olen hellyysholisti.kuljen suhteesta toiseen,viihdyn siellä niin kauan kun toiselta riittää hellyyttä,sitten haihdun taas hiljaa pois..enkä voi itselleni mitään.tätä on kestänyt jo 15 vuotta..
en tiedä voinko tästä koskaan parantua,hyvä olisi,koska liian monta ihmistä on minun vuokseni joutunut kärsimään.enkä jaksa tätä enää itsekään,pelkään rakastua toiseen täysillä,koska en tiedä mihin asti hän jaksaa minua helliä ja rakastaa, ja että onko hän täysin vilpitön rakkaudessaan.
olen jättänyt jälkeeni avoliittoja,avioliiton ja lukemattomia poikaystäviä.tämä syö naista..ikuinen hellyyden jano.
en tiedä voinko tästä koskaan parantua,hyvä olisi,koska liian monta ihmistä on minun vuokseni joutunut kärsimään.enkä jaksa tätä enää itsekään,pelkään rakastua toiseen täysillä,koska en tiedä mihin asti hän jaksaa minua helliä ja rakastaa, ja että onko hän täysin vilpitön rakkaudessaan.
olen jättänyt jälkeeni avoliittoja,avioliiton ja lukemattomia poikaystäviä.tämä syö naista..ikuinen hellyyden jano.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voiko tuota nyt hellyydenjanoksi sanoa?
sinullahan on äärimmäisen huonoitsetunto,tai jotain sensuuntaista,kun et luota että toinen rakastaa sinua iäti.
on muuten ihan älytöntä kuvitella että joku voi niin tehdä,mutta ei elämä ole pelkästään sellaista rakkautta.
Rakkaus on sitä että annat toisille tai kverillesi itseltäsi minkä vain osaat ja ymmärrät,odottamatta mitään vastalahjaksi.
kukin meistä kuolinvuoteellaan ajttelee että mitä mina annoin tai mitä olen saanut.
uskon vankasti että hän joka antaa enemmän
(jota välttämätta ei edes tunnista itse)
on onnellisempi.
luota vain hetkeen.
LUOTA
T: yhdenmiehenvaimona 36 vuotta elänyt.
(ei tosiaan kovin ruusuista aikaa ,mutta uskossa vapahtajaan,joka antaa paljon enemmän kuin osaamme odottaa jo tässä ajassa,vaikka sivullisesta tuntuukin päinvastaiselta)
Totta puhut!