Korutonta totuutta lestaadiolaisuudesta. Ymmärsinpä Sakaria, kertoi alkaneensa etsiä minuutta 17-vuotiaana muutettua pois kotoa. Minuuden kehitys häiriintyy perheessä,jossa lapsia tulee joka vuosi ja uskonto hallitsee kaikkea tekemisiä ja ajatuksia. Vanhin poikani on jo aikuinen ja on pienempänä ollut tekemisissä lestaadiolaisten serkkujen kanssa. Hän sanoi dokumenttia katsoessaan,että tulee oikein paha olo kun muistelee serkkujensa elämää. Sitä melua ja sitä kuinka aina joku itkee pahaa oloaan.
Kuolemanpelko,helvettiin joutuminen,nousi dokumentissakin esille.
Mustavalkoisuus; ainoa oikea usko ja paha maailma.
Ehdollinen rakkaus. Lasta rakastetaan,jos pysyy uskovaisena.
Karua totuutta lestaadiolaisuudesta.
Kuka näki iloa?? Äidin tai isän iloa??
Minä näin iloa ihan pienten lasten kasvoissa. Isommista lapsista kuvastui levottomuus ja ärtymys sisaruksia kohtaan.
Mitä ajatuksia dokumentti herätti teissä??
Minä olen aikoinani elänyt siis lestaadiolaisessa perheessä. Näkökulmani on siis sekä yhteisön sisältä,että myös 20 vuotta sen ulkopuolelta.
Kuolemanpelko,helvettiin joutuminen,nousi dokumentissakin esille.
Mustavalkoisuus; ainoa oikea usko ja paha maailma.
Ehdollinen rakkaus. Lasta rakastetaan,jos pysyy uskovaisena.
Karua totuutta lestaadiolaisuudesta.
Kuka näki iloa?? Äidin tai isän iloa??
Minä näin iloa ihan pienten lasten kasvoissa. Isommista lapsista kuvastui levottomuus ja ärtymys sisaruksia kohtaan.
Mitä ajatuksia dokumentti herätti teissä??
Minä olen aikoinani elänyt siis lestaadiolaisessa perheessä. Näkökulmani on siis sekä yhteisön sisältä,että myös 20 vuotta sen ulkopuolelta.
Vastaukset 81
Vanhimmat
En nähnyt, meillä kun ei ole televisiota. Kovasti olisi kiinnostanut kyseinen dokumentti.
"Hän sanoi dokumenttia katsoessaan,että tulee oikein paha olo kun muistelee serkkujensa elämää. Sitä melua ja sitä kuinka aina joku itkee pahaa oloaan."
No melua varmasti tulee kun pistetään 10 lasta samaan huoneeseen tappelemaan yhdestä lelusta, mutta aika turhaa yleistystä sinulla.
"Ehdollinen rakkaus. Lasta rakastetaan,jos pysyy uskovaisena. "
Ei pidä paikkansa.
"Isommista lapsista kuvastui levottomuus ja ärtymys sisaruksia kohtaan."
Eikö se ole aika normaalia että perheessä lapset tappelee?
"Mitä ajatuksia dokumentti herätti teissä??"
Perheellä näytti olevan onnellinen elämä ilman katkeruutta, Sakarilla ei.
Aika turha on tuoda lestaadiolaisille esille ongelmia ja omia ajatuksia. Ongelmat "pyydetään ja uskotaan anteeksi". Ei niitä käsitellä. Kuuliaisuus omalle seurakunnalle on tärkeää. Heille täytyy todistaa että sielu kelpaa Jumalalle. On hyvä että kaikissa lestaadiolaisuus ei aiheuta ahdistavaa oloa. Minun lapsuuteni ja nuoruuteni oli ahdistavaa uskonnon pihdeissä. Samaa en soisi muille.
Lestaadiolaisilla on kautta aikain ollut tapana syyllistää uskosta luopujat. Eihän heidän uskonnossaan ole mitään vikaa,eikä varsinkaan heissä ihmisinä. Huh! Tulipa kertaläjäyksenä lapsuus mieleen illan dokumenttia katsoessa.
