Islam,ortodoksisuus,kristinusko,jehovan todistajat .....

ISLAM, Kristinusko, Jehovan todistajat

Katolilaisuus , Luterilaisuus , Ortodoksisuus
Juutalaisuus .....
suomi24.fi uskonto-palstassa näkyy,että eniten
kirjoittellaan ISLAM-uskonnosta, suomessa!!!
Se näyttää siltä,että suomalaiset löytävät nopeasti viisauden ja hyväksyvät sen, mikä on oikein. onnea!
13524
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Lestadiolaisuus -palsta on suomi24:n suosituin

Äänestä
  • onko nillä oma kirja,kirkko,profeetta ja
    kuinka vanha se uskonto? ei ole tietoa!

    Äänestä

  • Islam

    Kysymyksiä muslimeille: yx vaan 202 7900 11.01




    Lestadiolaisuus

    Armonvuosi 2004 alkanut ! Joonatan 201 25541 04.01

    Äänestä

  • bilo kamil kirjoitti:

    onko nillä oma kirja,kirkko,profeetta ja
    kuinka vanha se uskonto? ei ole tietoa!

    Lestadiolaisuus on herätys liike luterilaisessa kirkossa, joka tunnustaa kristin uskoa.

    Äänestä

  • Raamatun lukija kirjoitti:

    Lestadiolaisuus on herätys liike luterilaisessa kirkossa, joka tunnustaa kristin uskoa.

    Kun tunnet noin hyvin uskontojen haaroja, mikä on jamabushi-lahko?

    Äänestä

  • Raamatun lukija kirjoitti:

    Lestadiolaisuus on herätys liike luterilaisessa kirkossa, joka tunnustaa kristin uskoa.

    kiitos,kerro lisaa.

    Äänestä

  • Utelias kirjoitti:

    Kun tunnet noin hyvin uskontojen haaroja, mikä on jamabushi-lahko?

    ...en tiedä noista uusista new age tyyppisistä jutuista...sori...

    Äänestä

  • bilo kamil kirjoitti:

    kiitos,kerro lisaa.

    Lestadiolaisuuden laittoi liikkeelle lars-leevi lestadios, koska hän oli kuin luther mutta lestadios oli väärässä joissain asioissa mutta en tiedä paljoa. Kysy joltain uskonnon opettajalta tai kirkko herralta.

    Äänestä

  • bilo kamil kirjoitti:

    kiitos,kerro lisaa.

    VANHOILLISLESTADIOLAISUUS

    Lestadiolainen herätysliike sai nimensä Pohjois-Ruotsissa viime vuosisadalla vaikuttaneesta papista, Lars Levi Laestadiuksesta (1800-1861). Kaaresuvannon rovastina hänen työhönsä kuuluivat tarkastukset Lapinmaan seurakunnissa. Uudenvuodenpäivänä 1844 hän vieraili Åselen kirkossa. Tarkastuksen yhteydessä "uuslukijaisiin" kuulunut lappalaisnainen, Milla Clementsdotter, "Lapin Maria" auttoi Laestadiuksen elävään uskoon.

    Laestadiuksen opetukseen tuli nyt uutta voimaa. Kaaresuvannon kirkossa alkoivat kaikua hänen parannussaarnansa. Herätys alkoi kevättalvella 1846 ja se levisi pian Laestadiuksen asuinseudulta muuallekin. Kaaresuvannon seurakunnan asukkaista kolme neljännestä oli saamelaisia, joten herätys vaikutti aluksi heidän keskuudessaan. Vuotuiset muutot ja markkinamatkat edistivät liikkeen leviämistä Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Herätykseen tulleiden huoli lähimmäisistä synnytti keskusteluja, jotka nekin edistivät herätyksen etenemistä.

    Laestadiuksen työhön kuului johtaa Lapin lähetystoimintaa. Niinpä vuodesta 1847 myös raittiusseuran lähetit veivät herätyksen sanaa yhä laajemmalle. Tehokkaimmin lestadiolaisuutta levitti Lapin lähetyskoulujärjestelmä, joka alkoi vuonna 1848 Jukkasjärven Lainiossa koulumestari Juhani Raattamaan (1811–1899) johdolla.

    Herätys sai useissa pitäjissä aikaan kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen. Juopot tekivät parannuksen, kapakoitsijat sulkivat liikkeensä ja käräjätkin loppuivat.

