Olen seurustellut poikakaverini kanssa (tänään tasan) 4 kuukautta. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni rakastunut ja välitän hänestä kovasti. Ja hyvin meillä meneekin, mutta on pieni mustasukkaisuus-ogelma josta haluaisin kuulla mielipiteitänne.
Poikaystäväni seurusteli exänsä kanssa 2 vuotta. He rakastivat toisiaan ja suhde oli hyvin vakava. Meinasivat mennä kihloihinkin..Näin ollen heillä on paljon yhteisiä kokemuksia ja muistoja.
Exä oli poikaystäväni ensimmäinen. He olivat eronneet puoli vuotta sitten,kun aloin seurustella poikaystäväni kanssa.
Itselläni on takana kaksi lyhyttä suhdetta. Molemmat kestivät noin 2kk. Kumpikaan ei ollut vakava, enkä rakastunut heitä, eivätkä he minua. Ilmassa oli pientä ihastumista, yritimme seurustelua, mutta se ei toiminut, eikä ollut puolin eikä toisin sen vakavampaa kiinnostusta. Kunhan uteliaina katsoimme mitä siitä voisi syntyä. Ja mitään ei siis syntynyt, eikä minulla ole kummankaan kanssa mitään sen kummempaa yhteistä historiaa eikä yhteisiä muistoja ym.
Nyt molemmat kyseiset exäni ovat hyviä ystäviäni..lähes parhaita ystäviäni..Voin puhua heille ihan mitä vain maan ja taivaan välillä..ja minusta se on hienoa.. Vaikka kirjaimellisesti sanottuna seurustelin heidän kanssaan, niin sitä se ei kuitenkaan ollut.
Nyt poikaystäväni on mustasukkainen siitä, kun tapaan heitä kumpaakin kiitettävästi, ja he molemmat sillon tällön soittelevat minulle. POikaystäväni ei oikein hyväksy tätä. Hän vetoaa aina siihen, että enhän minäkään pitäisi siitä jos hän tapailisi omaa exäänsä. Ja enhän siitä tietenkään pitäisikään, mutta mielestä näitä ei oikein voi verrata. Kun kummallakin on takana niin erilaiset suhteet..
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne!!
Muuten suhteellemme kuuluu todella hyvää ja olen onnellinen. Rakastan häntä!!
Poikaystäväni seurusteli exänsä kanssa 2 vuotta. He rakastivat toisiaan ja suhde oli hyvin vakava. Meinasivat mennä kihloihinkin..Näin ollen heillä on paljon yhteisiä kokemuksia ja muistoja.
Exä oli poikaystäväni ensimmäinen. He olivat eronneet puoli vuotta sitten,kun aloin seurustella poikaystäväni kanssa.
Itselläni on takana kaksi lyhyttä suhdetta. Molemmat kestivät noin 2kk. Kumpikaan ei ollut vakava, enkä rakastunut heitä, eivätkä he minua. Ilmassa oli pientä ihastumista, yritimme seurustelua, mutta se ei toiminut, eikä ollut puolin eikä toisin sen vakavampaa kiinnostusta. Kunhan uteliaina katsoimme mitä siitä voisi syntyä. Ja mitään ei siis syntynyt, eikä minulla ole kummankaan kanssa mitään sen kummempaa yhteistä historiaa eikä yhteisiä muistoja ym.
Nyt molemmat kyseiset exäni ovat hyviä ystäviäni..lähes parhaita ystäviäni..Voin puhua heille ihan mitä vain maan ja taivaan välillä..ja minusta se on hienoa.. Vaikka kirjaimellisesti sanottuna seurustelin heidän kanssaan, niin sitä se ei kuitenkaan ollut.
Nyt poikaystäväni on mustasukkainen siitä, kun tapaan heitä kumpaakin kiitettävästi, ja he molemmat sillon tällön soittelevat minulle. POikaystäväni ei oikein hyväksy tätä. Hän vetoaa aina siihen, että enhän minäkään pitäisi siitä jos hän tapailisi omaa exäänsä. Ja enhän siitä tietenkään pitäisikään, mutta mielestä näitä ei oikein voi verrata. Kun kummallakin on takana niin erilaiset suhteet..
Olisi kiva kuulla mielipiteitänne!!
Muuten suhteellemme kuuluu todella hyvää ja olen onnellinen. Rakastan häntä!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun mielestä se on niin että sun pitää rauhoittaa
vähän niitä kaverisuhteita. Saa sitä kaveri olla,
mutta kuitenkin. Mua ainakin risos kun entinen
oli aina niin innostunut nähdessään yhden
entisen, mutta nykyisen kaverin. Itse pidin
hyvää huolta ettei toisella ollut syystä olla
mustasukkainen mistään, kun tiesin kuinka
inhottava tunne se on.
