Kauhea tilanne! Tämä on tosi koomista!
Olen täysin hurahtanut itseäni 20 vuotta vanhempaan mieheen. Hän ei onneksi tiedä sitä.
Hän on naimisissa ja hänellä on myös lapsia.
Todellisuudessa, vaikka hän olisi vapaa, en voisi pidemmän päälle ajatellakaan jakavani elämääni hänen kanssaan ison ikäeron vuoksi. Sillä vaikka se ei nyt tässä vaiheessa tuntuisi, niin myöhemmin kyllä.
Miksi ihmeessä en sitten voi olla ajattelematta häntä ja unohtaa koko hommaa???
Jos kerran oikeasti en hänen kanssaan edes olisi, vaikka olosuhteet olisivat sellaiset, että se olisi mahdollista? Eikö tunteilleen todella mahda mitään?
Tämä se on kuluttavaa, ja todellisia mieskandidaattejakin menee varmasti ohi silmien, kun mä vaan unelmoin jostain "papparaisesta"!
Onko teille käynyt samoin? Miten saan hänet pois mielestäni?
Olen täysin hurahtanut itseäni 20 vuotta vanhempaan mieheen. Hän ei onneksi tiedä sitä.
Hän on naimisissa ja hänellä on myös lapsia.
Todellisuudessa, vaikka hän olisi vapaa, en voisi pidemmän päälle ajatellakaan jakavani elämääni hänen kanssaan ison ikäeron vuoksi. Sillä vaikka se ei nyt tässä vaiheessa tuntuisi, niin myöhemmin kyllä.
Miksi ihmeessä en sitten voi olla ajattelematta häntä ja unohtaa koko hommaa???
Jos kerran oikeasti en hänen kanssaan edes olisi, vaikka olosuhteet olisivat sellaiset, että se olisi mahdollista? Eikö tunteilleen todella mahda mitään?
Tämä se on kuluttavaa, ja todellisia mieskandidaattejakin menee varmasti ohi silmien, kun mä vaan unelmoin jostain "papparaisesta"!
Onko teille käynyt samoin? Miten saan hänet pois mielestäni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä ole huolissasi, kyllä se menee ohi, jos on ohi mennäkseen...
Mutta etkö itse tuijota ikäeroihin vähän liian tiukasti? Minulla on ollut monta suhdetta, oli itseäni 10 vuotta vanhempi nainen ja myös itseäni 17 vuotta nuorempi nainen, ei toki samaan aikaan, ja kumpikin suhde oli hyvä ja toimiva, ja vaikka loppuikin, ei selvästi loppunut ikäeroon, vaan ihan muuhun.
Tunteemme, ihastumisemme ja rakastumisemme ovat alitajuntamme viestejä meille. Ehkä niille ei pidäkään mahtaa mitään, mutta jos selvität itsellesi edes hieman, miksi juuri tuo "papparainen" kiinnostaa, tulet samalla lukeneksi sen viestin, jota alitajuntasi yrittää Sinulel lähettää, ja ehkä viestin ymmärrettyäsi voit myös luopua ihastuksestasi.
Täällä toinen 20 vuotta vanhempaan mieheen hurahtanut. Mutta papparaiseksi en häntä kyllä aattele..!
Eräitten pirskeitten jälkeen päädyttiin samaan osoitteeseen ja siitä alkaa olla parisen kuukautta. Nähdään päivittäin töissä ja tunnen itteni ihan teiniksi:). Aivan ihana mies, jonka kanssa seksikin oli taivaallista.. Flirttiä on ilmassa ollut ja kahdenkesken ollaan työmatkojakin kuljettu ja saatu jutella paljonkin. Eli kaikenlisäksi olen tutustunut erittäin fiksuun mieheen, joka ajattelee elämästä kovasti samalla tavalla kuin itsekin. Ikäerosta huolimatta.
Odotan sopivaa tilaisuutta ilmaistakseni aatokseni hänen suhteensa. En tiiä miten toinen reagoi, mutta riskejähän on otettava tai muuten jää ainakin ilman. Minä voisin hyvinkin aatella suhdetta tämän ihanan miehen kanssa, sillä onhan tuo onneksi eronnut ja vapaa (hänellä on myös poika, joka on mua 7 vuotta nuorempi..se tuntuu vähän hassulta:)..). Ikäisekseen mies on nuorekas ja mielestäni todella sexy. Mistään isähahmon etsimisestä ei siis ole kyse.
Tässä siis ehkä vähän eri näkökulmaa vanhemmasta miehestä (minä 27, mies 47), johon olen totaalisen ihastunut:).
Kun ymmärtäisinkin mitä viestiä alitajuntani mulle viestittää...