    Lähetyskoulut kehittyivät, ja Raattamaan lisäksi työhön tuli lukuisa joukko muita avustajia, muun muassa Carl Johan Grape (1816–1897) Jukkasjärveltä, Erkki Antti Juhonpieti (1814–1900) Pajalasta, jonne Laestadius tuli kirkkoherraksi ja Iisakki Huhtasaari (1826–1903) Ruotsin Ylitorniolta. Lestadiolaisvaikutteet levisivät Suomen puolelle päivittäisten keskustelujen ja rajaväylän varteen sijoitettujen lähetyskoulujen välityksellä. Ensimmäiset herätykset puhkesivat Enontekiöllä ja Muoniossa talvella 1846–1847, Kittilässä vähän myöhemmin, vuonna 1849.

    Yhteiskunnallisten lakien ja kirkkolain liberalisoituminen avasi tietä vapaammalle maallikkotoiminnalle. Lestadiolaiset saarnaajat alkoivat liikkua sekä kutsuttuina että lähetettyinä yhä laajemmalla alueella. Laestadiuksen kuollessa vuonna 1861 liike oli levinnyt alueelle, joka ulottui Hammerfestista Jokkmokkiin ja Vesisaaresta Oulun liepeille. Vuosisadan loppuun mennessä se oli levinnyt suurimpaan osaan Suomea, Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle. Saarnaajia oli jo useita satoja. Lestadiolaisuudessa oli alusta alkaen mukana myös joitakin pappeja.

    Lestadiolaisuudessa esiintyi jo 1800-luvun lopulla opillisia erimielisyyksiä. Liike säilyi kuitenkin ulkonaisesti yhtenäisenä vuosisadan lopulle saakka. Juhani Raattamaalla oli liikkeessä arvovaltaa, ja hänen puoleensa käännyttiin useissa opillisissa kiistakysymyksissä. Kun Raattamaa kuoli vuonna 1899, tapahtui herätysliikkeessä hajaannus. Erimielisyyksien aiheina olivat lähinnä käsitykset vanhurskauttamisesta, Jumalan seurakunnasta ja sakramenteista. Tuolloin erkanivat omiksi suunnikseen ns. uusheräys ja esikoisuus. Pääuomaksi jäi vanhoillislestadiolaisuus, jonka piirissä on myöhemminkin tapahtunut hajaannuksia.

    Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Tältä pohjalta vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon, opin ja elämän korkeimpana ohjeena. Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät toimitukset. Liikkeen piirissä toimii noin 100 pappia ja lähes 700 maallikkosaarnaajaa.

    Vanhoillislestadiolaiset ovat 1800-luvulta lähtien perustaneet rauhanyhdistys -nimisiä toimintaorganisaatioita. Nimi rauhanyhdistys viittaa Raamatun sanoihin: "Hän on meidän rauhamme" (Ef. 2:14). Suomen ensimmäiset rauhanyhdistykset perustettiin vuonna 1888 Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon. 1800-luvun loppuun mennessä Suomessa oli yhteensä 21 rauhanyhdistystä. Organisoitumiskehitys liittyi paitsi määrätietoiseen sisälähetystyöhön, myös liikkeen vakiintumiseen omalla alueellaan. Nykyisin Suomessa toimii 199 rauhanyhdistystä.

    Vanhoillislestadiolaiset järjestävät hartaustilaisuuksia, seuroja. Niitä pidetään omien toimitalojen lisäksi mm. kodeissa, kirkoissa ja kouluilla. Seurojen ohjelma koostuu rukouksista, saarnoista, virsien ja Siionin laulujen laulamisesta sekä vapaasta keskustelusta. Seurat ovat avoimia tilaisuuksia, joihin kaikki ovat tervetulleita.

    Vanhoillislestadiolaisuuden vuotuinen päätapahtuma on suviseurat, jotka järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa, vuorotellen eri puolilla Suomea. Paikalliset rauhanyhdistykset tekevät myös lapsi- ja nuorisotyötä järjestämällä pyhäkouluja, päiväkerhoja ja raamattuluokkia.

