En voi, kun ihmetellä, miksi ihmeessä ihmiset, jotka antavat huonon tuulensa näkyä hoitotyössä ovat valinneet kyseisen alan ja kuinka he itse kehtaavat tehdä sitä työtä, eivätkä ota aika lisää. Ovatko he sokeita omalle käytökselleen? Työtoveritkin aika pitkälle katsovat läpi sormien.
Työnantajien tulisi ehdottomasti irtisanoa kylmän viileesti töykeät ihmiset esim. vanhustyöstä, koska ystävällisiäkin ihmisiä on tarjolla, jotka ymmärtävät ihmisarvon.
Työnantajien tulisi ehdottomasti irtisanoa kylmän viileesti töykeät ihmiset esim. vanhustyöstä, koska ystävällisiäkin ihmisiä on tarjolla, jotka ymmärtävät ihmisarvon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pakko kommentoida tähän...
Olin itse hoitotyön valintakokeessa. Siellä esim. ryhmätilanne ja muut testit mittasivat paljolti sitä, kuinka sosiaalinen on, kuinka saa suunsa auki ryhmässä ym.
Mistähän johtuu, ettei tosiaan ollenkaan arvioida sitä, arvostavatko hakijat ihmistä? Ja millainen arvojärjestys heillä on.
Itse olen ujo ja hiljainen, joten en päässyt opiskelemaan. Sillä ei ole mitään väliä, että olen empaattinen, hyväsydäminen ja auttamishaluinen.
Hoitajilla,niinkuin muidenkin alojen edustajilla on myös "huonoja päiviä" tai työuupumuskin saattaa vaivata.Työn jaksamista haittaa henkilökuntapula ja matala palkka.Työnantajien pitäisi toki reagoida asiaan mutta ei mielestäni irtisanomisilla vaan järjestämällä työntekijöille erillaista tukea työssä jaksamiseen.Täytyisi hoitajan itsekkin pitää yllä ihmissuhdetaitojaan eikä purkaa huonoja fiiliksiä syyttömiin.
Ihan totta kyllä.
Mun mielestä, siis hoidettavan näkökulmasta ainakin toistaiseksi, on erittäin selvää että hoitajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ei heiltä kuulu odottaa täydellisyyttä kuten ei muiltakaan ihmisiltä. Luulen, että nimenomaan se inhimillisyys on avaintekijä luottamuksellisen suhteen synnyssäkin, voisi kuvitella että "täydellisen" ihmisen kanssa olisi aika kamala olla.
Silti, missään työssä, ei saisi asiakkaille tai potilaille kiukutella vaikka olisi kuinka huono päivä. Työkavereille toivottavasti voi purkaa mieltään, mutta ei missään nimessä potilaille.
Vaikka kuinka olisi palkat huonot ja henkilökuntapulaa niin joukossa on ystävällisiä hoitajia, koska he silti pitävät työstään. Heille sitä tukea tulisi antaa, eikä näille heikkohermoisille, joilla jo asenne on väärä kyseisellä alalle.
Eikä joka paikassa ole kiirettä, vaan aikaa kyllä riittää potilaiden kanssa seurusteluunkin ym.
Enkä nyt puhukaan kiireen aiheuttamasta stressistä vaan luonteesta. Ystävälliset ihmiset sietävät myös kiirettä toisella tavalla kuin äkäpussit.
No ei siinä mitään jos on välillä "huono päivä" mutta kun niitä tuntuu (ainakin minun työpaikassani) olevan muutamia joilla on aina ns. "huono päivä".
Onneksi en tee kuin vielä kuukauden töitä tässä talossa. Vanhuksia kyllä tulee ikävä:/
Ei voi kun ihmetellä, miksi ihmeessä ihmiset jotka antavat huonon tuulensa näkyä, ovat valinneet alakseen palvelualan mm. pankissa, postissa, KELAssa, verotoimistossa, vakuutusyhtiössä, katsastusasemalla, huoltoasemalla, pizzeriassa, ravintolassa, baarissa, elovuvateatterissa, kirjastossa, kaupan kassalla...?
Kuinka he itse kehtaavat sitä työtä tehdä? Ovatko he sokeita omalle käytökselleen? Työnantajien tulisi kylmän viileästi irtisanoa töykeät ihmiset esim. verotoimistosta, koska ystävällisiäkin ihmisiä on tarjolla!!
Niinhän se on ettei sos-ja terveysalan ihmiset ole kovin suvaitsevaisia toisiaan kohtaan työpaikalla.Asiakkaita ja potilaita kohtaan kyllä tunnetaan myötätuntoa, mutta siihen se sitten jääkin.Jos jollakin työntekijällä on jokin heikkous tms. niin muut puhuvat pahaa eivätkä tee elettäkään auttaakseen kyseistä työntekijää.
Toisaalta näillä aloilla ei voi syyttää työntekijöitä vaan kuntia jotka repivät viimeisetkin nahanriekaleet heidän selästä.Ei ihme jos työpaikalla on huono henki, kun ei koskaan tiedä millon työt loppuu..kuka seuraavaksi kenkästään pihalle.Epävarmuus aiheuttaa pahaa verta ja mielistelyä, kilpailua.Se on taistelua leivästä joka on kuiva ja kanttinen.
