että mitä hyötyä on yrittää kasvattaa lastaan niin, että hän osaa edes jonkinmoisia käytöstapoja, osaa pyytää anteeksi ja sanoa kiitos. Että osaa kunnioittaa toista ihmistä, erottaa hyvän ja pahan, oppii suvaitsevaisuutta, jaksaa yrittää eikä lannistu jokaisesta vastoinkäymisestä jne jne..., kun kuitenkin on paljon vanhempia jotka vähät välittävät omiensa kasvatuksesta, lapset saavat olla ja tehdä mitä haluavat välittämättä muista, ei ole käytöstapoja ja joskus tuntuu ettei järjen hiventäkään. Joutuvatko nämä lapset, joille on jo lapsesta yritetty opettaa ns. käytöstapoja, sitten tulevaisuudessa "tossun alle" kaveripiirissä kun suurin osa kavereista on ihan "tuuliajolla"....tuulelleko tässä pesää tehdään, mietityyttää vaan joskus.
Joskus tulee mietittyä...
äiti
8632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi nimittäin olla vain vahingollista lapselle. Meidän perheessä lapsilla on aina ollut rakkautta ja rajat. On opetettu huolehtimaan lähimmäisistä, hyväksymään erilaisuutta jne. Kotiintuloajoista ei ole tingitty (klo 21 jälkeen ei pitäisi olla mitään asiaa kodin ulkopuolelle). Ruokapöydässä päivällisellä istuu koko sakki. Nukkumaan mennään, kun nukkumaanmenon aika on. Telkusta ei katsota ohjelmia, joihin lapsen ikä ei riitä. Vanhemmilla ei ollut mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, aina ollaan oltu tässä ja nyt läsnä...kotona. Töissä on toki pakko ollut käydä, jotta leivän päällä olisi muutakin kuin ylähuuli. Lasten kanssa on oltu ja harrastettu.
Mutta mikä on lopputulos? Yksi lapsi mielisairaalassa ja toinen sinne myös pahimmassa tapauksessa joutumassa. Liian myöhäistä huomata, että nykymaailmassa lapsia ei kasvatetakaan enää näin. Hyvät käytöstavat ja vastuuntunnon omaavat nuoret ovat nykypäivänä kummajaisia, joiden henkinen kantti ei kestä erilaisuuttaan. Vanhempien pitäisi osatakin kasvattaa lapsensa nykyisessä yhteiskunnassa pärjääviksi. On väärin opettaa lapsilleen arvoja, jotka ovat ristiriidassa nyky-yhteiskunnan arvojen kanssa. Minä tein sen virheen ja lapseni kalliisti siitä maksavat. Toivottavasti sinä et tee samaa virhettä.
Kiitokset äidilleni siitä että hän, vastoinkäymisistä huolimatta, jaksoi kasvattaa minusta yhteiskuntakelpoisen, kohteliaan, itseään ja muita kunnioittavan kansalaisen.
Kiitokset äidilleni siitä että hän yritti parhaansa mukaan pitää kurittoman tyttärensä aisoissa.
Vaikka kotiintuloajat vitutti ja niistä riideltiin usein olen iloinen etten kuulunut niihin räkänokka-jengeihin jotka roikkuivat kaiket illat kaupungilla.
Kiitokset äidilleni selkäsaunasta jonka sain kun jäin kiinni tupakan poltosta! (jälkeenpäin mietittynä ajatus keuhkosyöpään kuolemisesta ei houkuta)
Kiitokset äidilleni hänen kärsivällisyydestään. Vaikka syljin hänen päällensä,haistattelin vitut ja haukuin huoraksi äitini ei koskaan lakannut rakastamasta minua.
Kiitokset äidilleni siitä että hän järjesti minut vastentahtoani mielisairaalaan kun henkinen kanttini petti.
Mulla on maailman paras äiti. Toivottavasti ominaisuus on periytyvä. :)
T: Tytär ja itsekkin äiti
..tuolta "murrosikä"-palstalta nim.merk. Angelin kirjoitus "LUKEKAA VANHEMMAT.."
Tyttö puhuu asiaa!
Ei hyvä kasvatus ketään mielisairaalaan vie. Kyllä se on hasis, stressi, omaksi jumalakseen heittäytyminen, geenistö ja tietysti liika ankaruus sekä julmuus kasvatuksessa.