    Vuonna 1906 vanhoillislestadiolaiset perustivat Lähetystoimen Päätoimiston Ouluun organisoimaan liikkeen toimintaa. Sen tehtävää jatkamaan ja koko maan rauhanyhdistysten keskusjärjestöksi perustettiin 1914 Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). Se toimii edelleen paikallisten rauhanyhdistysten keskusyhdistyksenä. SRK julkaisee lehtiä, kirjoja ja äänitteitä. Kerran viikossa ilmestyy sanomalehti Päivämies ja kerran kuukaudessa ilmestyvät Siionin Lähetyslehti ja lastenlehti Siionin kevät.

    Vanhoillislestadiolaisuus ja sen organisaatio kattaa koko Suomen. Jäsenmääriltään suurimmat rauhanyhdistykset ovat Oulussa (1700 jäs.), Helsingissä (1300 jäs.), Jyväskylässä (750 jäs.) ja Tampereella (720 jäs.). Vanhoillislestadiolaiset ovat Jämsän, Reisjärven ja Ranuan kristillisten kansanopistojen taustayhteisönä. Liikkeellä on leirikeskukset Hausjärvellä, Hankasalmella, Haapajärvellä, Siikajoella, Kuusamossa ja Rovaniemellä. Vanhoillislestadiolaisia asuu runsaasti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Helsingin seudulla sekä Koillismaalla. Heitä on myös esimerkiksi Ruotsissa, Pohjois-Amerikassa, Venäjällä, Virossa, Norjassa, Englannissa, Saksassa ja Unkarissa. Ruotsin rauhanyhdistysten keskusjärjestönä toimii Sveriges Fridsföreningarnas Centralorganisation (SFC). Amerikassa vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö on Laestadian Lutheran Church (LLC). Venäjällä toimii nykyisin kahdeksan rauhanyhdistystä, Virossa yksi ja Norjassa yksi.

    Äänestä

  • bilo kamil kirjoitti:

    kiitos,kerro lisaa.

    The Laestadian Lutheran Church takes its name from Martin Luther and Lars Levi Laestadius. The name of the reformer Martin Luther and his teachings are well known around the world. The name of Laestadius is less familiar. Lars Levi Laestadius was a Lutheran pastor who served in northern Sweden from 1825 to 1861. In 1844, after nineteen years in the ministry, Laestadius was helped into living faith by a woman named Milla Clementsdotter, a member of a group known as "Readers." Following his conversion, Laestadius's sermons were instilled with a new power, the power of the Holy Spirit. A revival movement began and soon spread far beyond the borders of Swedish Lapland.



    The teachings of Laestadianism are based on the Bible and the Lutheran Confessions. Centermost among these teachings is the sermon of Jesus' suffering, death, and victorious resurrection. The work of Jesus Christ continues in this world as the work of the Holy Spirit in Christ's congregation. Thus the Laestadian Lutheran Church teaches of God's kingdom and preaches repentance and the forgiveness of sins. We hold, in accord with the Lutheran Confessions, that the Bible is the highest guide and authority for Christian faith, doctrine, and life.

    Äänestä

  • Olga kirjoitti:

    The Laestadian Lutheran Church takes its name from Martin Luther and Lars Levi Laestadius. The name of the reformer Martin Luther and his teachings are well known around the world. The name of Laestadius is less familiar. Lars Levi Laestadius was a Lutheran pastor who served in northern Sweden from 1825 to 1861. In 1844, after nineteen years in the ministry, Laestadius was helped into living faith by a woman named Milla Clementsdotter, a member of a group known as "Readers." Following his conversion, Laestadius's sermons were instilled with a new power, the power of the Holy Spirit. A revival movement began and soon spread far beyond the borders of Swedish Lapland.



    The teachings of Laestadianism are based on the Bible and the Lutheran Confessions. Centermost among these teachings is the sermon of Jesus' suffering, death, and victorious resurrection. The work of Jesus Christ continues in this world as the work of the Holy Spirit in Christ's congregation. Thus the Laestadian Lutheran Church teaches of God's kingdom and preaches repentance and the forgiveness of sins. We hold, in accord with the Lutheran Confessions, that the Bible is the highest guide and authority for Christian faith, doctrine, and life.

    http://www.suviseurat.net/content/images/Perjantai/perjantai2.jpg

    Äänestä

  • Olga kirjoitti:

    VANHOILLISLESTADIOLAISUUS

    Lestadiolainen herätysliike sai nimensä Pohjois-Ruotsissa viime vuosisadalla vaikuttaneesta papista, Lars Levi Laestadiuksesta (1800-1861). Kaaresuvannon rovastina hänen työhönsä kuuluivat tarkastukset Lapinmaan seurakunnissa. Uudenvuodenpäivänä 1844 hän vieraili Åselen kirkossa. Tarkastuksen yhteydessä "uuslukijaisiin" kuulunut lappalaisnainen, Milla Clementsdotter, "Lapin Maria" auttoi Laestadiuksen elävään uskoon.

