisen ajattelun ja suomen kielen sääntöihin. Minun aikanani tiedekunnassa oli oppiaineena "yleinen oikeustiede", jossa laintulkintaankin kuuluvia asioita käsiteltiin. Tällöin eräästä tulkintaperusteesta käytettiin termiä "vastakohtaispäätelmä". Et ilmeisesti ole koskaan kuullut tällaisesta, enkä käy sitä sinulle enempää selittämään. Tähän kiistaan sovellettuna se kuitenkin tarkoittaa juuri päinvastaista kuin olet esittänyt. Siis sitä, että kun kohdassa 1 ei ole mainittu jotain, joka on mainittu vain kohdassa 2, mainittu asia on tarkoitettu rajoittaa vain kohtaan 2. Jos yksityisyyden loukkaaminen olisi tarkoitettu salakatselun edellytykseksi molemmissa tapauksissa, laki toki olisi kirjoitettu seuraavaan muotoon:
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella, YKSITYISYYTTÄ LOUKATEN, katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa ... taikka yleisöltä suljetussa 3 §:ssä tarkoitetussa rakennuksessa ... oleskelevaa henkilöä, on tuomittava salakatselusta ...
Tällöin ei olisi ollut mitään syytä jakaa tilanteita kohtiin 1 ja 2. Jako on ollut tarpeen vain sen tähden, että yksityiselle kotirauhalle (1) on tahdottu antaa enemmän suojaa kuin julkiselle kotirauhalle (2).
Mutta etpähän tästäkään mitään taitane ymmärtää. Joten nyt viimeistään katson jatkamisen kanssasi turhaksi. Varsinkin kun argumentointisi näkyy jämähtäneen henkilökohtaisuuden tasolle.
>>Luvallisesti paikalla olevankin henkilön alkuaan oikeutettu kuvaaminen muuttuu oikeudettomaksi sen jälkeen, kun se on kielletty.>>
Ei ainakaan KKO mainitun tapauksen perusteella. Muita päteviä perusteluja et ole esittänyt etkä myöskään kiistänyt vastaustani tältä osin tekijäoikeuspalstalla (ks. kirjoitukseni "yksityisyys").
>>Yksityisyyden loukkaamista ei siis nimenomaisesti vaadita.>>
Tästä lienemme samaa mieltä. Oikeudettomuus minunkin mielestäni riittää. Sen sisällöstä taitaa vain olla erimielisyyttä. Aikaisemmasta laissa olevasta termistä "luvaton" ei kannata tehdä mainittavia johtopäätöksiä, koska KKO on juuri tapauksessa KKO 1990:36 ottanut kantaa siihen, että poliisimiesten kieltokaan ei riittänyt tekemään kuvaajan teosta "luvatonta". Pelkkä kieltäminen ei siis yksin riitä tekemään uudenkaan lain mukaan teosta oikeudetonta, kun aiemman lain luvattomuuskaan ei käsittänyt mahdollisuutta kieltämällä tehdä kuvaajan toimintaa lainvastaiseksi salakatseluksi.
>>Tällöin eräästä tulkintaperusteesta käytettiin termiä "vastakohtaispäätelmä".>>
Lyhyesti totean tähän sen, että vastakohtaispäätelmä ei ole tässä tapauksessa sanotun pykälän tulkinnassa pätevä, koska jälkimmäiseen kohtaan tehty lisäys "yksityisyyttä loukaten" perustuu lainsäätäjän tarkoitukseen supistaa julkisrauhaa koskien salakatselun alaa. Tätä sivusin toisaalla HE:tä siteeraten. 1-kohdan osalta lainsäätäjä ei ole siten tarkoittanut muuttaa aiemman lain sisältöä.
Lainaus LaVM6/2000 vp. koskien hallituksen esitystä yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi
"6 §. Salakatselu. Pykälässä säädetään rangaistavaksi henkilöiden oikeudeton teknisellä laitteella tapahtuva katseleminen ja kuvaaminen. Rikosoikeudellisen suojan kohteena ovat kotirauhan suojaamassa paikassa, käymälässä, pukeutumistilassa tai muussa vastaavassa paikassa sekä yleisöltä suljetussa rakennuksessa, huoneistossa tai aidatulla alueella olevat henkilöt.
Pykälän 2 momentti merkitsee salakatselun laajentamista paikkoihin, joita suojataan luvattomalta tunkeutumiselta. Rangaistavuuden edellytyksenä on tällöin, toisin kuin kotirauhan piirissä, että katselu tai kuvaaminen loukkaa yksityisyyttä."
Eli ei vaadi kotirauhan piirissä yksityisyyden loukkausta.
se HE. Siinä käsitellään tilannetta, jossa kuvaaja on luvallisesti kotirauhan piirissä.
Luvaton tarkastelu kotirauhan ulkopuolelta on itsessään jo salakatselua. Tämän on jokatapauksessa katsottu rikkovan yksityisyyttä. Tilanne on siis eri, jos kuvaaja on luvallisesti paikalla.
Olet tismalleen oikeassa.
Kuitenkin, vaikka kuvaaja olisi luvallisesti kotirauhan piirissä niin siitä huolimatta kuvaus voi tapahtua salaa niin, ettei kuvattava tiedä kuvauksesta. Esim jälkikäteen vasta ilmenee kuvattavalle, että joku on minivid.kameralla kuvannut asunnossa olevia henkilöitä.
