yritän katsoa kaukaisuuteen arjen yli
ja katseeni lyö poikki horisontti
pakenen metsään hälinää pakoon
kuullakseni vain hiljaisuuden huhuilevan.
sisälläni rohtunut sielu on kuivahtanut
kaipauksiensa alla.
en itke, en naura, mutta jaksan jatkaa...
silti kysymys herää unestaan:
"löytyiskö balsamia rohtuneelle sielulle?"
ja katseeni lyö poikki horisontti
pakenen metsään hälinää pakoon
kuullakseni vain hiljaisuuden huhuilevan.
sisälläni rohtunut sielu on kuivahtanut
kaipauksiensa alla.
en itke, en naura, mutta jaksan jatkaa...
silti kysymys herää unestaan:
"löytyiskö balsamia rohtuneelle sielulle?"
Vastaukset 10
Vanhimmat
EI
Kirjoitat kauniisti ja niin osuvasti.
Aivan kuin ajatus olisi tullut minulta.
Tiedän että jaksamme jatkaa ja varmasti
löydämme onnellisen lopun jostain/joskus.
sateen ilotulitus on unessani sateenkaari
tuuli harjaa kiivain vedoin vesihiuksiaan
peltikatto soittaa sambaa/rumbaa uneni päällä
se on rohkea uni; se ei aamuakaan pelkää
ja seikkailu jatkuu Tytti!
Menneisyys on tosi tämä hetki
ja tapahtuva on tosi,
tulevaisuuteen me voimme vain epävarmasti
uskoa...
mutta on niitä jotka jäävät ja toisia jotka
lähtevät, niin se on aina ollut.
Jokainen saa valita itse mutta on valittava
ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.
hauskaa päivän jatkoa jussi !!
Sillan alta juoksee joki.
juoksi eilen, juoksee tänään, juoksee huomenna
seison sillalla tämä ajatus kämmenelläni
kaarnalaivana.
Lhetän sen matkaan tänään tältä sillalta.
Täysin purjein,kaikki viirit tuulessa iloisesti
hulmuten kiitää kohti tuntemattomia vesiä
kaarnalaivani miehistönään levottoman sielun
haaveet , kapteenina levoton unennäkijä ja
lastina balsamia rohtuneelle sielua.
(kuinkahan käy?)
Ja sillan alta juoksee joki,juoksi eilen.juoksee
nyt ja juoksee huomenna...
Elämä on kuin meri, välillä tyynen seesteinen ja
joskus niin rauhaton, myrskyisä ja harmaa.
Ihmisen sielu on kuin merelle heitetty tuohi,
kaiken se kestää ja kaiken se kokee, mutta mistä
se löytää sen rannan jonne aalto sen heittää?
Aaltojen airut, virtojen voima ja sattumien
summa, ne sen johdattavat siihen paikkaan jossa
voi kuiville jäädä, kokea auringon lämmön ja
nähdä sen menneen ajan.
Ranta on löytynyt, vaan koska sille ajautuu se
toinen tuohi?
Rannalla , tulen ääressä ,heitän ajatuksen kuuta
kohti.
nuotiosta singahtaa toivonkipinöitä saattamaan
mietteeni mukaan ylös.
kirjoitan hiekkaan jotain ja pyyhin ja kirjoitan.
sisälläni lepattaa tunteiden liekki epävarmana
Pieni vire vain ja se roihuaisi kokkona.
kirjoitan hiekkaan hiilellä... jotain..ja
kaipaan...
koko elämän virta, kaikki on täällä vain
hetkellistä...
ihminen, pieni, suuri, rikas, köyhä, kaikki
olemme kuitenkin samalla viivalla joskus...
rakastakaa täällä...sillä siellä emme voi
rakastaa niitä joita täällä haluaisimme, ettei
tarvitsisi katua...
sain tiedon, että täällä kirjoittelee joku tosi
hyviä runoja.Luettuani ne sanon vain, että hienoa!
Vaikuttaisi jotenkin siltä että olet ennenkin
olet asian kanssa tekemisissä.Jatka samaa rataa
ja toivottavasti löydät näiltä virtuaalivesiltä
sen mitä etsitkin:)Hyvää syksyä:)Olisi hauska
jäädä virtuaaliverbailemaan, mutta työt kutsuu
joten katoan!
lohikäärmeleija kiinanmuurin yllä rakastui
pohjatuuleen puraisi silkkikahleensa poikki ja
lähti hurjaan tuulen kyytiin.
(jaksa tuulla aina)
kaarnanpala männynkyljessä jumaloi nuotion villiä
tanssia oranssia/punaista tahtoen tanssiin
liittyä ,putosi tulentanssiin liehumaan.
(älä sammu tuli)
kastepisara kristallinen saran päältä
koskenpärskeisiin kaipasi ja sukelsi virran
kohisevaan riemuun.
(älä seisatu suvantoon)
ilma näki tämän kaiken ja maan syliinsä kietoi
huoaten hiljaa ...