    Laestadiuksen opetukseen tuli nyt uutta voimaa. Kaaresuvannon kirkossa alkoivat kaikua hänen parannussaarnansa. Herätys alkoi kevättalvella 1846 ja se levisi pian Laestadiuksen asuinseudulta muuallekin. Kaaresuvannon seurakunnan asukkaista kolme neljännestä oli saamelaisia, joten herätys vaikutti aluksi heidän keskuudessaan. Vuotuiset muutot ja markkinamatkat edistivät liikkeen leviämistä Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Herätykseen tulleiden huoli lähimmäisistä synnytti keskusteluja, jotka nekin edistivät herätyksen etenemistä.

    Laestadiuksen työhön kuului johtaa Lapin lähetystoimintaa. Niinpä vuodesta 1847 myös raittiusseuran lähetit veivät herätyksen sanaa yhä laajemmalle. Tehokkaimmin lestadiolaisuutta levitti Lapin lähetyskoulujärjestelmä, joka alkoi vuonna 1848 Jukkasjärven Lainiossa koulumestari Juhani Raattamaan (1811–1899) johdolla.

    Herätys sai useissa pitäjissä aikaan kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen. Juopot tekivät parannuksen, kapakoitsijat sulkivat liikkeensä ja käräjätkin loppuivat.

    Lähetyskoulut kehittyivät, ja Raattamaan lisäksi työhön tuli lukuisa joukko muita avustajia, muun muassa Carl Johan Grape (1816–1897) Jukkasjärveltä, Erkki Antti Juhonpieti (1814–1900) Pajalasta, jonne Laestadius tuli kirkkoherraksi ja Iisakki Huhtasaari (1826–1903) Ruotsin Ylitorniolta. Lestadiolaisvaikutteet levisivät Suomen puolelle päivittäisten keskustelujen ja rajaväylän varteen sijoitettujen lähetyskoulujen välityksellä. Ensimmäiset herätykset puhkesivat Enontekiöllä ja Muoniossa talvella 1846–1847, Kittilässä vähän myöhemmin, vuonna 1849.

    Yhteiskunnallisten lakien ja kirkkolain liberalisoituminen avasi tietä vapaammalle maallikkotoiminnalle. Lestadiolaiset saarnaajat alkoivat liikkua sekä kutsuttuina että lähetettyinä yhä laajemmalla alueella. Laestadiuksen kuollessa vuonna 1861 liike oli levinnyt alueelle, joka ulottui Hammerfestista Jokkmokkiin ja Vesisaaresta Oulun liepeille. Vuosisadan loppuun mennessä se oli levinnyt suurimpaan osaan Suomea, Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle. Saarnaajia oli jo useita satoja. Lestadiolaisuudessa oli alusta alkaen mukana myös joitakin pappeja.

    Lestadiolaisuudessa esiintyi jo 1800-luvun lopulla opillisia erimielisyyksiä. Liike säilyi kuitenkin ulkonaisesti yhtenäisenä vuosisadan lopulle saakka. Juhani Raattamaalla oli liikkeessä arvovaltaa, ja hänen puoleensa käännyttiin useissa opillisissa kiistakysymyksissä. Kun Raattamaa kuoli vuonna 1899, tapahtui herätysliikkeessä hajaannus. Erimielisyyksien aiheina olivat lähinnä käsitykset vanhurskauttamisesta, Jumalan seurakunnasta ja sakramenteista. Tuolloin erkanivat omiksi suunnikseen ns. uusheräys ja esikoisuus. Pääuomaksi jäi vanhoillislestadiolaisuus, jonka piirissä on myöhemminkin tapahtunut hajaannuksia.

    Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Tältä pohjalta vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon, opin ja elämän korkeimpana ohjeena. Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät toimitukset. Liikkeen piirissä toimii noin 100 pappia ja lähes 700 maallikkosaarnaajaa.

