Eli ongelmani on tämä:
Jo n. 5 vuoden ajan olen saanut kärsiä siitä, että naiset rehellisesti sanottuna hullaantuvat minuun missä ikinä liikunkin. Ei siinä mitään vikaa, mutta kun en ole sinkku ja tilanteet tulevat niin järjettömän nopeasti ja keskellä kirkasta päivää - jopa naislääkärin vastaanotolla!
Jo ostoskeskuksen hississä saattaa outo nainen kysellä, "olisko hetki aikaa jutella tms.". Ravintolailta onkin sitten yhtä helvettiä, eivätkä sinkkukaverit oikein pidä siitä, että vien muka kaikki naiset.
Työni puolesta liikun paljon, ja ehdotuksia satelee tyyliin "vaikka sä seurustelet, niin voisitko sä kuitenkin tota noin..". Esimieheni tykkää hieman huonoa, koska "seurustelen perkele firman jokaisen naisen kanssa".
Vastenmielisintä ovat n. nelikymppiset naiset ja kikattavat tyttölapsiporukat, jotka saattavat töniä toisiaan minua päin kulkiessani heidän ohi. Ja kuin kohtalon ivaa: armeijassakaan en saanut olla rauhassa ja hankaluuksia meinasi tulla erään tytön tultua keskellä yötä päivystäessäni juttelemaan "ei-sotilaallisessa" asussa.
En enää kohta uskalla vilkaistakaan naisiin tai mennä ravintolaan. Tyttöporukat olen oppinut kiertämään. Olen hiljainen tyyppi enkä pidä itseäni komeana, mutta haluan pitää ulkoisen tyylini ja olla kohtelias sekä huomaavainen.
Tyttöystävänikin on huomannut minun muuttuneen viime vuosina ja on niin surullinen sekä tietenkin huolestunut...
Eli mitä teen välttääkseni näitä kiusallisia tilanteita? Jo rakkaan tyttöystäväni tähden? Onko minussa vikaa, kun pidän tätä ongelmaa henkisesti todella raskaana?
Jo n. 5 vuoden ajan olen saanut kärsiä siitä, että naiset rehellisesti sanottuna hullaantuvat minuun missä ikinä liikunkin. Ei siinä mitään vikaa, mutta kun en ole sinkku ja tilanteet tulevat niin järjettömän nopeasti ja keskellä kirkasta päivää - jopa naislääkärin vastaanotolla!
Jo ostoskeskuksen hississä saattaa outo nainen kysellä, "olisko hetki aikaa jutella tms.". Ravintolailta onkin sitten yhtä helvettiä, eivätkä sinkkukaverit oikein pidä siitä, että vien muka kaikki naiset.
Työni puolesta liikun paljon, ja ehdotuksia satelee tyyliin "vaikka sä seurustelet, niin voisitko sä kuitenkin tota noin..". Esimieheni tykkää hieman huonoa, koska "seurustelen perkele firman jokaisen naisen kanssa".
Vastenmielisintä ovat n. nelikymppiset naiset ja kikattavat tyttölapsiporukat, jotka saattavat töniä toisiaan minua päin kulkiessani heidän ohi. Ja kuin kohtalon ivaa: armeijassakaan en saanut olla rauhassa ja hankaluuksia meinasi tulla erään tytön tultua keskellä yötä päivystäessäni juttelemaan "ei-sotilaallisessa" asussa.
En enää kohta uskalla vilkaistakaan naisiin tai mennä ravintolaan. Tyttöporukat olen oppinut kiertämään. Olen hiljainen tyyppi enkä pidä itseäni komeana, mutta haluan pitää ulkoisen tyylini ja olla kohtelias sekä huomaavainen.
Tyttöystävänikin on huomannut minun muuttuneen viime vuosina ja on niin surullinen sekä tietenkin huolestunut...
Eli mitä teen välttääkseni näitä kiusallisia tilanteita? Jo rakkaan tyttöystäväni tähden? Onko minussa vikaa, kun pidän tätä ongelmaa henkisesti todella raskaana?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juuri tänään tuli mullakin mieleen kirjottaa samasta ongelmasta. Mua surettaa ei itteni vaan niitten jotka muhun ihastuu, puolesta. Mä oon kans yrittäny vältellä kattomasta naisia silmiin mutta sitte vahingos vilasee...pam! -ou nou..
No jos asiasi on oikeasti tuolla tavalla, en oikein osaa neuvoa sua,mutta kokemusta mulla on.Olen tuollaisen miehen avovaimo.
Ahdistaa joskus, jos esim.käydään raflassa, mun ei tarvi mennä kun vessaan,niin on joku ehdottelemassa miehelle ties mitä.Mies on siinä sitten ihmeissään, kyllä leidit on nähneet hänellä olevan seuraa.Tälläsiä kommentteja tulee:"muistatko kun nähtiin ruokakaupassa tällä viikolla" tms.Miten mieheni vois muistaa?Hän oli ruokaostoksilla!Ei katselemassa naisia....
Itse en tiedä miten pitäs suhtautua.Jotenkin tuntuu että naiset haluais edes hetken hänen seurassaan, ihan sama vaikka se olis vaan seksiä.
Me ollaan oltu yhdessä pitkään, eikä ulkonäöllä ole tekemistä- olen rakastunut häneen ihan muiden ominaisuuksien takia.
