Näin lyhyesti totean salakatselua koskevaan väittelyyn, ja kysymykseen siitä, että onko toisen kotona kuvaaminen sen jälkeen salakatseluna rangaistavaa kun asunnon omistaja/haltija kieltää kuvaamisen.
Ensinnäkään salakatselu ei tule kyseeseen pelkällä jo aloitetun ja todetun kuvaamisen kiellolla, koska silloinhan se ei voi olla edes SALAkatselua, kun omistaja/haltija tietää kuvaamisen.
Ihan vain peräänkuuluttaen Puristin loogisen ajattelun sekä Suomen kielen terminologian sääntöjen seuraamisen vaatimusta.
Jos on kyse on siis varsinaisesta SALAkatselusta, niin yhdyn Lakeijan ja Oik.youn kantaan asiassa.
Ensinnäkään salakatselu ei tule kyseeseen pelkällä jo aloitetun ja todetun kuvaamisen kiellolla, koska silloinhan se ei voi olla edes SALAkatselua, kun omistaja/haltija tietää kuvaamisen.
Ihan vain peräänkuuluttaen Puristin loogisen ajattelun sekä Suomen kielen terminologian sääntöjen seuraamisen vaatimusta.
Jos on kyse on siis varsinaisesta SALAkatselusta, niin yhdyn Lakeijan ja Oik.youn kantaan asiassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tulkinnut tekonimikettä "salakatselu" loogisesti, mutta sen tosiasialliseen asiasisältöön nähden liian suppeasti. Pykälän otsikko on "Salakatselu", mutta säännöksen vastainen teko voi käsittää sekä salaa tapahtuvan että täysin avoimesti tapahtuvan kuvaamisen. Jos vaikkapa kotirauhan suojaamassa paikassa olevaa henkilöä kuvataan paikan ulkopuolelta ilman kuvattavan lupaa (paparazzi kuvaa julkkiksen hääjuhlaa talon pihalla aidan takaa), kuvaaja tuomitaan salakatselusta, vaikka kuvaamisen olisi nähnyt itse kuvattava ja lukuisa joukko muita paikalla olevia. Samalla tavalla kiellon vastaisesti kuvaava henkilö, vaikkei kuvaisikaan salaa, tuomitaan (jos teko siis katsotaan lain vastaiseksi, mitä kantaa kiistassa olen edustanut) kuitenkin salakatselusta. Tässä suhteessa laki ei aina ole niin looginen ja selkeä kuin voisi odottaa.
Jos paparazzi kuvaa ihmisiä kotirauhan piirissä, niin tällöin ihmiset eivät ole voineet olettaa joutuvansa kuvattaviksi, vaikka myöhemmin näkevätkin kameran. Tällainen toiminta on laissa nimetty salakatseluksi. Kielellisesti voidaan vielä myös ajatella, että kyseessä on salakatselu. Lainsäätäjä on halunnut kohdella ankarasti tällaisia kuvaajia.
Jos ihminen saappuu juhliin, niin hän tietää, että siellä kuvataan. Tällainen normaali kuvaaminen on siis sallittu. Lainsäätäjä on säätänyt, että kotirauhan piirissä ei aina tarvitse olla kyse yksityisyyden loukkaamisesta (tämän vuoksi sitä ei mainita lain molemmissa kohdissa). Samalla lainsäätäjä on kuitenkin perusteluissaan todennut/rajoittanut (ei no.), että juhlissa kuvaamisen tulee loukata yksityisyyttä. Lainsäätäjän tarkoituksena on varmasti ollut juuri se, että salakatselu ei tule kyseeseen kavereiden kesken. Mikään kieltokaan ei saa teosta rikollista, jos yksityisyyttä ei loukata. Yksinkertaisesti kyseessä ei ole salakatselu.
Salakatselu ei siis sovellu enää tilanteisiin, joissa kaveri ottaa toisesta kuvan ilman lupaa. Tämä kun ei ole edes salakatselua. Kuvattavan kielto ei siis saa aikaan salakatselua. Toisin asia on paparazzien kohdalla, koska tällaiseen kuvaamiseen lainsäätäjä suhtautuu paljon ankarammin moraalis-eettisin syin.
Tätä kinastelua "ymmärrätkö/etkö ymmärrä" en enää jatka. Lue aikaisempia kommenttejani, niistä löydät vastauksen. Eri asia on, ymmärrätkö.