    Vanhoillislestadiolaiset ovat 1800-luvulta lähtien perustaneet rauhanyhdistys -nimisiä toimintaorganisaatioita. Nimi rauhanyhdistys viittaa Raamatun sanoihin: "Hän on meidän rauhamme" (Ef. 2:14). Suomen ensimmäiset rauhanyhdistykset perustettiin vuonna 1888 Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon. 1800-luvun loppuun mennessä Suomessa oli yhteensä 21 rauhanyhdistystä. Organisoitumiskehitys liittyi paitsi määrätietoiseen sisälähetystyöhön, myös liikkeen vakiintumiseen omalla alueellaan. Nykyisin Suomessa toimii 199 rauhanyhdistystä.

    Vanhoillislestadiolaiset järjestävät hartaustilaisuuksia, seuroja. Niitä pidetään omien toimitalojen lisäksi mm. kodeissa, kirkoissa ja kouluilla. Seurojen ohjelma koostuu rukouksista, saarnoista, virsien ja Siionin laulujen laulamisesta sekä vapaasta keskustelusta. Seurat ovat avoimia tilaisuuksia, joihin kaikki ovat tervetulleita.

    Vanhoillislestadiolaisuuden vuotuinen päätapahtuma on suviseurat, jotka järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa, vuorotellen eri puolilla Suomea. Paikalliset rauhanyhdistykset tekevät myös lapsi- ja nuorisotyötä järjestämällä pyhäkouluja, päiväkerhoja ja raamattuluokkia.

    Vuonna 1906 vanhoillislestadiolaiset perustivat Lähetystoimen Päätoimiston Ouluun organisoimaan liikkeen toimintaa. Sen tehtävää jatkamaan ja koko maan rauhanyhdistysten keskusjärjestöksi perustettiin 1914 Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). Se toimii edelleen paikallisten rauhanyhdistysten keskusyhdistyksenä. SRK julkaisee lehtiä, kirjoja ja äänitteitä. Kerran viikossa ilmestyy sanomalehti Päivämies ja kerran kuukaudessa ilmestyvät Siionin Lähetyslehti ja lastenlehti Siionin kevät.

    Vanhoillislestadiolaisuus ja sen organisaatio kattaa koko Suomen. Jäsenmääriltään suurimmat rauhanyhdistykset ovat Oulussa (1700 jäs.), Helsingissä (1300 jäs.), Jyväskylässä (750 jäs.) ja Tampereella (720 jäs.). Vanhoillislestadiolaiset ovat Jämsän, Reisjärven ja Ranuan kristillisten kansanopistojen taustayhteisönä. Liikkeellä on leirikeskukset Hausjärvellä, Hankasalmella, Haapajärvellä, Siikajoella, Kuusamossa ja Rovaniemellä. Vanhoillislestadiolaisia asuu runsaasti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Helsingin seudulla sekä Koillismaalla. Heitä on myös esimerkiksi Ruotsissa, Pohjois-Amerikassa, Venäjällä, Virossa, Norjassa, Englannissa, Saksassa ja Unkarissa. Ruotsin rauhanyhdistysten keskusjärjestönä toimii Sveriges Fridsföreningarnas Centralorganisation (SFC). Amerikassa vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö on Laestadian Lutheran Church (LLC). Venäjällä toimii nykyisin kahdeksan rauhanyhdistystä, Virossa yksi ja Norjassa yksi.

    kiitos!

    Äänestä

  • Olga kirjoitti:

    VANHOILLISLESTADIOLAISUUS

    Lestadiolainen herätysliike sai nimensä Pohjois-Ruotsissa viime vuosisadalla vaikuttaneesta papista, Lars Levi Laestadiuksesta (1800-1861). Kaaresuvannon rovastina hänen työhönsä kuuluivat tarkastukset Lapinmaan seurakunnissa. Uudenvuodenpäivänä 1844 hän vieraili Åselen kirkossa. Tarkastuksen yhteydessä "uuslukijaisiin" kuulunut lappalaisnainen, Milla Clementsdotter, "Lapin Maria" auttoi Laestadiuksen elävään uskoon.

