Eräässä toisessa foorumissa kesusteltiin kadulla vastaan tulleista hyökkäyksistä ja niitten torjumiseen toimineista tekniikoista. Ärsytti, kun eräskin arjen sankari kertoi useita kohdalleen sattuneita hyökkäyksiä ja mainitsi että ainakin HÄNEN LAJISSAAN opetetaan kyseiseen hyökkäykseen puolustautuminen (esim. kuristus kahdella kädellä edestä).. Onko tosiaan niin, että kun kamppaiululajeissa opetellaan esim. otevapautumisia, niin otetaan järjestyksessä erinäisiä otteita, joihin sitten opetetaan SE yksi toimiva tekniikka? Miksei hyökkäystä voisi lähteä esimerkiksi analysoimaan siten, että etsittäisiin kunkin hyökkäyksen heikkoja kohtia ja opetettaisiin harjoittelijat ajattelemaan aihetta laajemmin? Lähdettäisiin liikkeelle siltä kantilta ettei ole olemassa mitään yhtä tai kahta toimivaa tekniikkaa, vaan lukemattomia mahdollisesti toimivia tekniikoita. Toiset enemmän ja toiset vähemmän toimivia ratkaisuja. Kieltämättä tämä lähestymistapa on se pitempi tie sinne tehokkaaseen itsepuolustukseen ja saattaa jopa vaikuttaa kielteisesti harjoittelumotivaatioon kärsimättömien harrastajien keskuudessa, mutta oppiipahan sen tosiseikan, että maailma on julma paikka ja kaikille löytyy "ratsastaja"!
Haen tässä nyt lähinnä niitten kauemmin lajeja harjoittaneiden näkemyksiä itsepuolustusopetuksen toteutuksesta. Keskitytäänkö lähinnä tekniseen osaamiseen, vai yritetäänkö opettaa myös tervettä kyseenalaistamista ja laajempaa ymmärtämystä??
Haen tässä nyt lähinnä niitten kauemmin lajeja harjoittaneiden näkemyksiä itsepuolustusopetuksen toteutuksesta. Keskitytäänkö lähinnä tekniseen osaamiseen, vai yritetäänkö opettaa myös tervettä kyseenalaistamista ja laajempaa ymmärtämystä??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millä toisella palstalla näistä asioista puhuttiin? Kiinnostaisi lukea alkuperäiset viestit. Hieman epäilyttää, että joku väittäisi kamppailulajien olevan tekniikkakokoelmia tiettyihin hyökkäyksiin.
Mikset muuten kysynyt suoraan siltä toiselta keskustelupalstalta?
Tarkoitukseni ei ollut antaa ymmärtää, että joku näin väittäisi. Erään kirjoittajan viestistä vain sain jotenkin sen kuvan, että tämä nimenomainen yksilö ei ymmärrä eri lajien olevan pitkälti "samaa paskaa eri paketissa", monissa lajeissa se toiminnan idea vain eroaa toisista, tekniikat tehdään suunnilleen samalla tavalla tai ovat jopa samoja.
Hauskinta mielestäni on että jotkut kehuvat nimenomaan HEIDÄN lajinsa ottavan huomioon myös sen, että vastustajia voi olla monta tai niillä voi olla aseita. Eikö tällainen ns. 1 sääntö kuulu valveutuneen ip- henkilön perustietoihin?
"eräskin arjen sankari kertoi useita kohdalleen sattuneita hyökkäyksiä ja mainitsi että ainakin HÄNEN LAJISSAAN opetetaan kyseiseen hyökkäykseen puolustautuminen (esim. kuristus kahdella kädellä edestä).. "
Tuota noin. Kyseinen kirjoittaja mainitsi (en tiedä miksi), että Hokutoryussa opetetaan tähän vastatekniikka, niin kuin opetetaankin. Hän ei kuitenkaan profiilinsa mukaan harrasta Hokutoryuta eikä myöskään käyttänyt sanottua vastatekniikkaa, vaan lyömistä, joka olisi kyllä sinänsä Hokutoryunkin kurrikulumiin kuuluva reaktio ko. hyökkäykseen. Mielestäni viestissäsi ei ole tämän pohjalta päätä eikä häntää.
"Onko tosiaan niin, että kun kamppaiululajeissa opetellaan esim. otevapautumisia, niin otetaan järjestyksessä erinäisiä otteita, joihin sitten opetetaan SE yksi toimiva tekniikka"
Näin ei tosiaan ole ainakaan Hokutoryu ju-jutsussa. aloittelijoille opetetaan ensin yksi tekniikka, mutta kyllä meilläkin sen verran ymmärretään, että soveltaminen on menestyksen ehto. Tähän on myös olemassa nimenomaisia harjoitteita. Aluksi ei kuitenkaan voi opettaa soveltamista, koska oppilaalla ei ole perustekniikkaa, jota soveltaa. Nämä peruspalikat ovat kuitenkin sellaisia, että ne voivat auttaa joihinkin tiettyihin uhkatilanteisiin.
Elikkäs itse olen opiskellut thainyrkkeilyssä tuota perustekniikkaa niin paljon että se valuu välillä korvista ulos. Lajina se ei ole oikein hyvin soveltuva, jos ajattelee sitä vain katukäyttöön. Perustekniikat ovat yksinkertaisia ja uppoavat vastustajaan kuin häkä, mikäli hän ei tunne ko. tekniikkaa. Sitten kun sparrikaverit oppivat perustekniikan vastatekniikan, vaihdetaan tekniikkaa ja jatketaan takomista niin kauan kunnes vastustaja oppii vastatekniikan. Sen jälkeen palataan taas perustekniikkaan ja katsotaan kuinka hyvin se muistetaan...
Eli perus treeni on kaiken pohjalla ja sitten kun alkaa tulla pataan kehässä, niin on aika ottaa repertuaariin uusia tekniikoita, mutta perustekniikkaa ei ole syytä unohtaa.
"Lajina se ei ole oikein hyvin soveltuva, jos ajattelee sitä vain katukäyttöön."
Kyllä se toimii kadullakin ihan v*tun hyvin, lain silmissä tekniikat vaan on itsepuolustukseen vähän turhan brutaaleja. Mutta lain sallima itsepuolustus ja oman hengen/koskemattomuuden turvaaminen onkin yleensä vähän eri asioita.
jos sen itsepuolustuksen pitää käyttää työssä...
Noh, ilmeisesti tuo alkuperäinen kirjoitus oli minun, kun kerroin käyttäneeni lyöntiä, kun joku yritti edestä kuristaa.
Lyöntiä nyt ei vastatekniikkana kovin usein opeteta aloittelijoille (ainakaan hokutoryu:ssa), tuolloin satuin vain nyrkkeilemään aktiivisesti, joten se lähti aika luonnostaan kun päälle käytiin. Myöhemmin kävin hokutossa, ja opin ettei aina tarvitse lyödä (kun päälle käydään).
Kysynkin sulta, kun mahdollisia hyökkäyksiä voi oikeasti olla kymmeniä, miten rupeat pohtimaan aloittelijoiden kanssa toimivasta tekniikasta mahdollisia hyökkäyksia vastaan? Aika harvaa aloittelijaa kiinnostaa mennä vaikka ju-jutsuun keskustelemaan ja pohtimaan valmentajan kanssa toimivista tekniikoista.
Yleensä irrottautumisiin on tietyt perustekniikat, joita kannattaa käydä ennemmin läpi, kuin ruveta asiasta keskustelemaan. Sen päälle ruvetaan opettelemaan lisää pikkuhiljaa. Oikotietä onneen ei näissä asioissa ole.
Kenellä on oikeasti aikaa (tai mielenkiintoa) pohtia toimivia tekniikoita omalla ajalla? Sen tosiasian, että kaikille löytyy taluttaja, pitäisi kyllä tajuta ihan ilman pohtimista.
Itse olen sitä mieltä, että tositilanteessa ei auta, että asiaa on "ajatellut laajemmin". Kun hyökkäys sattuu kohdalleen, tekniikka pitää olla selkärangassa, että se toimii.
Kuten Andy jo totesikin, lajinani ei ole hokutoryu ju-jutsu, vaikka sitä harrastinkin reilun 1,5 vuotta, kun muuta kamppailulajitaustaa löytyy yli kymmenen vuotta.
Aikamoinen arjen sankari olet ilmeisesti itsekin, jos opit itseäsi puolustamaan tehokkaasti analysoimalla erilaisia hyökkäyksiä, ja pohtimalla niihin toimivia vastatekniikoita.
Tarkoitan siis sitä, että aloitetaan opettelu teknisestä osaamisesta (yksittäisistä tekniikoista aluksi), ja tekniikkakirjon tullessa tarpeeksi kattavaksi voidaan pohtia asioita laajemmassa mittakaavassa omin avuin, ja soveltaa asiaa kokonaisuutena.