En tunne tapaustanne, en siis voi mitään siitä sanoa. Itse olemme kaikki neljä kasvattaneet ja kun nyt aikuisia alkavat olla, ovat elämän hyvässä alussa. On paljolti onnen kauppaa, millaisia lapsista tulee lopulta, mutta olen vakuuttunut siitä, että ne kodin aidot arvot kyllä joskus kasvattavat sen kultaisen langan, joka elämän kirkastaa.
Hyvät työpaikatkin saadaan nykyisin asenteilla ja käytöstavoilla, ei ryysäämällä ja kiroilemalla...
Osuit monessa asiassa oikeaa. Hyville tavoille opetettu nuori nähdään helposti muiden ikäistensä seurassa kummajaisena. Hampurilaisiaan suu auki mässäävät ritsapillut ja räkänokat ovat tukehtua nauruunsa kun naapuri pöydän tyttö kyselee haarukoiden ja veisten perään... Edessä on todennäköisesti helvetillinen nuoruus yksin hyvien tapojensa kanssa (tossun alla). Mutta,mutta...
hyvä kotikasvatus palkitaan!
Toimin tänäpäivänä suuressa yrityksessä esimies asemassa ja työtehtäviini kuuluu mm.henkilökunnan ja kesätyöntekijöiden rekrytointi. Koen suunnatonta iloa kun luokseni saapuu hiljaisen oloinen nuori joka kättelee minua itsevarmasti ja teitittelee puhuteltaessa! Voisin toki palkata sen "loistavan koulutuksen omaavan,dynaamisen,energisen ja idearikkaan"-kaverin joka saapui haastatteluun myöhässä, sopimattomasti pukeutuneena ja joka jauhasi purkkaansa niin että leuat lonksui samalla kun hän kertoi MULLE et SEN MUTSI on ollu MUN kans samalla luokalla...
Tack och ADJÖ! Firmassamme ei järjestetä tapakoulutusta koska työntekijämme eivät sitä tarvitse.
Älä Sinä "äiti" rakas lannistu vaikka joskus tuntuu siltä et kasvatuksesi on hukkaan heitettyä aikaa. Hyviä jaksamisia Sinulle ja Tapakasvatus kunniaan!!!
Iso kiitos sulle, kyllä lämmitti ihan aidosti ja oikeesti toi sun kirjotuksesi!! Ihanaa talvenjatkoa ja keväänodotusta!! :)))))
Itse olen aina ollut täysin kapinallinen, en kuunnellut ketään pienenäkään, vaikka kuinka kuka yritti pitää ruodussa. Isääni vihaan, hän yritti pitää liikaa kuria, äitiä rakastan koska hän antoi tehdä itse omat virheeni, päättää kotiintuloajat ja syömistottumukset.
Vain siksi, että lopulta sain (ei ollut muuta vaihtoehtoa, vanhempani eivät onneksi piesseet) tehdä juuri oman pääni mukaan, opin sen mikä on oikeasti oikein ja väärin. PERUSTELUT ovat kaiken A ja Ö. Niitä kuunnellen lapsi oppii itse tekemään ratkaisunsa ja kasvamaan itsenäiseksi ihmiseksi.
En ole omakehu, mutta olen empaattinen, muut huomioon ottava, täysin rehellinen kaikille (vaikka liika rehellisyys on välillä pahastakin), ehdottoman luotettava, ja juuri sellainen miksi toivoin pienenä tulevani kunhan isoksi kasvan. Se on täysin oman pään sisäistä, ei siihen vanhemmat pysty vaikuttamaan jos lapsi kapinoi pienintäkin käskyä vastaan.
Ymmärsinkö oikein, eli minun kuuluu antaa lapseni päättää mikä hänelle on oikein, antaa hänen kokea kaikki virheet kantapään kautta. Entäs sitten kun käy näin niinkuin kotipaikkakunnallani,n.15vuotiaat töhrivät seiniä ja linja-autoja,vanhemmat saavat n.50.000 egen laskun kun pojat kokeilivat rajojaan ja jäivät kiinni kymmenien bussien töhrimisestä.
Entäs sitten kun lapseni päättää kokeilla huumeita,annetaanko sekin kokea ja ajatellaan että kyllä se siitä sitten kantapään kautta oppii,käyköön läpi muutaman hoidon ensin...
Kasvatus kunniaan! tsemppiä kaikille jotka jaksaa yrittää, vaikkei se halppoa aina olekkaan, tuskin koskaan,kenelläkään =)