    Laestadiuksen opetukseen tuli nyt uutta voimaa. Kaaresuvannon kirkossa alkoivat kaikua hänen parannussaarnansa. Herätys alkoi kevättalvella 1846 ja se levisi pian Laestadiuksen asuinseudulta muuallekin. Kaaresuvannon seurakunnan asukkaista kolme neljännestä oli saamelaisia, joten herätys vaikutti aluksi heidän keskuudessaan. Vuotuiset muutot ja markkinamatkat edistivät liikkeen leviämistä Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa. Herätykseen tulleiden huoli lähimmäisistä synnytti keskusteluja, jotka nekin edistivät herätyksen etenemistä.

    Laestadiuksen työhön kuului johtaa Lapin lähetystoimintaa. Niinpä vuodesta 1847 myös raittiusseuran lähetit veivät herätyksen sanaa yhä laajemmalle. Tehokkaimmin lestadiolaisuutta levitti Lapin lähetyskoulujärjestelmä, joka alkoi vuonna 1848 Jukkasjärven Lainiossa koulumestari Juhani Raattamaan (1811–1899) johdolla.

    Herätys sai useissa pitäjissä aikaan kokonaisvaltaisen elämänmuutoksen. Juopot tekivät parannuksen, kapakoitsijat sulkivat liikkeensä ja käräjätkin loppuivat.

    Lähetyskoulut kehittyivät, ja Raattamaan lisäksi työhön tuli lukuisa joukko muita avustajia, muun muassa Carl Johan Grape (1816–1897) Jukkasjärveltä, Erkki Antti Juhonpieti (1814–1900) Pajalasta, jonne Laestadius tuli kirkkoherraksi ja Iisakki Huhtasaari (1826–1903) Ruotsin Ylitorniolta. Lestadiolaisvaikutteet levisivät Suomen puolelle päivittäisten keskustelujen ja rajaväylän varteen sijoitettujen lähetyskoulujen välityksellä. Ensimmäiset herätykset puhkesivat Enontekiöllä ja Muoniossa talvella 1846–1847, Kittilässä vähän myöhemmin, vuonna 1849.

    Yhteiskunnallisten lakien ja kirkkolain liberalisoituminen avasi tietä vapaammalle maallikkotoiminnalle. Lestadiolaiset saarnaajat alkoivat liikkua sekä kutsuttuina että lähetettyinä yhä laajemmalla alueella. Laestadiuksen kuollessa vuonna 1861 liike oli levinnyt alueelle, joka ulottui Hammerfestista Jokkmokkiin ja Vesisaaresta Oulun liepeille. Vuosisadan loppuun mennessä se oli levinnyt suurimpaan osaan Suomea, Pohjois-Amerikkaan ja Venäjälle. Saarnaajia oli jo useita satoja. Lestadiolaisuudessa oli alusta alkaen mukana myös joitakin pappeja.

    Lestadiolaisuudessa esiintyi jo 1800-luvun lopulla opillisia erimielisyyksiä. Liike säilyi kuitenkin ulkonaisesti yhtenäisenä vuosisadan lopulle saakka. Juhani Raattamaalla oli liikkeessä arvovaltaa, ja hänen puoleensa käännyttiin useissa opillisissa kiistakysymyksissä. Kun Raattamaa kuoli vuonna 1899, tapahtui herätysliikkeessä hajaannus. Erimielisyyksien aiheina olivat lähinnä käsitykset vanhurskauttamisesta, Jumalan seurakunnasta ja sakramenteista. Tuolloin erkanivat omiksi suunnikseen ns. uusheräys ja esikoisuus. Pääuomaksi jäi vanhoillislestadiolaisuus, jonka piirissä on myöhemminkin tapahtunut hajaannuksia.

    Vanhoillislestadiolaisuuden opillisena perustana ovat Raamattu ja luterilainen tunnustus. Keskeistä siinä on saarna Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kristuksen työ jatkuu maailmassa Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan. Tältä pohjalta vanhoillislestadiolaiset opettavat Jumalan valtakunnasta sekä saarnaavat parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Luterilaisen tunnustuksen mukaan he pitävät Raamattua uskon, opin ja elämän korkeimpana ohjeena. Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan kirkon tehtävänä on opettaa kristinuskon perusteita ja juurruttaa niitä kansaan sekä hoitaa pyhät toimitukset. Liikkeen piirissä toimii noin 100 pappia ja lähes 700 maallikkosaarnaajaa.

