Olen ajatellut hakea lääkikseen, koska ala vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Mutta kuinka monipuolisia työmahdollisuuksia lääkäreillä on perinteisen sairaala- ja terveyskeskustyön lisäksi? Millaista työtä tekevät esim. tutkijalääkärit ja hallinnollisissa tehtävissä työskentelevät lääkärit, ja onko näihin töihin vaikea päästä? Olisi hienoa jos joku tietäisi..
lääkärin työ?
kiinnostunut
82115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hallinnollista työtä tekevät esim sairaaloissa ylilääkärit, joiksi yletään vuosien ja vuosien kokemuksen ja oikeiden suhteiden avulla. Ei lääkärityöhön liittyviin hallinnollisiin tehtäviin voi noin vain päästä.
On varmasti mielenkiintoisiakin hommia. Kannattaa silti muistaa että pokeria pitää löytyä. Lääkärin työhön kuuluu nimittäin myös niitä asioita, mistä se palkkakin nähdäkseni tulee. Esim. insinööri ei joudu työssään näkemään kuolleita tai kuolevia ja vakavasti sairaita, oleskelemaan mahdollisesti tarttuvia sairauksia sairastavien ihmisten läheisyydessä, työntämään sormiansa sairaiden ihmisten perseisiin. Mutta jos nuo asiat eivät häiritse, niin varmasti on ihan yhtälailla mielenkiintoisiakin hommia kuin teknisellä puolella ja palkkakin on kova.
Voi olla, että jotkut lääkärit tekevät tuollaisiakin hommia kuin kuvailit, mutta ei varmaankaan läheskään kaikki.. Esim. kuinkahan usein vaikkapa ihotautilääkäri "joutuu työssään työntämään sormiansa sairaiden ihmisten perseisiin"? Ja mitä tarttuviin sairauksiin tulee, en ole koskaan ainakaan kuullut, että Suomessa lääkäri olisi kuollut potilaalta saatuun sairauteen..
dhdfhf:lle kiitokset asiallisesta ja valaisevasta kommentista..
Ihotautilääkärin on kuitenkin oltava valmis tunkemaan se sormi sinne perseenreikään, insinöörin harvemmin.
Diih.... iho- ja SUKUPUOLItautien erikoislääkärit muun muassa roplaavat läpi kaikki tämän maan iljettävimmät, haisevimmat ja hajoavimmat kuppapippelit, pimpulat ja takapuolet, ihan niitä viehättävimpiä 90-vuotiaiden mätäneviä ulkosynnyttimiä myöden.
Tiesitkö muuten että bakteerivaginoosi diagnosoidaan nuuskimalla potilaan alapään tutkimiseen käytettyä spekulaa? Sic.
Mutta tämähän on siis vain työtä, ei sen pitäisi lääkärille kumman vastenmielistä olla. Semmoset "lääkärit" joille lääkärintyö ei sovi, ryhtyvät silmälääkäreiksi. Sokeutuvilta mummoilta voi nyhtää viimeisetkin pennoset, työ on todella, oikeasti, siistiä valkokaulustyötä ilman päivystyksiä ja juoppojen retuuttamista. Melkein kaikilla muilla erikoisaloilla sitten ollaankin "sormi peffassa"-linjoilla:)
Lääkäreillä on oikeasti todella monipuoliset työmahdollisuudet. Nykyinen "lääkäripulakin" johtuu pääosin juuri tästä - perinteiset hommat kiinnostavat harvoja kun on niin paljon muita mahdollisuuksia.
Tutkijalääkäriksi pääsevät tällä hetkellä varmasti kaikki haluavat; Suomessa akateeminen tutkimusrahoitus on perinteisesti ollut kaikkein parasta juuri lääketieteen saralla. Esim. monet vanhat ihmiset testamenttaavat rahansa juuri sairauksien tutkimukseen, koska ovat viimeisinä elinvuosinaan niin kovasti sairastaneet.
Arvioni mukaan noin puolet lääkisten opiskelijoista kokeilee "tutkijalääkärin" ammattia jo opiskeluaikoinaan, yliopistossa on tarjolla mielenkiintoisia projekteja, joiden pariin useat pääsevät kesätöihinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina silloin kun eivät vielä voi tehdä varsinaisia "lääkärin töitä". Joihinkin tämä tieteen maailma sitten kolahtaa lopulta enemmän, toisiin vähemmän.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tulopuolella tutkijalääkärit jäävät pahasti jälkeen potilaita hoitavista kollegoistaan, valmistumisen jälkeen jatko-opiskelijana tutkimuksen parissa väitöskirjaa tekemässä tienaa n. 1700 E / kk, kun taas sairaalassa erikoistuvat saavat n. 2500 E / kk, terveyskeskusuralle lähtevät heti tätäkin enemmän. Myöhemmin nämä erot vain kasvavat. Tutkimusmaailmassa on myöskin kova kilpailu, vakinaisia virkoja (lähinnä vain professorit) on erityisen vähän ja näihin valitaan todellisia huippuja.
Sinänsä jokaisen lääketieteen opiskelijan peruskoulutukseen kuuluu sekä perustieteen opiskelua että käytännön potilastyötä, suurinpiirtein 50/50 suhteessa. Itse ajattelin kouluun mennessäni olevani enemmänkin sitä tutkijatyyppiä mutta olen sittemmin huomannut olevani väärässä ja lähdenkin nyt valmistumisen jälkeen rakentamaan uraani 30% tutkimuksen 70% potilastyön parissa.
Varsinaisten tutkijoiden työn lisäksi on tietysti paljon lääkäreitä jotka eivät aivan perinteisellä tavalla potilaita hoida, esim. patologit, kliiniset kemistit ja mikrobiologit, oikeuslääkärit, radiologit, geneetikot jne. Myös psykiatrien työnkuva eroaa olennaisesti ruumiin vaivoja hoitavien kollegojen vastaavista.
Puhtaasti hallinnollisissa tehtävissä, asiantuntijalääkäreinä ym. työskentelee tietysti osa ammattikuntaa, tämä ei kuitenkaan yleensä ole varsinaisesti oma "valinta" vaan näihin tehtäviin yleensä ajaudutaan kokemuksen karttumisen ja tietynlaisen suuntautumisen kautta.
Toivottavasti näistä tiedoista oli edes jotakin apua.
...itsellesi lisää tietoa:
http://www.laakariliitto.fi
Siellä on semmoinen koulutus-osio, missä tietoa löytyy mukavassa formaatissa.