En tiedä olenko tulossa mielisairaaksi vai mikä on vikana.
Olen aina ollut tosi alakuloinen, olen jotenkin täysin pettynyt ihmiskunnan omahyväisyyteen ja ahneuteen.
Viime keväänä tein sitten oman ratkaisuni, lopetin työssäkäynnin. Olin mielestäni vain ratas ahneen ihmiskunnan kehityskoneistossa. Ajattelin että minun työpanokseni vain vie ihmiskuntaa lähemmäs loppuaan.
Nykyisin kuljeskelen paljon luonnossa, mahdollisimman kaukana ihmisistä. Tai lueskelen kotonani. Ihmisten kanssa en halua olla tekemisissä - ainakaan kasvokkain.
Olen vieläkin masentunut tämänpäiväisestä kohtaamisesta ihmiskunnan kanssa. Tuossa lähiapteekin edessä seisoi rollaattorin kanssa n.40 kiloinen pieni vanha nainen. Näin jo kaukaa kävellessäni, kun kaksi n. 40 vuotiasta turkkiasuista naista pysähtyi hetkeksi hänen kohdalleen ja jatkoivat sitten matkaa. Kun itse tulin kohdalle, niin nainen kysyi hiljaisella äänellä "anteeksi, onkohan tässä apteekki".
Autoin hänet sisään apteekkiin ja mielessäni juoksin kiinni ne kaksi ämmää ja annoin heidän kuulla kunniansa.
Taas ihmisrotu näytti hienoimman sivistyneistönsä parhaat puolet.
Kun pääsin kotiin, itkin.
Olen aina ollut tosi alakuloinen, olen jotenkin täysin pettynyt ihmiskunnan omahyväisyyteen ja ahneuteen.
Viime keväänä tein sitten oman ratkaisuni, lopetin työssäkäynnin. Olin mielestäni vain ratas ahneen ihmiskunnan kehityskoneistossa. Ajattelin että minun työpanokseni vain vie ihmiskuntaa lähemmäs loppuaan.
Nykyisin kuljeskelen paljon luonnossa, mahdollisimman kaukana ihmisistä. Tai lueskelen kotonani. Ihmisten kanssa en halua olla tekemisissä - ainakaan kasvokkain.
Olen vieläkin masentunut tämänpäiväisestä kohtaamisesta ihmiskunnan kanssa. Tuossa lähiapteekin edessä seisoi rollaattorin kanssa n.40 kiloinen pieni vanha nainen. Näin jo kaukaa kävellessäni, kun kaksi n. 40 vuotiasta turkkiasuista naista pysähtyi hetkeksi hänen kohdalleen ja jatkoivat sitten matkaa. Kun itse tulin kohdalle, niin nainen kysyi hiljaisella äänellä "anteeksi, onkohan tässä apteekki".
Autoin hänet sisään apteekkiin ja mielessäni juoksin kiinni ne kaksi ämmää ja annoin heidän kuulla kunniansa.
Taas ihmisrotu näytti hienoimman sivistyneistönsä parhaat puolet.
Kun pääsin kotiin, itkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.