Kun aikanaan toista vuotta sitten tulin tähän sätin kiehtovaan maailmaan arkana, olin ensin sivustaseuraajana. Muistan kun uskaltauduin puhumaan ensimmäiselle ihmiselle, joka oli kaikista suurimpia suunsoittajia mitä sätissä oli. Hän (erittäin hyvä ystäväni edelleenkin) veti minut kaapista ylelle keskusteluun mukaan ja esitteli uutena jäsenenä :)
Sitten sain heti paljon ystäviä ja menin ihan sekaisin kuka oli kukin :))
Ehkä siinä on sitten jonkinlaista kateutta myös, että ns. sätin kunkut ja kuningattaret huomioivat aika nopeasti uuden tulokkaan.
Jos toinen on hiljainen, sivustaseuraaja, ollut ehkä jo vuosia, tai vaikka joskus ylellä juttelisikin, ei ehkä saa kuitenkaan niin paljon ystäviä - iskee jonkinlainen kateus.
Sillä sehän on tosiasia, että suurin osa ihmisistä haluaisi olla suosittuja, haluaisi että heistä tykätään, kunnioitetaan mielipiteitten vuoksi, pidetään älykkäinä - kauniinakin , mikä sätissä hiukan vaikeampaa.
Mutta mitäänhän ei saa, jos ei pistä itseään peliin...pelipöytää voi kiertää, katsella kauempaa ja siitä voi nauttiakkin - mutta suuremmat mahdollisuudet voittoon saa vasta kun istuu pöytään, tuo panoksensa esiin, yrittää pelata niin hyvin kun korteillaan pystyy - silloin on mahdollisuus joko voittaa, tai hävitä.
Mutta vaikka häviääkin välillä, aina on uusi mahdollisuus ja voi voittaa tai jäädä omilleen.
Tämä asia tuli mieleeni siitä, kun aina joskus moititaan sättihuoneita siitä, etteivät uudet tulokkaat mahdu joukkoon. Toki mahtuu, suurennetaan vaan piiriä, että kaikki mahtuvat samaan rinkiin :)
p.s erään lukijan pyynnöstä taas tämmönen juttu :))) *odottelee tulikivenkatkuista kommenttia valmiina iskemään - kuitenkin hymy huulilla*
Sitten sain heti paljon ystäviä ja menin ihan sekaisin kuka oli kukin :))
Ehkä siinä on sitten jonkinlaista kateutta myös, että ns. sätin kunkut ja kuningattaret huomioivat aika nopeasti uuden tulokkaan.
Jos toinen on hiljainen, sivustaseuraaja, ollut ehkä jo vuosia, tai vaikka joskus ylellä juttelisikin, ei ehkä saa kuitenkaan niin paljon ystäviä - iskee jonkinlainen kateus.
Sillä sehän on tosiasia, että suurin osa ihmisistä haluaisi olla suosittuja, haluaisi että heistä tykätään, kunnioitetaan mielipiteitten vuoksi, pidetään älykkäinä - kauniinakin , mikä sätissä hiukan vaikeampaa.
Mutta mitäänhän ei saa, jos ei pistä itseään peliin...pelipöytää voi kiertää, katsella kauempaa ja siitä voi nauttiakkin - mutta suuremmat mahdollisuudet voittoon saa vasta kun istuu pöytään, tuo panoksensa esiin, yrittää pelata niin hyvin kun korteillaan pystyy - silloin on mahdollisuus joko voittaa, tai hävitä.
Mutta vaikka häviääkin välillä, aina on uusi mahdollisuus ja voi voittaa tai jäädä omilleen.
Tämä asia tuli mieleeni siitä, kun aina joskus moititaan sättihuoneita siitä, etteivät uudet tulokkaat mahdu joukkoon. Toki mahtuu, suurennetaan vaan piiriä, että kaikki mahtuvat samaan rinkiin :)
p.s erään lukijan pyynnöstä taas tämmönen juttu :))) *odottelee tulikivenkatkuista kommenttia valmiina iskemään - kuitenkin hymy huulilla*
Vastaukset 33
Vanhimmat
Osaatpas kirjoittaa, osaatpas hyvinkin.:)
Eihän tuohon voi mitään tulikiven katkuista heittää. Ellei joku ilkeä jotain keksi. ;)
Itseäni ei tuo huoneissa keikkuminen kiinnosta, eikä aika riitä. Totuus taitaa kumminkin olla se, että toisilla on ne paremmat kortit yleensä aina ja jotkut yrittää pärjätä huijaamalla. ;))
Kuninkaiksi ja Kuningattariksi yleensä synnytään. ;)) *pinkoo pakoon apinan raivolla*
.minullakin on.reilu vuosi sitten on aloitettu tämä touhu.vaikeuksia oli alussa päästä mukaan,mutta hyvin on mennyt.