Yllä mainittuja tilanteitakin voi olla lukuisia. Mutta esim A. Kuvaaja on luvallisesti asunnossa, jossa on juhlat tai B. Kuvaaja on luvallisesti asunnossa,jossa ei ole vastaavaa tilannetta, mutta jonka tarkoituksena on kuvata esim todistusaineistoa henkilöiden käyttäytymisestä tms.
HE 184/1999 vp:
"Ehdotettu 1 kohdan säännös suojaisi jokaista luvallisesti kenen tahansa kotirauhan piirissä oleskelevaa henkilöä yhtä hyvin salaa kuin avoimesti teknisellä laitteella tapahtuvalta katselulta."
"Katselu tai kuvaaminen teknisellä laitteella ei tulisi oikeutetuksi sillä perusteella, että tallennettaisiin vain se, mikä omin silmin muutenkin on nähtävissä."
"Rangaistavan teon kohteena olevan henkilön olisi oleskeltava tietyssä, pykälässä tarkoitetussa paikassa. Sillä seikalla, tarkkaillaanko henkilöä teknisellä laitteella lainkohdassa määritellystä paikasta vai sen ulkopuolelta ja missä tarkkailulaitteistoa pidetään, ei sen sijaan olisi merkitystä."
Lakivaliokunnan mietinnössä (joka siis tarkentaa lainsäätäjän tarkoitusta) mainitaan, että kotirauhan piirissä tapahtuva salakatselu ei tunnusmerkistötasolla vaadi yksityisyyden loukkaamista, koska se oletetaan jo valmiiksi.
Tämän vuoksi HE:ssa on mainittu poikkeus. Eli "Eräissä poikkeustapauksissa kotirauhan suojaamalla paikalla oleskelevan henkilön salaakin tapahtuva tarkkailu voi olla oikeutettua. Oikeudetonta ei olisi katselu tai kuvaaminen, jota sen vakiintuneisuuden vuoksi ei yleensä koeta yksityisyyttä loukkaavana ja johon ihmiset osaavat varautua."
Lisäksi oikeudettomuusedellytystä perusteltaessa mainitaan HE:ssa seuraavaa: "Katselu tai kuvaaminen teknisellä laitteella ei olisi oikeudetonta myöskään silloin, kun siihen on saatu tarkkailtavan suostumus."
Joten itse ainakin tulen siihen johtopäätökseen, että yllä mainitussa A-tapauksessa kuvaaminen salaa on niin kauan sallittua, kun kuvataan henkilöiden normaalia kanssakäymistä. Sitä vastoin vaihtoehto B on tapaus, jossa kuvaus on salakatseluna rangaistavaa.
Tapauksessa B on mielestäni kyseessä salakatselu, vaikka kuvaaja on luvallisesti toisen kotona. Tällöin voidaan perustellusti sanoa, että kuvattavan yksityisyyttä loukataan. Kuvattava ei halua, että häntä kuvataan todistelutarkoituksessa ilman lupaa. Jos todistelutarkoitusta ei olisi, niin silloin loukkaus ei täyttyisi, vaikka kuvattava sen kieltäisi.
Jos taas A kuvailee B:tä vain kiusatakseen ja B kieltää kuvaamisen, niin nyt lain ratiota seuraten kyseessä ei ole salakatselu.
Ei olisi varmaan kenenkään mielestä tarpeen säättää rikoslaissa siitä, mitä tapahtuu, jos kaveri kuvaa toista piruillakseen. Tämä asia kuuluu yleiseen käyttäytymiseen ja ihmisten kesken ratkottavaksi.
>>Mutta esim A. Kuvaaja on luvallisesti asunnossa, jossa on juhlat tai B. Kuvaaja on luvallisesti asunnossa,jossa ei ole vastaavaa tilannetta, mutta jonka tarkoituksena on kuvata esim todistusaineistoa henkilöiden käyttäytymisestä tms.>>
Kuvaamisen tarkoituksesta on vaikea löytää perustetta sille, että kuvaaminen muuttuisi salakatseluksi. Jos esimerkkisi B tapauksessa henkilö olisi salaa videoinut sen, kun hän joutuu jonkun asunnossa laittoman uhkauksen kohteeksi ja hänen oli tarkoituskin saada uhkailu tallennettua, en ymmärrä, miten teko olisi pelkästään tuon tarkoituksen vuoksi rangaistavaa. Kuvaaja ja uhkailija ovat molemmat osalllisia keskusteluun ja uhkailija on täten voinut varautua tilanteen tallentamiseen.
Niin HE:en mukaan sinänsä hyväksyttävä tarkoitus ei tilannetta muuta.
Myönnetään, että sana tarkoitus asiayhteydessä oli huono.
Kyse siis yleensä siitä, mitä käsitetään yksityisyytenä ja mitä elämänkokemuksen perusteella tilanteeksi, missä voidaan olettaa kuvausta tapahtuvan.
HE:ssa oli myös esimerkki KKO:n tapauksesta missä oikeudenkäyntiä varten kuvattu tilanne oli salakatselua. Siinä tosin kuvaaja oli alueen ulkopuolella ja yksityisetsivä.
Tämä aihe on vetänyt puoleensa harvinaisen runsaasti asiantuntijoita. Tahraakin kutsuttiin mukaan, mutta on niin paljon kertynyt tuota matskua, etten viitsi selvittää mistä itseasiassa on kysymys. Mutta ylempänä olevan "Tahralle" otsikon alle kaivoin vanhan - silloin vastauksia vaille jääneen - kysymyksen, jonka ympärille voisi saada mielenkiintoisen keskustelun, mikäli varallisuusoikeus kiinnostaa.
et kai ole joku vitun pedari??????
sietäisit kuolla pää pölkyllä.......
tarkoittaa pedari?