Hei!
Kaipaisin kipeästi apuanne ja asiallisia neuvojanne.
Oon jo kauan tuntenut olevani masentunut ja oon aina kieltänyt sen että tarvitsisin apua, perheessäni varmaan mulle naurettais vain sen takia. Mun ongelmani on todella huono itsetunto joka ei oo itsestään palautunut sekä alituinen masennus ja pelko. Mulla ei ole minkäänlaista elämää, makaan kotona työttömänä enkä uskalla yrittää mitään. Menetin jopa poikaystäväni roikkumalla hänessä hysteerisesti ja näkemällä joka puolella pahoja henkiä. Hän oli todella hyvä mulle ja nyt sitten vielä inhoan itseäni enemmän. Mitä mieltä olette mun tapauksesta, vaikka nyt aika ympäripyöreesti kerron? itsellä on sellainen olo että ois mahtavaa saada oikeesti apua ja muuttua ihmisenä paremmaksi. Saada tasapainoinen elämä. Kun tuntuu etten siihen yksin kykene vaikka mikä olis, itseluottamusta ja tahtoa ei vain ole, oon kuin hyytynyt paikalleen... Ihmiset pitää mua vain laiskana mut syy on kauhea pelko.
Asun pienellä paikkakunnalla. Täällä on jokin psykiatrijuttu, voisinko soittaa sinne? kun soitan niin mitä minun pitää sanoa? "hei, olen masentunut, päivää" heh just et en tiedä oikein mitä sanoa =/ häpeän näitä asioita!
Entäpä maksaako se jotain jos käy terapiassa? kun ei ole tuota rahaa =/ missä se terapia pidetään? millaista siellä on mitä tapahtuu? kuinka usein käydään? nyt mulla on taas olo et mä mitään terapiaa tarvitse.. mut hah, se hysteria iskee sitten taas joskus. Mitä mieltä te olette pitäskö mun yrittää vielä itsekseni, niinku töitä hakea harrastuksa ym vai kannattaisko kokeilla myös terapiaa? Jotenki tuntuu että yksin en pysty parantumaan, enhän oo sitä tehnyt tähänkään mennessä..?
Mutta antakaas vinkkejä ja neuvoja mulle. Kiitos avustanne :)
Kaipaisin kipeästi apuanne ja asiallisia neuvojanne.
Oon jo kauan tuntenut olevani masentunut ja oon aina kieltänyt sen että tarvitsisin apua, perheessäni varmaan mulle naurettais vain sen takia. Mun ongelmani on todella huono itsetunto joka ei oo itsestään palautunut sekä alituinen masennus ja pelko. Mulla ei ole minkäänlaista elämää, makaan kotona työttömänä enkä uskalla yrittää mitään. Menetin jopa poikaystäväni roikkumalla hänessä hysteerisesti ja näkemällä joka puolella pahoja henkiä. Hän oli todella hyvä mulle ja nyt sitten vielä inhoan itseäni enemmän. Mitä mieltä olette mun tapauksesta, vaikka nyt aika ympäripyöreesti kerron? itsellä on sellainen olo että ois mahtavaa saada oikeesti apua ja muuttua ihmisenä paremmaksi. Saada tasapainoinen elämä. Kun tuntuu etten siihen yksin kykene vaikka mikä olis, itseluottamusta ja tahtoa ei vain ole, oon kuin hyytynyt paikalleen... Ihmiset pitää mua vain laiskana mut syy on kauhea pelko.
Asun pienellä paikkakunnalla. Täällä on jokin psykiatrijuttu, voisinko soittaa sinne? kun soitan niin mitä minun pitää sanoa? "hei, olen masentunut, päivää" heh just et en tiedä oikein mitä sanoa =/ häpeän näitä asioita!
Entäpä maksaako se jotain jos käy terapiassa? kun ei ole tuota rahaa =/ missä se terapia pidetään? millaista siellä on mitä tapahtuu? kuinka usein käydään? nyt mulla on taas olo et mä mitään terapiaa tarvitse.. mut hah, se hysteria iskee sitten taas joskus. Mitä mieltä te olette pitäskö mun yrittää vielä itsekseni, niinku töitä hakea harrastuksa ym vai kannattaisko kokeilla myös terapiaa? Jotenki tuntuu että yksin en pysty parantumaan, enhän oo sitä tehnyt tähänkään mennessä..?
Mutta antakaas vinkkejä ja neuvoja mulle. Kiitos avustanne :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hankkiudu mielenterveystoimiston tai terveyskeskuksen kautta terapiaan. Eikä se terapia yksinään auta, hoida samalla itsellesi lääkitys.
Paikkakuntasi "psykiatrijuttu" varmaan olisi myös ihan asiallinen paikka, senkun soitat ja varaat ajaan. Kyllä ne on siellä paljon pahempaankin törmänneet.
Kai tajuat, että muussa tapauksessa olet heittämässä elämääsi hukkaan. Ota nämä neuvoni vakavasti, olen ollut samassa tilanteessa ja tiedän mistä puhun. Tuntuu vaikealta lähteä liikkeelle, mutta et takuulla kadu.
heit sulle!
mee ihmeessä mielenterveystoimistoon sosiaalityötekijän tai muun sellasen juttusille. Mä oon käyny joskus kriisitilanteessa ja sain apua. Tosin ne on harvassa joille kokemuksestani olen voinut jälkeenpäin kertoa. Ainoastaan pari ystävääni tietää.