Mutta olenkin ollut taipuvainen pieneen
mustasukkaisuuteen, omasta mielestäni ihan
syystä, mutta varmaan kaikki eivät olisi
samaa mieltä. Sen sanon, että helppoa se
tuntuu olevan vähätellä asioita kun on sillä
toisella puolella.
Ai niin, on ihan älytöntä vedota siihen ettei
teidän suhteita voi muka verrata.
Hyviä jatkoja sulle. Positiivista että mietit
asioita.
Kyllä se nyt valitettavasti on niin että vaikka sinun tilanteessasi ajattelisin itsekkin niinkuin sinä, niin suhteessa on tehtävä kuitenkin toisin.
Itse oon poikaystäväni kans sopinu että kaikki mitä mä teen niin ajattelen sen toisinpäin että hän tekisi, eli exiin ei todellakaan voi pitää yhteyttä.
Joo, no ootte kyl molemmat oikeessa. Ja ehkä nyt yritän sitten pitää vähän matalampaa profiilia näitten exien kanssa..On se poikaystävä kuitenkin aina etusijalla..
Kiitoksia vastauksista!=)
Jos todella RAKASTAA ei ole tarvetta pitää exiin yhteyttä. Lopeta yhteydet kokonaan. Matala profiili ei riitä. Niin tein minä ja huomasin etten heitä kaivannutkaan.Rakas on kainalossa ja kaikkeni teen hänen eteen. En tarvitse muita.
onhan se lapsellisen kuulosta välillä ku toiset aikoo pitää matalaa profiilia exien kans,nehän on menneitä,etenki jos surusteleva pari on nuori,ei toisen päätä kannata entisillä vaivata!se on eri asia vanhoilla ihmisillä joilla on ehkä yhteisiä lapsia ettei voi näin olla pitämättä yhteyttä;lasten takia. mikä siinä sit on ollu että siihen/niihi ex-kavereihin pitää sitä yhteyttä pitää.... no selvittäkää välit ja olkaa YHDESSÄ onnellisia,sitä ei tarvi kenenkään exän tietää miten menee,itsenäinen tietää että riittää että itse kumppanin kanssa tietää olevansa onnelllinen... kai ymmärrätte..=)
Parit on aina mustasukkaisia toisistaan ja niin periaattessa pitäiski olla, se on merkki et rakastaa ja et välittää siitä toisesta.
Jos sä todellaki seurustelet sun poikäystäväs kanssa, sä olisit vain hänen kaa, et vetäis siihen rinkii muitakin mukaan.
Aidossa parisuhteessa sun AINOA paras ystäväs on sun poikaystävä!
Mieti tekiskö se sut mustasukkaseks jos sun poikaystävä viettäs aikaa muiden naisten kaa ja sanoins niitä hänen 'parhaiks ystäviks' ,miltä susta se tuntus? Jos ei miltään, et sä sitä rakasta!
Elämästä tulee kyllä pitkä ja yksipuolinen, jos AINOA paras ystävä on se, jonka kanssa seurustelee. Johan siinä häviää suhteellisuudentajukin.
Ajatelkaa edessä olevia kymmeniä, kymmeniä vuosia.
jos kerta rakastat, miksi pitää vehdata entisten kanssa. Järkikin sanoo että menneestä pitää päästää irti, voithan hymyillä ja moikata kun tapaat näitä ex-äijiäsi. Mutta laita asiat tärkeysjärjestykseen.
Saanko luvan kysyä että mitä vehtausta se on jos pitää yhteyttä ja on kaveri?
Sanotaas näin päin. Itselläni on eräs erittäin hyvä ystävä jonka kanssa seurustelin lyhyen aikaa. Nykyään seurustelen vakavasti toisen miehen kanssa mutta ystävyys on säilynyt. Koskaan ei tulisi mieleenikään tehdä mitään exän kanssa, mutta pidämme tiuhaan tahtiin yhteyttä. Voimme puhua toisillemme aivan mistä vain. Tapaamme aina kun mahdollista (asuu toisessa kaupungissa) ja joskus vierailemme toistemme luona. Silti kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa mikään sen kummempi toistemme kanssa. Jutut vain sattuvat sopimaan yhteen.
Rakastan miestäni enemmän kuin olen koskaan mitään rakastanut ja hän hyväksyy ystävyyteni täysin. En kyllä ymmärrä mitä hyväksymistä on ystävyyssuhteessa..
On täysin eri asia jutteleeko ystävänä exän kanssa kuin että antaa jonkun kähmiä, oli sitten exä tai ei. Miettikääs nyt. Kumpi on pahempi? Itse olen kyllä kirjoittajan puolella. Ehkä nämä vastustajat eivät sitten itse voi pitää näppejään kurissa jos exä kävelee vastaan.