Kokemuksia Pirkan hiihdosta??

hiihdä jotain mäkistä 5m reittiä 18 kierrosta piilota isot juomapullot lumeen juo jokakierro ksellä sopivasti juomaa sit kato mikä on aika ja kuinka helposti hiihto sujui

Millä tyylillä muuten aiot mennä? Perinteistä vai luistelua? Luisteluun en osaa oikeastaan ottaa kantaa, koska olen hiihdellyt vain perinteisellä.

Omat kokemukseni ovat jo aika kaukaa, mutta eipä ole reitti siitä mihinkään muuttunut, joitakin pieniä siirtoja lukuunottamatta. Kuten profiili näyttääkin, alku on todella tasaista nautinnollista mäntykangasta aina Jämille asti (18 km). Siellä on hieman nousua, vauhdikas lasku ja sitten taas aika tasaista. Mäntykangasta ja jossakin vähän kuusikkoakin. Varpeen jälkeen taas kangasta, nousu harjuun ja vauhdikas (hyvä) lasku Vatulaan. Sieltä noustaan taas hieman harjuun ja hiihdellään mäntykankaalla kohti puolenvälin lentokenttää. Lentokentän ja Kyröskosken väli vaihtelevaa hieman sekavaa menoa, vähällä lumella voi latu kuusikossa olla huonokin. Kyröskoski on ehkä tärkein tankkauspaikka (monet vähemmän kiireiset syövät täällä ihan kunnolla). Lähdettäessä eteenpäin tosiaan pieni kävelyosuus (saa juostakin). Sitten alkaa aika pitkältä tuntuva nousu Lintuharjuun. Siellä hetki harjussa ja sitten laskuvoittoinen vaihteleva osuus kunnes tulee aika paha lasku Rokkakoskelle. Sieltä vielä pieni pudotus ojanotkoon ja sitten alkaa pisin nousu. Se onneksi polveilee sen verran ettei tunnu liian pahalta, mutta kyllä tässä mäessä on toisinaan näkynyt aika voipuneita kavereita. Tässä on reitti vaihdellut hieman eri vuosina. Pentinmaan ja Julkujärven väli on näköjään taas muuttunut, joten en ota kantaa. Aluksi pellolla (tuulisella säällä usein ikävä - lentävä lumi tukkii uran), mutta sitten harjualueella hiekkakuoppien väleistä/kautta. Julkujärven jälkeen vaihtelevaa harjua, lasku tienalitukseen ja sitten jyrkkä nousu harjuun (viimeinen tosi pinnistys), pari kilometriä tasaista ylhäällä ja pitkä lasku raviradalle. Ihan mukava leppoisa reitti. Kokonaisuutenaan ei kovin raskas, kunhan malttaa ottaa alun riitävän rennosti ja säästelee voimia toisen puolikkaan nousuihin.

800 km on ihan riittävä määrä valmistautumiseen.
Toivotan rattoisaa hiihtoa!

Olen hiihtänyt Pirkan kymmenkunta kertaa ja sanoisin että rauhallisesti kun vetelee yli Rokkakosken mäkien niin kyllä loppu menee sisulla
Sen verran sanoisin että luistellen se on tosi raskas jos on pöhry keli.
Ylämäet ovat jauhautuneen pertsan hiitäjien haarakäynneistä ja siinä vaatii jusua että pystyy liuuttamaan suksea muuten menee tamppamiseksi ja se on pilot siteellä yhtä tuskaa.
Väitänkin että pirkka on parhaimillaan pertsaa hiidettynä, olen hiihtänyt molenpaa tyyliä ja näi minusta tuntuu.

Kuten Gunnarkin totesi, kaikissa pitkissä hiihdoissa (ja miksei juoksuissakin) maltti on valttia. Varsinkin alussa tuntuu aina, että kaikilla on hirveä kiire. "Ei matka tapa vaan vauhti" -sanonta on varteenotettava. Uran kestävyys on todella ollut ainakin takavuosina ajoittain ongelma. Riippuu toki paljon ilmoista ja siitä milloin sattuvat reitin ensi kerran ajamaan.

Sisulla menee läpi vaikka mistä. Jopa Pirkan maaliin. Kerrohan sitten joskus, kuinka hiihto sujui. Toivotaan hyviä kelejä!