ystävistä vois mielipiteen sanoa:entäpä jos niitä on liikaakin.itsellani meinaa olla ruuhkaa ja se on yksi syy miksi nykyään erittäin harvoin chatissa.tottakai pitäis osata sanoa ei,helppoa se minulle ei vaan oo.
chatin raadollisuuksiin kuuluu myös mustasukkaisuus.ja siihen oon törmännyt pikkusen liian paljon.
minä en erittele ihmisiä voittajiin ja hävijäjiin.
koska kaikki me ollan sekä voittajia että hävijäjiä.
Tarkoitin voittajilla ja häviäjillä sitä, että toaiaankin kuten sanoit, kaikki olemme joskus jompaa kumpaa, mutta riipuen omista mielialoistamme, siitä mitä sätistä saamme, tai saammeko mitään, tuntuu siltä että on voittaja, häviäjä, tai ei kumpaakaan, jää vain tasapaksu olo.
Mutta että harvoin saa kunnon pottia jos ei itsestään anna mitään.
Tuskin tänne kukaan tulee sillä mielellä että kunhan nyt istun tässä ja seuraan, kai jotakin ihminen aina täältä hakee.
Mustasukkaisuuteen olen törmännyt minäkin - ikävä kyllä - kaikkien kanssa ei voi millään jutella yhdellä kertaa, tosin on aikoja ettei ole ketään juttukaveria .
pisti silmään lauseesi,että aina ei ole juttuseuraa.
miten sinulla:tuleeko silloin haettua uusia tuttavuuksia??pakko myöntää,että mulla se vika ettei tule enää tutustuttua uusiin ihmisiin.
En yleensä mene koskaan juttelemaan ihmiselle joka ei puhu ylellä. Yleltä voi tulla uusia tuttavuuksia, tosin harvemmin.
Joskus siten joku tulee suoraan kaappiin kysymään seuraa.
Sillaikin on mulle joku sanonut, että on ajatellut mun olevan ylpeä - hmmm. Eli se jutustelu mitä ylellä käydään, ei anna tosiaankaan koko kuvaa ihmisestä. Minusta nyt ei saa ylpeää tekemälläkään :))
minä nimittäin olen löytänyt parhaat ystäväni suoraan privakeskusteluista.en yleltä.
joskus olen itse kurkkinut toisen kaappiin,mutta enimmäkseen naiset tulevat suoraan punasilla juttelemaan.
...äidinkielenopettaja?
ole.....ja nyt kotiin
hyvää viikonloppua kaikille!!
Niin.. ihan oli asiaa.. ihan turhaan laitot jälkikirjoituksen, että "erään lukijan pyynnöstä tämmöinen juttu" Kait tahdoit mahdollisia ivailuja väistellä..ihan suotta..=) Tässä ajatuksiani samasta teemasta:
Keskustelijat muodostavat joukon. Joukon suuruus ja henkilöt vaihtelevat. Jotta asia olisi helpompaa ymmärtää, on luotu käsite sisäpiiri, sinänsä aika vastenmielinen ilmaisu. Sisäpiiriin katsotaan kuuluvan ne henkilöt, jotka pitävät yllä keskustelua ja ohjaavat sen kulkua.
Tämä sisäpiiri ei ole äärellinen, vakio lukumääräinen ryhmä. Jokainen, jolla on sanottavaa ja kykyä sanoa, pääsee varmasti sisäpiiriin. Toisille sisäpiiriin kuuluminen antaa tiettyä itseluottamusta ja statusta, toisille taasen koko sisäpiiriä ei ole olemassakaan tai sillä ei ole merkitystä.
Ihminen haluaa tulla hyväksytyksi. Olemme läpi elämämme niitä pieniä lapsia, jotka piirrettyään esittelevät piirroksensa äidilleen kehujen toivossa. Chatissa esille pääsevät monet sellaiset, jotka kenties ns oikeassa elämässä ovat aavistuksen sivummalla. Olen kuitenkin varma, että he, jotka täällä eniten keskusteluja ohjailevat ja mielipiteitään osaavat sanoa, ovat myös livenä niitä, joita kuunnellaan.
