Näinhän tässä sitten kävi... Olen tapaillut
itseäni 8 vuotta vanhempaa naista jonkun aikaa.
Nyt tuntuu etten voisi elää ilman tätä naista ja
hänen läsnäoloaan. Emme tapaa säännöllisesti,
mutta ainakun kummallekin sopii. Soittelemme,
viestittelemme, mailaamme yms. silloin kuin ei
ole mahdollisuuksia toisen näkemiseen.
Minulla itselläni ei ole 'rajoitteita' muuta kuin
omat ajatukseni, jos ajattelisin järjellä
laittaisin stopin koko suhteelle. Tunteitteni
puolesta en tätä kuitenkaan tee, sillä nautin
olostani tämän ihanan naisen kanssa. Tiedän että
tämä nainen pitää minusta erittäin paljon ja ei
halua luopua minusta, MUTTA...
Tähän soppaan kun kuulu paljon muitakin kuin vain
me kaksi. Siihen kuuluu lapsia ja mies...
Jos jollakin on kokemuksia samaisesta
tilanteesta, olisin tyytyväinen jos voisit jakaa
kokemuksia kanssani.
Odottelen asiallisia 'ohjeita / kokemuksia'
itseäni 8 vuotta vanhempaa naista jonkun aikaa.
Nyt tuntuu etten voisi elää ilman tätä naista ja
hänen läsnäoloaan. Emme tapaa säännöllisesti,
mutta ainakun kummallekin sopii. Soittelemme,
viestittelemme, mailaamme yms. silloin kuin ei
ole mahdollisuuksia toisen näkemiseen.
Minulla itselläni ei ole 'rajoitteita' muuta kuin
omat ajatukseni, jos ajattelisin järjellä
laittaisin stopin koko suhteelle. Tunteitteni
puolesta en tätä kuitenkaan tee, sillä nautin
olostani tämän ihanan naisen kanssa. Tiedän että
tämä nainen pitää minusta erittäin paljon ja ei
halua luopua minusta, MUTTA...
Tähän soppaan kun kuulu paljon muitakin kuin vain
me kaksi. Siihen kuuluu lapsia ja mies...
Jos jollakin on kokemuksia samaisesta
tilanteesta, olisin tyytyväinen jos voisit jakaa
kokemuksia kanssani.
Odottelen asiallisia 'ohjeita / kokemuksia'
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olin päivän päätteeksi etsimässä jotain mieltä
virkistävää. Ja aivan sattumalta törmäsin
tarinaasi. Luin sen muutaman kerran läpi ja joka
kerralla se tuntui niin, minulta.
Olen keskustellut ystävieni kanssa tilanteesta,
jossa elän. Mutta tuntuu ettei se riitä. He eivät
ole kokeneet samaa mitä minä olen. Sinä tiedät
miltä tuntuu olla se toinen. Ehket suunnitellut
sitä kun aloititte suhteen. Tarkoitushan oli
pitää vain hauskaa. Entä sitten kun niitä
tapaamisia alkoi muodostua yhä enemmän? Sitä
alkaa selittää itselleen kaikenlaista.
Niin paljon kuin siitä puhutaankin että
huomattava ikäero on vain haitaksi suhteessa.
Mutta ei rakkaus sitä katso. Joten älä anna sen
painaa vaa`assa. Enemmän kiinnittäisin huomioita
niihin muihin tekijöihin.
Oletko kuullut tarinan siitä toisesta
osapuolesta, joka jää odottamaan (avio)eroa?
Hänellä menee oma elämä ohitse hetkessä, jos
siihen uskoo. Ero on yleensä pitkä ja vaikea
prosessi, johon monikaan ei lähde. Vaikka
selviäisit lapsista, olisi edessä silti uuden
suhteen ongelmat. Paratiisi muuttuu arjeksi, jos
ei vuodessa niin muutamassa sitten.
Tähän me tarvitaan rakkautta, jotta uusi suhde
kestäisi ympäristön luomat paineet. Vinkkinä
voisin sanoa, älä muuta itseäsi, älä tämän
tilanteen muuttaa sinua. Helpommin sanottu kuin
tehty, eikö totta?
Kerroit asiat siten, että tuntuu kuin olisit
'puhunut' minun ajatusteni kautta. Olen yrittänyt
vältää ajatuksia tämän toisen samaa sukupuolta
olevan ihmisen kohtalosta. Lapsia en halua
loukata, enkä halua että heille tulee elämässä
vaikeat ajat. Luulen että tämä mies kyllä selviää
tilanteesta, luulen... Miten voisin kohdata
lapset siten ettei he ajattele että olen ajanut
tämän toisen heidän luotaan pois. Ehkä en kohtaa
heitä ikinä, vakavassa mielessä en tiedä, antaa
ajan näyttää mitä tapahtuu ja mitä ei...
