Leijailen taas matkaltani.
Tulen pitkin tuulen teitä,
ottaen voimani sen pyörteistä.
Tunnen kuinka todellisuus lähestyy,
se koskettaa jo jalkojani.
Lähestyn maanpintaa,
teidän elämäänne.
Erotan katseellani
pienen tytön katukivetykseltä.
Se on minun kehoni.
Se odottaa minua juuri siinä,
mihin sen viimeksi jätinkin.
Ohikulkija luulee hänen nukkuvan,
toinen sammuneen.
Minä tiedän,
se ei ole siinä,
se on kaukana.
Siinä on vain kuori.
Minun kehoni.
Palaan,
ja laskeudun tuohon tyttöön,
täytän hänet hengelläni.
Palasin taas kuolevaiseksi.
Palasin todellisuuteen.
En kuitenkaan avaa silmiäni vielä,
en uskalla..
Tulen pitkin tuulen teitä,
ottaen voimani sen pyörteistä.
Tunnen kuinka todellisuus lähestyy,
se koskettaa jo jalkojani.
Lähestyn maanpintaa,
teidän elämäänne.
Erotan katseellani
pienen tytön katukivetykseltä.
Se on minun kehoni.
Se odottaa minua juuri siinä,
mihin sen viimeksi jätinkin.
Ohikulkija luulee hänen nukkuvan,
toinen sammuneen.
Minä tiedän,
se ei ole siinä,
se on kaukana.
Siinä on vain kuori.
Minun kehoni.
Palaan,
ja laskeudun tuohon tyttöön,
täytän hänet hengelläni.
Palasin taas kuolevaiseksi.
Palasin todellisuuteen.
En kuitenkaan avaa silmiäni vielä,
en uskalla..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.