Siis.. sinä, joka et livenä uskalla mielipiteitäsi kertoa, jännität kenties muita ihmisiä, kirjoita rohkeasti ajatuksesi. Sillä juuri kaltaisesi ihmiset tuovat tähän chattiin sen suolan… ne ajatukset, jotka yleensä jäävät kuulematta!!
Oletko sinä entinen SumoElina?
oli, mutta Elin@Sumo Elina@jotain. Nykyään sukunimetön. Sättiavioero?
Vastaan sinulle mielelläni jos uskaltaudut kysymään mieltäsi askarruttavaa kysymystä suoraan - minut löytää nelikymppisten ykkäshuoneesta :))
*miettii mitä latuja kysymyksen asettelijalla ajatukset kulkee* :))
Anteeksi uteliaisuuteni. Ajattelin vain kysyä, koska olen aiemmin nähnyt ko. nikin juuri ko. huoneessa.
juu on se entinen sumo. mut sitten miessumosta tuli jotain muuta, kun eihän se varattu mies kuitenkaan muuta voinut kun vaihtaa uuteen niin... sellasta tää sätti on. toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos.
Sehän siellä fiksu on...kirjoitat ihan kun jostain esineestä tai eläimestä ?
Ja tiedät vielä kaiken ?
Tulee mieleen eräs mummo joka seuraili naapurien pyykkiä, miten kauan kukin piti niitä naruillaan - että jos ei ole muuta tekemistä, niin seurailee sätissä kuka-mitä ja kenen kanssa :))
Onko yhtään hetkeä vuorokaudessa ettet olisi joko suomi 24 säteissä tai keskusteluissa? Aina kun tulen tänne on nimesi esillä. Me välillä ulos haukkaamaan raitista ilmaa, pimahdat sättimailmaan.
Ihanaa kun tietää että pidät minusta huolta :)
päähänpotkijiahan aina löytyy.
Kyllä minä välillä otan päikkärit ja syön lasten tekemää ruokaa, että jaksan taas roikkua sätissä ja selata ilmoa.
Laitoin ikkunan auki että tulee edes hiukan happea tähän huoneeseen.
Eihän sinulle ole tullut mieleen, että tämä olisi minulle ja monelle muulle paikka missä tapaa ystäviä ? Saa jutella asiasta ja asian vierestä - terapiaa - you know ?
"Aina kun tulet" tänne niin mahdollisesti olen minäkin :)))
Tuo on varmaan, täysin totta tuokin tapa päästä sisään, ja vaikea minun ainakaan on siihen mitään tulikivenkatkuista lisätä : )
Itse Noviisina tänne chättiin tullessani, eteneminen oli hieman toisenlainen, toki yhtäläisyyksiäkin edelliseen löytyy.
Eli tarkkailin aluksi tilannetta, laitoin joitakin kokeeksi kommentteja ylelle, miten niihin reagoidaan. Ja aloin lukea peliä ja analysoida sitä, peilaten reaalimaailman peliin.
(pelimies tyylilleen uskollisena, kaventaa näkökulman naisten ja miesten välille: D, laajennan sitä hieman chat osuudessa)
Yllättäen yhtäläisyyttä löytyy paljonkin kun asiaa tarkemmin pohtii.
Kun reaalimaailmassa menet baarin ja aloitat pelin. Eli tarkkailet maastoa. Ruumiin kieli on se millä peli alkaa, eli vaihdetaan katseita naisten kanssa. Poimitaan ne hyväksyvät katseet ja unohdetaan ne hylkäävät/välinpitämättömät.
Merkitään pelikenttään ”viritysten” sijainti, jatketaan peliä heidän kanssaan. Seitinohutta ja herkkää peliä, Liikettä pelikentällä, naisen reviiriille siirtymistä, ilmeitä eleitä, tuntikausien työtä. Suurin osa naisista ei edes tiedosta tätä pelin rakennetta, he ovat vain luonnonlahjakkuuksia, reagoivat vain tähän ruumiinkieleen, koska sillähän muutenkin 80 % kommunikaatiosta reaalimaailmassa tapahtuu. On toki luonnonlahjakkaita miespelaajia jotka eivät asiaa tiedosta, pelaavat vaan.
Sitten kun riittävä määrä positiivisia merkkejä on tullut, tulee H-hetki, eli se siirtyminen vasta keskusteluun. Kun alkupeli on oikein pelattu ja merkit oikein luettu, niin 95 % tapauksista jatkuu keskustelulla.
Tässä vaiheessa vasta aletaan tunnustelemaan, onko keskustelijoilla, sitä yhteistä aallonpituutta (sielunkumppanuutta).
