Saimme koiramme sen ollessa kaksi vuotias. Entistä isäntäänsä se totteli "kuin kone". Oli koulittu kovalla kädellä, tunnetusti väkivaltainen entinen isäntä. Mietin millainen saksanseisoja on noin yleensä rotuna, onko kovapäinen ja näin ollen "vaatisikin" kovan käden koulun? Ilmeisesti me emme onnistu saamaan koiramme kunnioitusta muulla kuin kepillä, koska muuten totteleminen on sitä sun tätä. Heti kun koiraa on perheen tytöt lellitelleet, selkeästi heittäytyy vallatomaksi; karkailee ym. Rasittavaa. Pitäisikö koirallamme olla koko ajan vain kuri päällä? Se on kuitenkin niin hirmu seurallinenkin... Ehkä rotu ei ole sopiva meille, ikävä kyllä vasta nyt sen huomaamme, kun se on jo perheenjäsen. Alkuperäinen kysymykseni on siis: johtuuko koiramme "oppimattomuus" kurin puutteesta, meistä kouluttajina vai koirarodun itsepäisyys-piirteestä??? Mietin aina myös onko koiramme astetta tyhmempi, kun aina ottaa selkään samoista asioista... mutta kun se on joskus jotakuta totellut 100%... Vaihtaisko koiran kissaan...
Karkeakarvainen saksanseisoja
Vallaton
4819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saksanseisojat vaativat ehdottomasti kuolutuksen.Ilman määrätietoista kolutusta ne voivat olla vaikeasti käsiteltäviä.Ne tarvitsevat myös paljon liikuntaa.Turhautuessaan ne voivat keksiä uskomattomia tempauksia.Tuskinpa mikään koira vaati kovankäden koulutusta.Siitä ei tule tervettä suhdetta isännän ja koiran välille.Määrätietoinen pitää olla eikä koiralle saisi antaa periksi.
Jos ei onnistu saamaan koiraa edes aloilleen opettaakseen jotain kannattaa se viedä pitkälle lenkille ja kokeilla sitten uudestaan.Jos sekään ei toimi niin yrittää myöhemmin uudestaan.
Onko koiranne uros?Sen voisi kastroida.Sillä pitäisi olla paljon virikkeitä.Mitä nämä asiat ovat joita koira tekee yhä uudestaan ja uudestaan vaikka tietää niiden olevan väärin?
Karkailu saattaa johtua saksanseisojien todella voimakkaasta metsästysvietistä tai jos koiranne on uros niin se on narttujen perään??
Ehkä koiranne on saanut liikaa valtaa perheessänne?
on tosiaan uros ja varmaankin hiukka turhautunut. Liian vähällä liikunnalla. Valtakin tuntuu olevan välillä väärässä suunnassa... Vakiotihuja on sängyn auki ja sekaisin laittaminen-yksin ollessa kylläkin, kaivautuu ikävissään meidän hajuihin? Se raivostuttavin tapa on laukkujen ja reppujen pureskelu. Se puree erityisesti kaikki nailoniset jutut (reppujen olkahihnat, omat remmit) rikkipoikki. Pikkuhiljaa on koko perhe oppinut piilottamaan reppunsa ylähyllyille, minne koira ei yllä. Mutta aina välillä jollakin unohtuu ja se siitä repusta..Koiruus availee kaikki lukottomat ovet (karkailee näin joskus ulko-ovestakin). No, oikeastaan tiedän syyt ja ratkaisutkin näihin pulmiin (paitsi en jaksa ymmärtää reppujen syöntiä..syy?) Välillä täytyy vaan saada valittaa pienimmistäkin asioista... Oma saamattomuus tässä on kaiken "pahan" alku ja juuri.
ihan ohut kokemus koirista. Mutta tuo tuli mieleen että jos sen aikaisempi isäntä on pitänyt kovaa kuria niin luulen, te ette sitä lempeällä saa enää mihinkään tottelemaan. Itselläni kävi niin typerästi, että ottamani lapinkoirapentu uskoi minua erittäin hyvin mutta isäntää ei ollenkaan. Ja se johti siihen että isäntä rupesi käyttämään suoranaista pelottelua ja agressiivisuutta ja karmeaa huutamista pennnulle kun se ei totellut. ja lopputulos oli, se ei enää usko pientä ääntä. Karmeaa mutta totta. Eli jos koira on oppinut kovan äänen ja käskytyksen, muu on sille lepertelyä, ja jos on tarkkaan koulutettava koira se taitaa olla vielä tarkempaa. Onkohan jollain kokemuksia toisenlaisesta lopputuloksesta? Jos komennatte samalla äänenpainolla kuin entinen omistaja niin ehkä se hoksaa että kurissa ollaan.
Kauanko koira on asunut luonanne? Itselläni on kaksi yli 5-vuotiaana adoptoitua karkeakarvaista seisojaa.Uroksella oli meille tultuaan aluksi epäselvyyttä hierarkiasta ja yritti alistaa toisia ihmisiä ja koiria, mutta n. kuukauden kuluttua rauhoittui täysin.Kastraatiota voin suositella, ainakin tälle koiralle ei ole ollut mitään negatiivista vaikutusta, positiivista sitäkin enemmän ja toiset koirat kunnioittavat edelleen.
Riittävä liikunta on aivan ehdoton.Tarpeeksi ulkoiltuaan koiran käsiteltävyys on aivan toista luokkaa.Kkss vaatii
kovan kurin, mutta positiivisessa mielessä eli mahdollisimman paljon kehumista kun tekee oikein.Väkivaltaisuudesta ei ole mitään hyötyä.