omat käsitykseni olen jo muodostanut mutta haluan kysyä teidän muiden mielipiteitä..
..jos ihminen murhataan kehosta irtautumisen aikana miten käy hengelle joka on sillä hetkellä erossa ruumiista?
..jos ihminen murhataan kehosta irtautumisen aikana miten käy hengelle joka on sillä hetkellä erossa ruumiista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on koko ajan myös tietoisuus kehostaan . Palatessaan hän huomaa ei ole elämää ja jatkaa matkaa.Tosin paikalle saapuvat myös saattajat, sillä ei yksikään sielu kulje tunneliaan yksin. Toisinaan sanotaan että äkkiäkuollut jää paikalleen ihmettelemään ja on hämmästyksissään kun eivät muut reagoi hänen viesteihinsä. Mutta silloin hän ei ole ollut tietoinen sielun irrallisuudesta kehossa. ja häntä pitää auttaa jotta hänelle selviää oma tilanteensa.
voi syntyä esimerkiksi leikkauksessa.
Narkoosissa ihminen on kemikaaleilla poistettu kehostaan ja joskus käy niin että potilas ei enää avaakaan silmiään heräämössä.
Äkillisissä kuolemantapauksissa, kuten liikenneonnettomuuksissa käy usein niin että poistunut jää ihmettelemään tapahtumapaikan läheisyyteen, mitä hänelle on tapahtunut ja yrittää epätoivoisesti saada yhteyttä lähellä oleviin ihmisiin. Näin käy siis, ellei ihmisellä ole ennestään tietoa henkisestä alkuperästään.
Paikalle saapuvat melko pian auttajat, jotka rauhoittavat menehtyneen ja saattavat hänet matkallaan eteenpäin.
Mitä tekemään? Jatkamaan kehitystään. Mihin? Astraalimaailmaan sellaisiin olosuhteisiin, jotka parhaiten vastaavat hänen kehitystarpeisiinsa sillä hetkellä.
Niitä "auttajia" ja henkioppaita ei sitten saavukaan tarpeen tullen? Jääkö ihmisen sielu harhailemaan päättömänä tähän kolmanteen ulottuvuuteen eikä siirrykään eteenpäin ilman opastusta?
Olen myös kuullut juttuja jossa sielu tai energia olisi siirtynyt kuoleman jälkeen ns. alemmalle, eli pimeämmälle värähtelytasolle tästä meidän maailmasta, vaikka sen pitäisi siirtyä ylemmälle taajuudelle lepoon. Miksiköhän niin käy? Vaihinko kenties? Vai liittyykö siihen ihmisen oma katsomus kuoleman jälkeisestä elämästä? Sillä alemmalle tasolle joutuneet eivät tiedä mitä heille on tapahtunut ja kuljeskelevat siellä aiheuttaen eläville ihmisille ahdistusta ja painostavaa tunnetta missä ne nyt sattuvat harhailemaan. Alemman värähtelytason pitäisi muistuttaa paljon meidän maailmaamme, paitsi siellä ei ole muita kuin sinne loukkuun jääneitä sieluja, eikä ympäristö ole siellä yhtä konkreettista kuin täällä.