Chätissä, ei keskustella ruumiinkielellä, vaan ajatusten kielellä. Eli alussa kun tulen huoneeseen, katson mitä ylellä puhutaan. Jos ei puhuta mitään aloitan keskustelun, tarkkailen muiden kommentteja, ja yllättäen sieltä löytyy joku joka ajattelee samalla aallonpituudella. (eli sama kuin reaalimaailmassa se katse…yms. muu ruumiinkieli) Ja tarina siirtyy kahdenkeskiseksi keskusteluksi. Eli prosessi kestää monesti vain 15 - 30 min. chätissähän käytetään näitä :D hymiöitä korvaamaan puuttuvaa ruumiinkieltä.
Tässä olen huomannut oudon, ilmiön liekö se täysin tabu. Miehet ei keskustele keskenään, yhden ainoan kerran olen käynyt keskustelua miehen kanssa, siis privaatisti. Sekin alkoi ylellä, muut eivät osanneet/halunneet aiheesta puhua, meitä se kiinnosti, ja aihe oli hieman arka, joten kävimme aiheeseen käsiksi privaatissa. Aluksi tärkeintä oli tehdä toisillemme tietenkin selväksi, ettemme ole kumpikaan homoja. Hieman outoa, keskustellaanhan me miehet normaalielämässä ja vielä huomattavasti syvällisemmin ja rehellisemmin keskenämme kuin naisten kanssa.
Mikä mies!
Missä ihmeessä olet ollut?
En koskaan todella uskonut, että noin ajatteleva, keskusteleva ja analyyttinen mies voisi täällä chattimaailmassa ollakaan.
Mitä useamman komenttisi luin,
sitä enemmän niitä halusin löytää.
Hämmentävää..
Sinussa on vetoavaa särmää ;)
Siis minulle on aika monelta taholta nyt tullut tietooni se, että sättiin on keskusteluihin oikeasti joidenkin aika vaikea päästä. Yritystä on kuulemma ollut ja ihan fiksuja on heitetty ylelle, silti niihin ei kommentoida. Sitten jos joku alkaa provoamaan tai heittämään piikkejä, vasta reagoidaan.
Mistähän se mahtanee johtua sitten - onko kuitenkin jonkinlaista piiriä olemassa, mikä hiukan karsaasti katsoo uusia tulijoita...
Muuten samaa se on hiukan naisten kesken - toki juttelen silloin tällöin naisten kanssa, mutta vähemmän.
Huomasin tuon itsekin, että ylellä on vaikea saada huomiota, kuitenkin se yleensä on silloin kun huone on täynnä./loppuillasta vikonloppuina ”jolloin kaikki on ympäripäissään” :D Keskustelu ylellä on yhtä älämölöä, josta ei pirukaan ota selvää. Helpommin keskustelukumppanin tyylilläni poimiikin huoneista, missä ei ole kuin 30 - 50 keskustelijaa.
Itse olen, törmännyt jonkinasteiseen ”sisäpiiriin”. Tosin en luokittelisi sitä negatiivisella sävyllä. Mielestäni he ovat vain henkilöitä jotka ovat pitkään sättineet ja näin ollen tuntevat toisensa hyvin.
Enkä ole koskaan tullut heidän osaltaan torjutuksi, ennemminkin ovat olleet tyytyväisiä, saadessaan uutta väriä chat-maailmaansa, ja uusia tuttavuuksia. Luulen, että kyse onkin vain asenteesta, millä peliin mukaan lähtee. Positiivisella asenteella pääsee parhaiten peliin mukaan.
Annoitkin vastauksellasi, ehkä enemmän kuin osasit odottaakaan.
Nimittäin sen, kun itse kommentoin, jotain mielestäni hyvää kirjoitusta/ajatusta, ongelmaksi muotoutuu leimautuminen johonkin leiriin. Joten tästä syystä olen paljon jättänyt kommentoimatta hyviä kirjoituksia.
Taidankin harkita, jos käyttäisi eri nickia kommentoidessaan lyhyesti osuvia kirjoituksia. Niissä missä haluaisi keskustella enemmän, niin käyttäisi omaa nickia.
Mukavaa,jos vastaukseni tuotti sinulle hyvää mieltä. Se on vilpitön mielipiteeni. :)
Mainintasi leimautumisesta johonkin leiriin on aivan totta ja yllättävän nopeasti se täällä näyttääkin käyvän. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä.