En tiedä, enkä varmaan halua edes ajatella vielä
asiaa... Olen yrittänyt lohduttaa itseäni
vaikeina aikoina, ajatellen että nyt eletään
täysillä 'kerranhan täällä vain ollaan'...
Tietysti minulla joitakin kaukaisia pelkoja
tulevaisuudesta, mitä tapahtuu ja mitä ei....
Jos voisin muuttaa elettyä elämää haluamallani
tavalla, niin olisin luultavasti kaukana täältä
missä nyt olen, mutta en olisi yksin vaan meitä
olisikin kaksi...
Mutta kiitos sinulle kohtalotoveri, kiitos että
voin jakaa kanssasi osittain ihanan 'ongelmani',
turhia selittelemättä ja turhia
kainostelematta...
En ole tuollaisessa tilanteessa, joten
kokemuksesta en voi puhua.Yhtä toivoisin: lapset
eivät saa kärsiä tuosta.
Toisaalta et sinäkään voi noin jatkaa. Elämäsi
kuluu, et voi muodostaa perhettä. Ilmeisesti tuo
suhde olisi sinun saatava loppumaan, toinen
osapuoli ei siitä liene niin kiinnostunut.
Neuvona sanoisin, että jos tää nainen haluaa
sinut todella, löydätte oikean ratkaisun
luonnostaan ja asiat järjestyvät, ilman että
lapsiin kohdistuu liikaa paineita...mutta tuli
tunne ettei hän hajoita kotiaan sinun tähden ja
siinä tapauksessa hajoat sinä jos jatkat. Mitä
syvemmällä suhteessa olet sitä vaikeammin pääset
irti ja sitä vähemmän sinulla on voimia edes
pyrkiä pois. Mieti jouluja ja uusia vuosia, kun
tiedät rakkaasi olevan toisen kanssa kynttilän
valossa viettämässä perheiltaa....
Lopeta niin pian kuin voit ja löydä vapaa nainen.
Parempi kerran kirpaisu kunnolla kuin vuosien
tuska...
Hei, olen nykyistä miesystävääni juuri yhtä
paljon vanhempi. Meidänkin tarina alkoi
viattomasta flirtistä työpaikalla, ja johti
suhteeseen, joka on kestänyt kohta viisi ja puoli
vuotta.
Molempien liitot tietysti hajosivat, ja vaikeaa
on ollut. Olemme olleet todellisessa
ihmissuhdehelvetissä pari viimeistä vuotta.
Ristiriita on ollut kova. Toisaalta se entinen
perhe ja toisaalta vaakakupissa on painanut
ihminen, joka on kaikkea.
Nyt elämme rauhallista suvantovaihetta, ja
rehellisyyden nimessä tämä on kannattanut. Kovaa
työtä tämä elämä tulee olemaan, jotta kaikki
lapsemme ja entiset puolisomme joskus toipuisivat
järkytyksestä, jonka perheiden hajoaminen
aiheutti.
Nyt etenemme rauhallisesti, ilman suuria
odotuksia.
Hyvää jatkoa sinulle, voimia ja paljon ihania
hetkiä tulevaisuuteen.
Olen vähän samassa tilanteessa, mutta minä itse
olen se seitsemän vuotta vanhempi nainen ja
tapaan tätä ihanaa nuorta miestä aina kun saamme
asiat sopimaan niin, että se sopii molemmille.
Kuvioon kuuluu myös mies ja lapsia.
Tilanne on repivä. Monimuotoinen ja kaikessa
tuskaisuudessaankin niin kaunis ja Elämästä ja
Rakkaudesta täyttävä.
Tiedän, etä viisainta olisi ja järjen mukaan
parasta, lopettaa koko suhde.
Lieneekö päältäpäin katsottuna reilua ketään
osapuolta kohtaan..???
Mutta kun tule taas hetki, jolloin kohtaan sen
lämpimän katseen, katseen joka kantaa sisällään
suurta inhimmilistä ymmärrystä, ja kun kohtaan ne
hellät kädet ja tunnen, miten sydämmessäni on
rauha ja intohimo, hänen seurassan, unohtuu
kaikki muu. Tai ei unohdu, vaan väistyy taka-
alalle sillä hetkellä, noustakseen taas pintaan
hetken päästä.
Ihmisen elo......on kaunista!
Rumuutta näkee....tuomitseva sydän!
tsemppiä sinulle ja ihanlle
naisellesi....kuunelkaa sydämen ääntä!
Älkää polttako siipiänne, älkääkä myöskään rikkoko
naisen miestä älkääkä heidän lapsiaan. Voi olla
ettei suhteenne kuitenkaan ole sen arvoinen..