En väitä, etteivät lestadiolaisperheet voisi olla onnellisia. Tuossa dokumentissa oli kuitenkin aivan liikaa siunailuja ja kadotuksen tulella pelottelua! On tyypillistä, että sinunlaisesi täysin uskoonsa sitoutuneet ihmiset kieltävät kaikki oman yhteisönsä elintavan huonot puolet. Sakari totesi nimenomaan, ettei hänen lapsuudenympäristössään suotu rakkautta muille kuin Jumalalle kuuliaisina pysyville lapsille. Oletko sinä jossakin elämäsi vaiheessa etääntynyt uskosta ja silti saanut edelleen tuntea, että vanhempasi rakastivat sinua? Jos he rakastivat, hyvä niin, mutta jos eivät, älä kiellä totuutta.
Siinä osut kyllä naulankantaan, että joissakin asioissa pitäisi todistaa..
Minulla on ollut aina sellainen tunne ja jopa joittenkin taholta vaadittukkin että ottaisin ex vaimonoi takaisin, heille pitää todistaa näkyvästi että rakastaisin exää, Jumalalle kelpaa se jos kiellän häneltä anteeksiantamuksen evankeljumin hänen sitä pyytäissä.
Ja asiaan kuuluu ettei hän tule koskaan sitä pyytämäänkään.
Kuitenkin on ollut näkösällä hyvinkin voimakkaasti sellaista että minulla ei olisi anteeksiantoa exälleni..Ja minun olisi pitänyt seurakunnan hyväksymisen tähden alkaa taitotemppuja esittelemään, uskonhedelmiä näyttelemään, ja heile esittelemään.
Toki ei kaikki eikä aina näin, ja sinullekkin sanon että se ei itsestään lestoista tule, vaan tämän maailman herruuksista ja valloista.
Oma lapsuuteni oli melkein samanlainen, kuin Sakarilla. Aivopesua helvetistä, tulimerestä, synneistä. Isä oli ehdoton auktoriteetti ja äiti väsynyt kodinhoitaja.
Dokumentissa Mikko oli kyllä loistava isä, kunhan olisi jättänyt ne siunailut pois.
Pieni lapsi ahdistuu, eikä ymmärrä vaikeita kielikuvia.(Jeesuksen veri, helvetti ym.)
Dokumentti loppui Sakarin lauseeseen "alussa ihminen loi Jumalan..." Siitähän siinä oli kysymys, ihmisten tekemistä säännöistä itselleen ja pirullista henkistä vallankäyttöä heikompia ja viattomia kohtaan.
Dokumentti oli provosoivasti asettanut vastakkain perheidyllin ja yksinäisen miehen yksinäisen elämän. Mutta se oli vain senhetkistä pintaa. Jokainen onnelliselta näyttävän suurperheen lapsi tulee sen vielä elämässään havaitsemaan. Ne, joille on annettu ajattelemisen armolahja, joutuvat koville. Pilalle pelotetut, kysymyksiä kysymättömät pysyvät ruodussa.
Kun kamera kuvasi suviseurojen asuntoauto- ja telttarivejä lukuisine lapsineen, huomasin ajattelevani vankileirien saaristoa.
**Kun kamera kuvasi suviseurojen asuntoauto- ja telttarivejä lukuisine lapsineen, huomasin ajattelevani vankileirien saaristoa.**
Ajattelit kaiketi omaa tilannettasi.
tuli minunkin mieleeni. Valitettavasti luterilainen kirkko sallii keskustelutta rauhanyhdistyslestadiolaisen opin siirtämisen puolustuskyvyttömimmille jäsenilleen eli kastetuille rauhanyhdistyslapsille.
Tajuuttekste, että on pienessä perheessä sellaisia etuja, joita suuresta puuttuu tai jää vähälle ! Liuta sisaruksia ei "jalosta".
"Ajattelit kaiketi omaa tilannettasi." !!!
En todellakaan! Ymmärrykseni on kirkas ja eläytymiskykyni hyvä. Olen ensimmäistä kertaa tällä saitilla enkä kotoisin minkään uskontokunnan ajatuksenvapautta rajoittavasta maailmasta. Ei tarvita kaksista selvännäköä ymmärtää, mitä silläkin juhla-alueella kylvettiin viattomien lasten tulevaisuuteen. Ahtaat rajat, ikuinen syyllisyys ja liian monille epätoivo. Alempana kirjoittavalle sama näky toi mieleen keskitysleirin. Ajatteleminen on vaarallista.