Jostain kumman syystä täällä vilpittömät kehut ja kannustavat palautteet tulkitaan nopeasti yksipuolisesti p***:n nuolemiseksi ja taas kriittinen kommentointi, eriävien mielipiteiden tai uusien näkökulmien esitäminen tulkitaan hakuiksi tai hyökkäykseksi kirjoittajaa vastaan. Vaikka itse kestäisikin hyvin kritiikkiä, on leimautumisesta aiheutuva riitely vaan niin ikävää ja turhaa. Ja mikä pahinta se aiheuttaa jo valmiiksi tiettyä asennoitumista tietyn nimimerkin kirjoituksiin, jolloin siis itse asia jää aivan varjoon. Juuri tuosta syystä olen päätynyt siihen, etten kirjoita samalla nimimerkillä, vaikken muutenkaan tänne paljon kirjoittele.
Toisaalta ilman minkäänlaista tunnistettavuutta en minäkään nyt tietäisi, että sama mielenkiintoinen persoona on noin monen fiksun kommentin takana. Olet ehdottomasti hyvin mielenkiintoinen mies.:))
Oletkos huomannut sen, että jos "sisäpiiriä" ei ole paikalla, monesti on aika hiljaista - ihmetellään kun ruutu ei liiku.
Siitä tämä sättimaailma on mukava, että täällä on ujommankin helppo keskustella , kun ei tarvitse ajatella että jos minä nyt jotain sanon, 80 ihmistä kääntää katseensa minuun päin.
Jos ei ole tottunut esiintymään, eikä välitäkkään siitä.
...kun yksikään sinulle vastanneista nimimerkeistä ei ole ainakaan 40 huoneen vakkareita... eikö edes vakkareilla ole pokkaa keskustella ilmolla omalla nimimerkillään - on kai niin helpompi "heitellä puskista".
Jää odottelemaan tulikivenkatkuisia kommentteja *puskajusseilta". *kjäh*
KariSmaattinen
Siis kommenttia mihin?
*nauraa räkäisesti*
KS
niin naurattaa? Räkäinen kurkku karkottaa sätin upeimmat leidit.
Miksi muuten vastasit tähän?
Että sinullakin reppanalla olisi tyhjään elämääsi täytettä. Siksi. Päätän tosin täältä tähän. ;))
KS
En tiennytkään, että sätin upein leidi on
"puskaJussi*... mutta nythän tiedämme senkin. Eikä minua tarvitse pelätä, ei edes sitä räkäistä nauruani sinunkaltaisillesi, tule rohkeasti vaan juttusille...sinä - - Lady PuskaJussi. ;))
KS
Olen teidän puheliaampienkin juttuja tässä nyt
jonkun päivän seurannut.
Jokainen kirjoittaja on varmasti oma persoonansa,
vaikka sitten olisikin jakanut persoonallisuutensa
kuinka monelle nickille tahansa.
Joissakin kirjoittajissa on jotain niin samankaltaista,
että tulisi hyvinkin herkästi mieleen niputtaa
heidät samaan joukkoon, kastiinkin.
Sinut laittaisin Elinan kanssa samaan joukkoon.
Sellaiseen joukkoon, joka saa minussa säälin tunteet heräämään.
Ihmisiä voi sääliä monesta syystä. Sinä et sanonut syytä, miksi minua säälit, tai KariSmaattista. Kummallekkaan ei varmaan merkitse asia loppujen lopuksi mitään. Nehän ovat sinun tuntojasi.
Itselläni säälintunne tulee esiin lähinnä silloin, kun tuntuu että jollekkin ihmiselle tapahtuu elämässä liikaa vastoinkäymisiä... siis oikeita, livessä. Tai viimeksi säälin erästä nuorta, lukion ekaluokalla olevaa poikaa, joka huonon koulumenestyksen ja koulukiusaamisen vuoksi ampui itsensä.
Ihmisten niputtaminen onkin mielenkiintoista puuhaa, itse en helposti edes lähtisi moista tekemään. Eräs ihmisryhmä on kuitenkin se, jolla rohkeus ei riitä kirjoittamaan keskustelupalstalla omalla vakionikillään. Yleensä heillä ei ole positiivista sanottavaa - tietenkään. Miten sitten viitsisi "naamaansa näyttää" enää sättihuoneissa, millaisen kuvan ainainen muiden ihmisten parjaaminen tuosta tyypistä antaa.
Mutta kukin taaplaa tyylillään, eiköhän me kaikki tänne kuitenkin mahduta :)
Se on siinä. Voi kun olisi noin fiksu ja sanavalmis kuin Elin@.*kadehtii*, Veit sanat suustani.
KS