Mutta yritä/ yrittäkää jaksaa.Älä välitä yli-innokkaista, he haluavat jotain pinnallista, tod.näkösesti.
Kiitos tuestasi, avovaimo.
Olen sanonut näille naisille, että "Anteeksi, mutta minulla on jo tyttöystävä enkä tietenkään halua aloittaa seurustelua". Kyllä tämä joihinkin tepsii, mutta vain n. viikoksi. Osa innostuu silminnähden, jos edes puhun heille ja sen jälkeen heistä on vaikea päästä eroon.
Ikävintä on se, että jopa hyvin tutut, avioliitossa olevat naisihmiset ovat sortuneet tähän aiheuttaen äärimmäisen kiusallisia ja noloja tilanteita. He ovat ikään kuin saaneet jonkinlaisen "kohtauksen" ja yrittäneet minua.
Mitä kannattaa sanoa? Itsetunto kärsii ja haluan, että voin kulkea rauhassa myös ilman tyttöystävääni. Sormusta olen pitänyt sormessa hämäyksen vuoksi, mutta se ei auta ja puolitutuille ei ole kiva selitellä syytä.
PS. Sinä keski-ikäinen naisihminen joka lähetit tyttäresi perääni Itäkeskuksessa to 29.1. n. klo 18.30, jos luet tämän niin tiedät, mistä on kyse. Hyväähän te tietysti tarkoititte, mutta kuten tiedätte, en ole sinkku.
mulla myös on mies jolla on suorastaan kohta varmaan fanikerho..heh. tosiaan naiset eivät ole huomaavinaankaan, että tyttökaveri on jo hankittu. säälittävää kalastelua.mikähän näissä muijissa on vialla. itse olen suht tavallinen tytteli, mutta eipä ole ikinä tarvinnut agressiivisesti jahdata ketään. itse asiassa ei ole tarvinnut ikinä jahdata ketään.vähän hävettää toisaalta näitten bimbojen käytös...lukevat turhan tosissaan cosmoa.
..mut ne iskijät on mua kymmenen kaksikymmentä vuotta vanhoja miehiä.. niitä liimautuu bussissa, kaupassa jne. muhun kiinni.. oon vielä sinkku ja on alkanut huolestuttaa, että onko musta kiinnostunu vain ikivanhat ukkomiehet.. ja kyllä tämä on helvetillistä..
Olettaen, että tää ei oo provo...on sullakin ongelmat, perkele.
"Haluan säilyttää ulkoisen tyylini"
Lihotat ittes 20-30kg painavammaksi, sekä leikkaat hiukset sillai, että näyttäsit kaljuuntuneen perinnöllisesti. Ja koska tyttöystäväsi rakastaa sinun persoonasi vuoksi, häntä ei tämä haittaa. Työt menevät myös painollaan luontaisen charmisi vuoksi. Kaipa sulta näitä löytyy?
Jos sua oikeesti kiinnostaa päästä tästä "ongelmasta" eroon, niin teet tuon.
Luultavasti et sitä kuitenkaan tee, koska kuka helvetti sitä nyt hyvästä ulkonäöstään luopuu. Lopeta tollanen hevonpaskavalitus oikeesti.
Ajattele, että asiat voisivat olla pahemminkin: voisit olla rikas ja sitten kaikki pitäis sua automaattisesti kusipäänä, kun taas komeisiin/kauniisiin liitetään lähes yksinomaan positiivisia konnotaatioita.
Sä olet vain niin h-tin hyvännäköinen mies.
Periaatteessa ymmärrän sua, koska itsekin olin joskus teininä samanlaisessa pinteessä. Nyt kun on vanhempi, ainoa mistä tietää olevansa keskivertoa sirpsakampi on toisen akkojen käsinkosketeltava kateus; siihen törmää usein ja se ilmenee huonona asiakaspalveluna ja uteliaina wannabe -hengaajina. Rumien on vaikea ymmärtää meidän barbie- ja ken -nukkien näköisten elämää. Läähtystä ja vonkaamista alituiseen, ja hymyillä ei uskalla, kun joku vastakkaisen sp:n edustaja voi pyörtyä tai kiihottua liikaa...
Lohduttaisko sua yhtään se tieto, että kun olet noin 10 v vanhempi, on ihailijakaartisi pienentynyt noin 25-40%; ja ainakaan lähestymiset eivät ole niin agressiivisia.
Ja ota nyt ihmeessä hillot kotiin tuosta karismastasi ja mene mallitoimistoon esittäytymään. Mallirahoilla voisit lentää viikonloppuisin kultasi kanssa vaikka eteläeurooppaan kuhertelemaan, ja saisitte todennäköisesti olla rauhassa.
no on sullaki ongelma!!
miten ois jos vaikka kävelisit pussi päässä kaduilla tai kasvattaisit sellasen joulupukin parran kasvojes suojaks.. ei varmaan enää katseita satelis..
ja usko pois.. ikä tekee tehtävänsä..
jos nyt totta puhutaan, niin oisit vaan tyytyväinen tilanteesees.. muutamien vuosien päästä kukaan ei enää vilkuilekaan sua ja sittenhän sua potuttaa ku et aikoinaan ottanut tilanteestas kaikkea irti!!