Olen ikäni kärsinyt sosiaalisesta jännittämisestä ja punastelusta, olen nyt vähän yli 20 v. Jännittämiseen olen saanut lääkkeitä joita olen syönyt vajaan vuoden verran. Punasteluun niistä ei ole ollut apua ja se häiritsee minua paljon. Saatan lehahtaa vähän väliä punaiseksi ilman syytä. KAikki energia menee vain miettimiseen että millon taas tulee väriä naamaan. Olen opiskelija ja hiljattain minulla oli palaveri tutoropettajan ja erään toisen open kanssa. Jossain vaiheessa keskustelua taas yllätys yllätys punastuin ja tutorini ilmoitti ääneen punastumisestani. No punastuin varmaan vielä enemmän, jos se vain on mahdollista, se oli äärettömän nolo tilanne. Tuutori kysyi jälkeenpäin loukkaannuinko mutta sanoin että en. Silti tilanne oli minusta äärimmäisen kiusallinen, tiedän kyllä punastelevani mutta onko toisilta oikein ilmoittaa siitä minulle ääneen.. Onko muille käynyt vastaavanlaisesti ja miltä se teistä tuntui? Mä oon niin nolona että ei tosikaan.
punastun..
Nolattu
7755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on ihan samoja ongelmia. Saatan joskus punastua ihan ilman syytä..Viimeks eilen olin koulussa kavereiden kans syömässä, ja yhtäkkii ihan ilman syytä olin ihan punanen, tunsin sen itsekin. Ja sit kans kaveri kysy et miks oot ihan punanen, ni sittepä olinkin vielä punasempi. Tää on todella ärsyttävää. Ja vaikka kaverit ei siitä huomauttaiskaan, ni se on silti erittäin haitallista ja noloa. Mistä mahtaa johtua??
Oon 18-vuotias.
Hei mahtavaa huomata että mulla on sittenkin kohtalontovereita! Mulla on ihan samat jutut ja käynyt kanssa noita mielettömän kamalia tilanteita :( Esim. kaverien kanssa syöminen koulussa tai ryhmätyöt, ihan mahdotonta.. koko ajan täytyy tunnustella, että milläköhän kuumuusasteella naama mahtaa olla, että täytyykö lähteä vessaan taas sadannen kerran viilentymään. Tosi noloa kun ei kehtaa selittääkkään, ei ne kuitenkaan ymmärtäis. Onneks on hyvä mielikuvitus ja keksin sellasen tarinan että "menen syömään myöhemmin kuin muut, koska silloin ruokalassa on rauhallisempaa". Kyllä noi päivittäiset jutut aika paniikissa välillä hoituu, mutta minkäs teet. Ihan hirveetä esim, on mennä kauppaan, siellä saattaa tulla joku tuttu vastaan ja siinä sitten on pakko naamatusten jutella niitä näitä... Jotenkin esitelmien pidossa ei oo koskaan tapahtunut mitään punakkuutta. Siinä varmaan keskittyy niin siihen esitelmään että ei muista miettiä naamaansa. Mites muilla?
Syksyllä ilmeisesti olis ammattikorkeakoulun aloitus jos hyvin käy. Siellä toivon pärjääväni tuhdin meikin avulla (kuten nytkin), ja mielessä on myös kouluterkkarille meno heti ensi tilassa hekamaan jotain rauhoittavaa. Nimimerkki Nolattu, oletko kokeillut mitään lääkettä ikinä? Esim. Propral? Sitä kovin kehutaan täällä.
Punastelu tuntuu olevan aika yleinen juttu sittenkin, ja tosi kiusallinen. esim. hikoilua ei kukaan välttämättä huomaa, toisin kuin kirkasta naamaa... Mä olen muuten tosi rento ja seurallinen, mutta kyllä toi naaman vahtaaminen vaikeuttaa tosi paljon asioita. Ja itsetunto laskee ihan kohisten kun koko ajan saa hävetä. Mulle ei oo kukaan ulkopuolinen kommentoinut mitään, mutta tolle opettajalle suuttuisin ja sanoisin että "mistäs helvetistä mä tiedän mikä mun naamassa on!" Pistää joskus vihaksi kun toisella on ongelma ja ihmiset pitää vaan hauskaa sen kustannuksella.
Kertomukseesi ei voi lisätä mitään,on kuin oma tarinani.
Eipä ole kyseiset ongelmat hävinneet vielä tässäkään iässä.
Työelämästä olen joutunut luopumaan,eläkkeellä nyt.
Jännitykseen on paremminkin lääkkeitä,mutta punastumiseen ei ainakaan minulle löydetty mitään.Propraaliakin käytin/käytän,ei apua.
Punastelut ja kasvojen kuumottaminen ei mitenkään helpottanut parisuhteiden solmimisia nuorena.
Läheiset hetket TOSI vaivalloisia,mutta kuitenkin...
Itse olen kärsinyt sosiaalisesta pelosta jo viisitoista vuotta ja siihen käyttänyt jos jonkinmoista lääkettä. Propral on itselläni hyvä, ja auttaa jopa punasteluun, mutta joskus tulee tilanteita jossa punastelu innostuu ja eipä sitä sitten enää kannata propralia ottaakaan! Punastelu on tosi noloa, tai ainakin oli kunnes hoksasin kääntää asian toisinpäin! Eli usein jos punastun sosiaalisessa tilanteessa, pyrin heti kommentoimaan itse sitä. Sanon vaikka, että vitsi kun on kuuma ja mulla posket lehottaa ihan hurjasti. toisten mielenkiinto yleensä loppuu siihen. Tai nuorempana kun oli treffejä ja punastelin ahkerasti niin sanoin, että punastelen, kun mua vähän jännittää tää tilanne.
Se ikään kuin antoi itselle luvan siihen punasteluun ja sitten se ei ollutkaan enää niin kauheesti mielessä ja sitä ei tarvinnut hävetä, joten useimmiten se punastelu hävisi pikkuhiljaa poskilta...
Kokeile joskus.
Nolattu, olen itsekin ihan samassa tilanteessa olen 24-mies ja olen kärsinyt vaivasta 14 vuotiaasta. kaikki aika menee siihen milloin taas punastuttaa. itse olen saanut apua lääkkeistä ja pystyn nyt jotenkuten elämään "normaalisti". Ihmiset kommentoi punastumistani viikottain, ja en mä jaksa ymmärtää miksi, en mäkään sano niille että oletpa ruma, tai onpa sulla iso nenä! Ihmiset on niin julmia ja vielä omaa tyhmyyttään, ei sitä voi ymmärtää ei millään.
Jos haluatte viestitellä kokemuksista niin e-mailatkaa
[email protected]
kiva tietää että joku muukin kärsii samasta jutusta kun minä..mulla on kanssa toi ongelma et menen joskus aivan pounaiseksi ilman mitään syytä ja se vasta nolottaa..oisko kellään antaa mulle jotain neuvoi??oisin tosi kiitollinen koska tää pilaa mun elämän=)kiitos jo etukätee kaikille!!