Toivompa, että sos- ja terveysalan ihmiset ajaisivat asioita yhdessä eivätkä olisi niin eriytyneet. Huonopalkkaisia naisiahan me ollaan ja yhdessä sille asialle pitäisi tehdä.Se ei ole kunnia-asia jos pystyy alittamaan kunnan asettaman surkean budjetin ja joutuu nipistämään kaikesta.Naiset ymmärtäkää arvonne ja se on paljon enemmän kuin huono peruspalkka!
Sinä puhut nyt työntekijöiden ilmapiiristä, joka on eri juttu kuin tämä, että huono päivänsä (joka tuntuu monilla olevan joka päivä) näytetään nimenomaan asiakkaille/potilaille. Ollaan töykeitä ja unohdetaan ihmisyys, vanhukset esim. muuttuvat esineiksi, joita voi vaikka heitellä ja joille ei tarvitse puhua ystävällisesti.
Hyvä hoitaja, ilmapiiristä huolimatta, kohtelee potilasta kuin ihmistä ja hallitsee eettiset periaatteet ja hoitotavat, näitäkin ihmisiä onneksi näkee, mutta äkäpussit passittaisin mielentilatutkimuksiin sen sijaan, että maksaisin heille (hounoakaan) palkkaa työstä, joka ei heille sovi.
Huono ilmapiiri heijastuu jokatapauksessa asiakkaisiin, vaikka se ei avoimesti asiakkaisiin kohdistuisi.Omasta kokemuksestani yleensä vanhemmat hoitajat ovat jo sen verran väsyneitä raskaassa työssä etteivät jaksa olla aina hyväntuulisia.Eläkeiän noustessa mummot hoitavat toisia mummoja.
Puheesi ovat kauniita ja niinhän sen pitäisi ollakin.Terveydenhuoltoalan ihmiset suhtautuvat mielestäni asiakkaisiin enemmän konemaisesti, kun taas sosiaalipuolen ihmiset pehmeämmin.Tämä on karkea yleistys, mutta hämmästyksekseni aika paikkansapitävä:(. Sosiaalipuolen immeisiä pitää palkata enemmän hoitolaitoksiin niin huomio kiinnittyisi myös henkiseen puoleen enemmän.
Ihmiset jotka ovat inhottavia asiakkaille kärsivät varmasti tilanteestaan.Enpä usko, että ihminen joka on monta vuotta opiskellut alaa voi olla täysin ilkiö.
Kannattaa suoraan työpaikalla puhua palaverissa työpaikan hengestä ja siitä miten jotkut kohtelevat asiakkaita.Eipä se asian setviminen täällä paljon auta.Jos et uskalla työpaikallasi puhua avoimesti asiasta on työpaikallasi hyvin huono ilmapiiri ja juorukuppikuntia,jotka keskenään jupisevat ja johtajalle näyttävät sitten niin iloista naamaa.Yllättäen mikään ei muutu ja asiakkaat kärsivät.
Minä olen kiltti vanhuksille. Kuuntelen, juttelen, enkä tiuski. Ymmärrän, että myös vahuksella voi olla huono päivä. Olen saanut asiakkailta kiitosta käytökseni takia, mutta myös työkavereilta. Ihanaa kuulla kun moni sanoo, että kivaa olla sinun kanssa samassa työvuorossa =)
Minusta huonoa tuulta on turha ottaa töihin mukaan, sen voi jättää lenkillä matkan varrelle.
Omasta asennoitumisesta se on kiinni, kuinka kohtelee työkavereita ja asiakkaita.
Minä kunnioitan molempia. Kivaa olla töissä, kun ei tarvitse naljailla työkaverin kanssa, vaan saa huumori lentää. Ja asiakkaat tykkää ystävällisestä hoitajasta. Koska hoidettavat maksavat hoidosta, niin onhan se aika epäreilua näyttää mörtsiä naamaa heille. Hoitaja saa palkkansa työstään, joten ei se työ niin kamalaa ole =)
Palveluammattiin kuuluu perusnäyttelytaidot asiakkaalle. Perushymy naamaan ja kohteliaisuus kuuluvat työhön. Tämän opin kesätöissä 18-vuotiaana. Asiakkaaseen on asiakassuhde, eikä asiakkaan tule tietää liikaa palveluntarjoajan yksityisasioista - tunteistakaan. Jos asiakkaalle alkaa tiuskimaan turhista niin menee maine ja asiakkaasta tulee vaikeasti käsiteltävä. Jos asiakkaalla on valinnanvara niin se menee muualle ja huonotuulinen palveluntarjoaja menee konkursssiin. Ai niin, nyt puhutaankin suojatusta monopolibisneksestä.
Sinänsä, mitä tulee vanhoihin hoitajiin, niin olen ollut elämästä huomaavinani, että kovin harvalle sopii toimia samassa ammatissa yli kymmentä vuotta - ammatista riippumatta. Valitettavasti nykyisessä taloudellisessa tilanteessa 50-vuotiaille naisille ei ole paljoa ammatinvaihtomahdollisuuksia.