    Vanhoillislestadiolaiset ovat 1800-luvulta lähtien perustaneet rauhanyhdistys -nimisiä toimintaorganisaatioita. Nimi rauhanyhdistys viittaa Raamatun sanoihin: "Hän on meidän rauhamme" (Ef. 2:14). Suomen ensimmäiset rauhanyhdistykset perustettiin vuonna 1888 Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon. 1800-luvun loppuun mennessä Suomessa oli yhteensä 21 rauhanyhdistystä. Organisoitumiskehitys liittyi paitsi määrätietoiseen sisälähetystyöhön, myös liikkeen vakiintumiseen omalla alueellaan. Nykyisin Suomessa toimii 199 rauhanyhdistystä.

    Vanhoillislestadiolaiset järjestävät hartaustilaisuuksia, seuroja. Niitä pidetään omien toimitalojen lisäksi mm. kodeissa, kirkoissa ja kouluilla. Seurojen ohjelma koostuu rukouksista, saarnoista, virsien ja Siionin laulujen laulamisesta sekä vapaasta keskustelusta. Seurat ovat avoimia tilaisuuksia, joihin kaikki ovat tervetulleita.

    Vanhoillislestadiolaisuuden vuotuinen päätapahtuma on suviseurat, jotka järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa, vuorotellen eri puolilla Suomea. Paikalliset rauhanyhdistykset tekevät myös lapsi- ja nuorisotyötä järjestämällä pyhäkouluja, päiväkerhoja ja raamattuluokkia.

    Vuonna 1906 vanhoillislestadiolaiset perustivat Lähetystoimen Päätoimiston Ouluun organisoimaan liikkeen toimintaa. Sen tehtävää jatkamaan ja koko maan rauhanyhdistysten keskusjärjestöksi perustettiin 1914 Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). Se toimii edelleen paikallisten rauhanyhdistysten keskusyhdistyksenä. SRK julkaisee lehtiä, kirjoja ja äänitteitä. Kerran viikossa ilmestyy sanomalehti Päivämies ja kerran kuukaudessa ilmestyvät Siionin Lähetyslehti ja lastenlehti Siionin kevät.

    Vanhoillislestadiolaisuus ja sen organisaatio kattaa koko Suomen. Jäsenmääriltään suurimmat rauhanyhdistykset ovat Oulussa (1700 jäs.), Helsingissä (1300 jäs.), Jyväskylässä (750 jäs.) ja Tampereella (720 jäs.). Vanhoillislestadiolaiset ovat Jämsän, Reisjärven ja Ranuan kristillisten kansanopistojen taustayhteisönä. Liikkeellä on leirikeskukset Hausjärvellä, Hankasalmella, Haapajärvellä, Siikajoella, Kuusamossa ja Rovaniemellä. Vanhoillislestadiolaisia asuu runsaasti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Helsingin seudulla sekä Koillismaalla. Heitä on myös esimerkiksi Ruotsissa, Pohjois-Amerikassa, Venäjällä, Virossa, Norjassa, Englannissa, Saksassa ja Unkarissa. Ruotsin rauhanyhdistysten keskusjärjestönä toimii Sveriges Fridsföreningarnas Centralorganisation (SFC). Amerikassa vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö on Laestadian Lutheran Church (LLC). Venäjällä toimii nykyisin kahdeksan rauhanyhdistystä, Virossa yksi ja Norjassa yksi.

    Mukava pieni tietopaketti. Yksi sukulaiseni tutki aikoinaan Laestadiuksen herätystoimintaa, mutta kun hän oli paljon itseäni vanhempi, emme koskaan tulleet jutelleeksi asiasta. Niinpä koko liike jäi itselleni varsin vieraaksi, kun kotipaikkakunnallanikaan sitä ei paljoa esiintynyt. Hän kuoli joku aika sitten ja oli mukava muistella häntä lukiessani lähettämääsi tekstiä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


bilo ali kirjoitti:

ISLAM, Kristinusko, Jehovan todistajat

Katolilaisuus , Luterilaisuus , Ortodoksisuus
Juutalaisuus .....
suomi24.fi uskonto-palstassa näkyy,että eniten
kirjoittellaan ISLAM-uskonnosta, suomessa!!!
Se näyttää siltä,että suomalaiset löytävät nopeasti viisauden ja hyväksyvät sen, mikä on oikein. onnea!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu