En tiedä onko muilla äideillä samanmoisia
tuntemuksia kuin minulla.Olen 9vuotiaan pojan
ns. yksinhuoltaja, Poikaani rakastan yli kaiken,
toisinaan on kuitenkin päiviä jolloin hän takku-
aa ja kiukkuaa joka asiaan, kokeilee hermojani,
tunnista tuntiin joskus jopa päivän pari. Tuol-
loin tekisi mieleni "räjähtää" Toivon jopa
ettei lasta olisi ollenkaan, vaikka oikeasti
en niin ajattelekkaan. Joskus vaan menee hermo.
Meneekö muilla?
Yritän ymmärtää, antaa aikaa ja kysellä mikä
on hätänä, mutta tästä ei ole mitään apua.
Ehkä jonain päivänä tilanne helpottuu, tai voi
olla ettei tai ehkä tulen hulluksi, ei sitä
tiedä. Odotan uteliaana, mutta saakelin
väsyneenä.
tuntemuksia kuin minulla.Olen 9vuotiaan pojan
ns. yksinhuoltaja, Poikaani rakastan yli kaiken,
toisinaan on kuitenkin päiviä jolloin hän takku-
aa ja kiukkuaa joka asiaan, kokeilee hermojani,
tunnista tuntiin joskus jopa päivän pari. Tuol-
loin tekisi mieleni "räjähtää" Toivon jopa
ettei lasta olisi ollenkaan, vaikka oikeasti
en niin ajattelekkaan. Joskus vaan menee hermo.
Meneekö muilla?
Yritän ymmärtää, antaa aikaa ja kysellä mikä
on hätänä, mutta tästä ei ole mitään apua.
Ehkä jonain päivänä tilanne helpottuu, tai voi
olla ettei tai ehkä tulen hulluksi, ei sitä
tiedä. Odotan uteliaana, mutta saakelin
väsyneenä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa.Mul 9 vee poika kans ja oikein tuntuu et aika ajoin poitsu oikein koettelee mua. Siihen asti et olen kokeillu kaikki mainitsemas asiat,puhumiset.... kunnes menee hermot. Sen jälkeen on taas kuin aivan eri poika ja tietty olen pyytäny anteeks hermojeni menetystä ja kertonu miten kaikilta menee joskus pinna.Musta se on lapsenki hyvä tajuta että äidilläkin on omat rajansa,kenenkään ei tarvi sietää ja jaksaa kaikkea.Yleensä mun hermojen menetys on hurjaa huutamista,tukistamista ja käsken pojan huoneeseen.Muutaman kerran olen raahannukin huoneeseensa.Sitten kun ite olen rauhottunu,me keskustellaan ja sillon se yleensä toimiikin.
Ehkä sunkin ois hyvä antaa höyryjen tulla ja sanoa pojalles et sullakin on oikeus suuttua.
Koitetäänhan jaksaa ja kestää näitä testosteroni-pakkauksia!!!
miten käy murrosikäisen kanssa. Mistähän on nyt kyse? 9-vuotias lapsi ei ole ollenkaan pahimmillaan, päin vastoin, yleensä yhteistyökykyisimmillään. Onko äitien elämässä jotakin erityisen voimia vievää, ovatko lapset vanhempien kiistakapulana... En odota vastauksia, ajattelin, että itse miettisitte. Millaista palautetta koulusta tulee?
Eikös sitä sanota että vanhempien tärkeimmät kasvatuskeinot ovat kiristys, lahjominen ja uhkailu... ja tunteista yleisin huono omatunto.
Kaikilla menee välillä hermo... ei sellaista super-äitiä tai isää olekaan, joka ei välillä polttaisi proppujaan. Lapsi osaa olla todella hankala ja joskus jopa tahallaan koittelee kuinka kauan äiskän pinna kestää.
Hermostuminen ja huutaminen on täysin sallittua. Tärkeämpää on ettei huuda turhasta ja se ettei satu ylilyöntejä.
Tämä tosin vain näin isukin näkökulmasta.
ainainen huono omatunto.Mulla on tyttöjä kaksi,8- ja 10-vuotiaat.Vanhemmalla oli noin 7-8-vuotiaana sellainen rajojen hakemisjakso,että kovana piti olla,ja sama toistuu nyt nuoremmalla...luokkakavereiden äideiltä olen kuullut vähän vastaavanlaista...eli tutulta kuulostaa,tyttöjenkin kohdalla on samaa.Joskus tuntuu tosiaan,että nyt.....jotain,mutta sitten rauhoitutaan pohtimaan.Eli et todellakaan ole tässä asiassa yksin,alkuperäinen kirjoittelija.Hyvää, toivottavasti kohta alkavaa kevättalvea!Päivä kerrallaan.
Kiitos, tuo hivenen helpotti omaatuntoani joka
kolkuttaa takaraivossani ja sudänalassani.
kenelläpä meistä ei olisi huono omatunto...silti olet lapsellesi se paras äiti!Hyvää jatkoa sinulle.P.s kommenttisi kevensi myös omaa mieltäni,eli ihmisiähän me äidit ja isätkin vain ollaan ja tosiaan, tytöillä näkyy olevan ihan samaa kuin pojilla;se vain ehkä ilmenee eri tavalla.