Jostain syystä olen viime aikoina kiinnittänyt huomioita eniten juuri noihin 40 vuotta (itse olen 28)ja risat -miehiin. En tiedä miksi. Erosin noin vuosi sitten edellisestä miehestäni. Kaikki kumppanini ovat olleet minua noin 4-6 vuotta vanhempia, mutta ei sentään 40 vee tai päälle. Miehissä isolla M:llä on vain jotain sellaista mitä ikätovereissa ei..
Ehkä tuo ikäerokysymys todellakin on vain tekosyy, jotta voisin puolustella itselleni, että olen hurahtanut ja mun pitää unohtaa tuo mies. No, hän on kuitenkin naimisissa, joten siinä nyt on syytä asian unohtamiseen ihan tarpeeksi.
Jokainen joka joskus on ollut ihastuksesta niin sekaisin, ettei elämästä tahdo tulla mitään, tietää miten tuskallista olo on, kun tuo ihastuksen kohde on ns. saavuttamattomissa.
Tiedän että tuo ihastumisen kohteeni unohtuu, jos eteeni osuu joku uusi kohde. Sellainen jonka kanssa ihan oikeasti voi tutustua paremmin ja olla yhdessä. Mutta enhän mä edes huomaa niitä tässä tilassa. Ja tätä on jatkunut kohta vuoden!!
Ehkä rupean välttelemään tätä miestä. Jospa se sillä korjaantuisi..
Ikäeroihin palatakseni..
Eikö tuollaiset 20 vuotta ikäeroa kuitenkin ala tuntumaan aika isolta, kun mennään esimerkiksi 15 vuotta eteenpäin? Kun toinen on yli 60 vee ja itse et ole edes 50!
Lämmin kiitos teille nuoret naiset, jotka edes pohditte ikäänne vs.ihastuksenne ikää, joka on aika reilu. Lievitätte aavistuksen saamaani kuvaa ikäsistänne ja heidän toimintamalleista, jossa ei ole näyttänyt olevan järjenhäivää. Puhun siitä kun mies kulkee yli viidenkymmenen, tyttö häthätää kaksikymmentä, jolloin miehen omakin tytär on vanhempi kuin mahdollinen "äitipuolensa". Mitä nuori nainen pohtii "rakastuessaan" isänsä ikäiseen mieheen ? Mitä vanhempanne sanovat ?
Minä olen seurustellut itseäni 21 vuotta vanhemman miehen kanssa 3 ja puoli vuotta. Olemme kihloissa ja meillä on ihana vuoden ikäinen poika. Miehellä on ennestään 10, 13 ja 14 vuotiaat lapset joiden kanssa tulen toimeen loistavasti. Kaikki on mallillaan, kummankin vanhemmat hyväksyvät suhteemme, samoin sukulaiset ja ystävät. Koskaan ei tiedä kestääkö suhde, oli se ikäero sitten iso tai pieni. Toivottavasti kestää!
Ja oma isäni on sentään tätä miestä n.10 vuotta vanhempi ;)
Ikäeroamme emme mieti. Jos joku siitä vaivaa näkee niin omapa on vaivansa.Että sellaista.
Niin.. En ole edes ajatellut sitä tilannetta, että itse olen 50 ja mies jo 70. Siihen on sen verran aikaa, että mitä tahansa ehtii tapahtua. En ehkä muutenkaan sokeasti luota siihen, että alkujaan antoisa parisuhde kestäisi välttämättä lopun ikää. Kestää niin kauan kuin kestää ja nauttisin sitten siitä:). Yritän muutenkin elää mahdollisimman tässä hetkessä, enkä halua miettiä elämääni täysin valmiiksi.
Uskoisin myös, että vanhempani suhtautuisivat ihan hyvin siihen, jos seurustelisin itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Se tuntuis ittestä jopa luontevalta, sillä minulla on läheiset välit kuuden setäni kanssa, jotka kaikki ovat vähintään 40 vee. Suvun kanssa juhliessa ja muuten aikaa viettäessä sitä on huomannu, ettei se ikäero enää tässä iässä tunnu juuri missään. Kaikkien kanssa tulee juttuun.
Meitä on moneen junaan, toiset tykkää äitistä ja
toiset tyttärestä.
Katsokaapa jokainen ikäisiänne, niin se vaan on
niin, että me kaikki emme ole samalla viivalla ;)
Toiset vaan on nuorekkaampia kuin toiset jne.
Kun keskenään sopivat henkilöt kohtaavat, niin
silloinhan asiat on paremmin kuin hyvin, ei siinä
tarvi ikää kysellä, jos kumpikin saa mitä haluaa.