Tuosta pääsenkin ihmettelemään sitä kummallisuutta, että vanhalestadiolaiset kieltävät television, mutta näköjään tietokone on sallittu. Tämähän se vasta vaarallinen väline on.
Katselinpa minäkin tuon dokumentin. Siitä jäi lähinnä mieleen kohtaus, jossa lestan soudellessa lasten kanssa järvellä kokemassa katiskoja perheen pikkutyttö piipersi - huom. lasten suusta totuus kuullaan - ettei tuo näytä meidän katiskalta... isä vain murahti vastaukseksi ja silmäiltyään ympärilleeen nappasi katiskan ylös. Hyvää esimerkkiä lapsille. Ja tietenkin hyvin tyypillistä lestadiolaista toimintaa.
juuri näin meillä opetetaan. vierailta saa ottaa, koska isoa perhettä ei yhteiskunta muuten tue! aivan. :D
Kyllähän tv voi näyttää lestan vaikka missä valossa, se on aivan fimaajan omassa harkinnassa.
Murhaajaksi lavastaa ei ole konsti ei mikään, varkaaksi huoriksi huorapukeiksi ym: todellisuus on kyllä toisenlainen ei kaikki ole sellaisia, luulisitko että minä menuisisn naapurin katiskaa kokameen vaikkei kamerat eivätkä pikkutytöt olisikaan asiaa tallentamassa ja todistamassa.
Jumalan kiitos vielä tähän päivään asti on naapurin omaisuus saanut olla rauhassa, minulta on kyllä kadonnut tavaraa.
...Ei ollut mitenkään laadukkaasti tehty. Esimerkkitapauksia olisi saanut olla enemmän.
Molempien työtä kuvattiin aivan liikaa. Ei oikein saanut kuvaa vapaa-ajan vietosta, muuten kuin että toinen hörppäsi olutta ja katseli tv:tä ja toinen siunaili lapsia kuin liukuhihnalta.
Olisin kaivannut enemmän konkreettisia asioita varsinkin entiseltä vl:ältä.
Aika hyvin tuosta kuitenkin todellisen kuvan sai, vaikkakin suppean sellaisen. Selkeästi tuli ilmi "vain me" oppi "Jumalan valtakunnasta" sekä jako "me" ja muut oli sitten "maailma", joka oli menossa helvetin lieskoihin...
Vaimoni, joka ei kovin paljoa ole lestadiolaisten kanssa joutunut tekemisiin, järkyttyi! Hän kommentoi että vaikka on minulta kuullut, niin ei hän tajunnut että kuinka hirveää vanhoillislestadiolaisuus voi todellisuudessa olla.
Lasten siunailuja kuunnellessa muistui mieleen oma lapsuuteni ja kuinka alle kouluikäisenä oli aivan pakko käydä pyytämässä syntinsä anteeksi, jos vaikka yön aikana kuolisi. Eivät vanhempani niin opettaneet tai vaatinneet, vaan saarnat helvetistä ja synneistä sekä siunausten korostamiset synnistä pääsemiseksi ahdistivat ja pelottivat.
Onneksi Jumala johdatti pois pahan valtakunnasta ja nyt myöhemmin todelliseen rauhaan ja iloon sekä vapauteen Jeesuksessa:)
Dokkarin kuvaaja oli näkökulmakseen ottanut kummankin perheen arjen. Heidän yhden päivän kuvaamisensa omassa tyypillisessä päivässään. Minusta tämä oli hyvä lähestymistapa ja näytti, miten erilaista elämää kumpikin vietti.
Sakari ei tule koskaan pääsemään ahdistuneisuudestaan täysin eroon. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Fundamentalisteilta puuttuu sellainen lähimmäisenrakkaus, josta Jeesus puhui. Uskonto on enemmän kuin rakkaus, säännöt enemmän kuin usko.
Uskonnon nimissä tehdään paljon pahaa. Se on hirvittävä vääryys, sillä vapauteen Jeesus meidät vapautti. Hän toi maailmaan ilon, rauhan ja levon.
Kaikenmaailman lahkot: lessut, advetistit, jehovat, hellarit.... Haluavat vain päteä omissa säännöissään ja hallita ihmisiä pelolla. Jumala laitetaan häkkisänkyyn, syrjään ja käsketään pysymään hiljaa.
