Ystäväpoikia ja poikaystäviä!

meidän kadulla suu eräs... sanotaan vaikka pekaksi. no, pienenpänä mentiin aina lähialueen kersojen kanssa iltapistettä, ja pekka oli aina yleinen vitsi. haukuttiin rumaks, vaikei oikeestaan ollu, ja valehdeltiin ja kerrottiin kaikkee hullua, ja naurettiin sille. mä aloin kuitenkin huomata, että turhaan en sitä haukkuu, ja kyllä ne sen lopettikin myöhemmin, kun kasvoivat. nykyään tää pekka on mun hyvä ystävä, käydään metsässä kävelyllä, ja syödään eväitä, ja leikitään mun pikkuveljen kaa.
miksei tästä sitten tule suhdetta? no, pekka on nelosella, mie seiskalla. mutta meillä on kyllä aina ihan hauskaa, ei se vaikuta, että se on poika. on se hieman erilaisempi kuin tytöt ystävänä siis, mutta hyvä ystävä se silti on. :)

Mulla on eräs todella rakas ystäväpoika. Kerron hänelle huoliani, ja hän minulle. En kerro kaikkia asioita edes poikaystävälleni, mitä kerron hänelle. Luotan tähän henkilöön 100 prosenttisesti, ja toivottavasti hänkin muhun. Mailailen hänen kanssaan melkein joka päivä.. Oon ollu häneen ihastunut, ja hänkin muhun, mutta aina eri aikaan. Tämmöinen ystävyys on helppo, koska emme tapaa usein koulun ulkopuolella. Tän pojan kans on joskus helpottavaa olla, kun nää tytöt tuppaa puukottaan selkään..
Suosittelen ystäväpoikia kaikille... Tämä ainakin on ihana. :)

Paljon on...no, miehiä ystävinä.hyvin on joittenkin kanssa toiminut.eli niiden kanssa jotka olen tuntenut useia vuosia!!
eihän se tietenkään sama asia ole kuin saman sukupuolen kanssa ystävysyminen...
No, minä rakastuin täyttä päätä ex-äijäni parhaaseen kaveriin(joka tietenkin oli myös omia parhaita kavereita...)tunne oli molemmin puolinen vaikka yritettiin vakuutella muille ja itelle että ollaan vain ystäviä...nyt sitten seurusellaan.eihän näin usein kyllä käy.ainakaan minulle ei ole tämmöistä ennen tapahtunut...
mielestäni miehet ovat monessa suhteessa parempia ystäviä kuin naiset.rehellisiä ja suoria!!!
elikkä kyllähän se on täysin mahdollista olla pelkkiä ystäviä kunhan vain molemmat pitävät sen mielessä että kyse on tosiaan VAIN ystävyydestä.hienoa jos onnistuu.vaara vain on se että sitten jompi kumpi ihastuu ja näin ystävyys on tuhottu ellei tunne satu olemaan molemmin puolinen=)

Yks mun nykyisin parhaista ystävistä on mun exä (mies), jonka kanssa seurustelin vastikään vuoden ajan. Se on oikeastaan ainoa jolle voin kertoa mun ja mun nykyisen tyttöystävän jutuista. Tää on vähän koominen tilanne.. Mut viihdytään edelleen hyvin yhdessä ja jutellaan paljon. Lähinnä se on sitä, että maataan sängyllä, kuunnellaan musiikkia ja jutellaan, käydään hakemassa ruokaa jostain. Hyvin on toiminu tähän asti, toivottavasti kumpikaan ei halua jossain vaiheessa alkaa seurustelemaan kolmatta (!) kertaa. ;)

Ainakin pienempänä minulla oli monta poikapuolista ystävää, koska jotenkin tunsin oloni helpommaksi heidän seurassaan.. Eivät ne mitään sydänystäviä olleet, joille kerrotaan kaikki ongelmat ja muut, mutta hyviä ystäviä kuitenkin.. Hyvä luottamus toisiin.

Poikien kanssa kaveeraaminen johtuu varmaan siitä, että olen myöhemminkin saanut kuulla olevani "poikamainen" tyttö. Ainakin muistaakseni minua nuorempana ärsyttivät suunnattomasti muut ikäiseni tytöt, jotka vain puhuivat meikeistä ja muusta, eivätkä halunneet tehdä mitään "jännää" kuten vakoilla ihmisiä, kiivetä puissa sun muuta..

Tämä nyt ehkä hieman eksyy aiheesta, mutta yhteenvetona sanoisin, että on "HELPOMPAA" olla poikien kaveri, kuin tyttöjen. Pojat eivät vaadi niin paljoa, eivät kanna kaunaa, eivät juorua ja ovat mielenkiintoisempaa seuraa muutenkin.

Siis mistähän johtuu se, että useimmat poika-tyttö ystävykset ovat sellaisia, että on vanhempi tyttö, ja nuorempi poika..?

Olen kuullut, että toisinpäin se ei todellakaan toimi, että vanhempi poika ja nuorempi tyttö olisivat ystäviä.

Onko sitä sitten "henkisesti" samalla tasolla tai jotain, jos ystävä poika on pari vuotta nuorempi.?

Itselläni on muutamia tyttöjä hyvinä ystävinä, ja he ovat mielestäni täysin erilaisia kuin pojat. Heille voi kertoa eri asioita. Koska pojat (tunnustan itsekkin olen tälläinen) saattavat nauraa toisen tunnustuksille ja pitää niitä vitseinä, toisinkuin tytöt.
En seurustele, joten en tiedä miten homma vaihtuu sitten kun löydän jonkun. En kuitenkaan ole ajatellut edes yrittää syventää suhdettani tämän hetkisiin ystäviini (naispuolisiin)

Mulla on yhtä monta poikakaveria ku tyttökaveria...No poikakavereille ei nyt ruveta tunteilemaan niin kauheesti vaikka ne nyt kuunteliskin ne on vaan semmosia hengailuseuraa...