Huom. Adventismi on kaikista uskonnoista puhtain ja oikeaoppisin sekä opettaa raamatullisinta opetusta.
Todella rohkea mies tuo Sakari.. Hienoa, että joku uskaltaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Puolueellisia, en tiedä ketään joka olisi täysin neutraali jos kysymyksessä on kaksi näin eriävän mielipiteen omaavaa osapuolta.
Rinnassani oli hirveä ahdistus katsellessani tuota ohjelmaa. Lestadiolaisperhe oli aivan hyvä perhe ja ainakin nyt tämän ohjelman aikana isä kovasti osallistui lasten kanssa olemiseen (koska ei ilmeisti ollut töissä kuin satunnaisesti). Sen huomasin että lapset joutuivat usein vaaraan, esim. traktorin kyydissä voi tulla onnettomuksia, veden äärellä olivat usein ja kuinka niin montaa lasta pystyykään vahtimaan. Eivät he voineet edes olla varma että kaikki olivat autossa kun lähtivät suviseuroihin. Kuinka ihmeessä ne saavat sen katraan pysymään koossa suviseuroissa. Vaikka siellä aina joku huolehtii mutta eksynyt pieni lapsi on tosi ahdistunut ennenkuin vanhemmat löytyvät. Joku sanoi että tuli mieleen joku vankileiri kun lopussa näytettiin suviseurojen asuntovaunurivejä.
Oma mielipiteeni on että on ehkäisy on vähemmän syntiä kuin tuollainen vaimon laittaminen synnyttämään (nuorehkoja ihmisiä ja jo 9 lasta) ja myös lapset kärsivät. Monella lapsista oli kasvoissa naarmuja koska aivan varmasti joutuvat sisarustensa pahoinpitelemäksi. Tuollainen elämä on tuomittavaa, ei ehkäisy!
Sakari sanoi myöskin että kun hän ilmeisesti jo kotona asuessaan oli erossa uskonnosta niin hänen olisi pitänyt maksaa ylläpidostaan kotona. Koska hän ei sitä tehnyt niin hän ei saanut syödä kotona. Hän söi vain koulussa.
Ohjelmassa annettiin ymmärtää että kun erosi niin sitten oli tv, kaljapullo ja tupakka. Eihän sen välttämättä tarvitse niin olla. Aivopesuun kuuluu se että olet joko hyvä (lestadiolainen) tai paha (jos eroat).
Parasta ohjelmassa oli Sakarin loppulausuma että "ihminen keksi jumalan".
Jos nyt oletettaisiin, siis oletettaisiin että on olemassa joku korkeampi luoja, niin kuitenkin ihminen on se joka on keksinyt millainen se luoja on, eli rankaiseva ja tappava jne...
Suviksissa on paljon paimenia joten kyllä karitsaiset siellä turvallisesti on.
Olen irtsekkin vienyt yhden eksyneen pojan kortteeriinsa, ja oman talouden pojan hakenut hoivapaikalta.
mutta huomaan että olet tasapainoton arviomaan asioita, koska olet toispuoleinen asian ymmärtämisessä.
tullu mieleen että sakari oli erittäin katkera ja puhui kärjistetysti ja valhetta..aika harvassa tuommoset uskov perheet.tai onkohan ollut edes oikein uskomassa sakarin kotiväki..epäilen jos puheet totta olivat.
Pyydetäänkö ja siunataanko RY:llä vl-puhujaksi, jos ei ole oikein uskomassa?
Sakarilla ja monella muulla lestaadiolaisperheessä kasvaneella,jotka eivät ole sisäistäneet uskoa omakseen,on syynsä katkeruuteen. Harva huvikseen katkera on.
Aika kova väite sinulta tuo,että Sakari valehtelee.
Onko noin vaikeaa hyväksyä samoista lähtökohdista olevan erilaiset kokemukset?
Onneksi dokumentin katsojat ja täällä palstan lukijat,voivat muodostaa itse käsityksensä lestaadiolaisuuden olemuksesta.
välttämättä valehtele.uskonkin että totta on se mitä hän tunteistaan ja ajatuksistaan puhui, mutta se mitä hän kertoi lapsuuden kodistaan ei ole totta jos kotiväki uskomassa on ollut.kuulosti niin raa'alta.
mutta kukainenkin päättää mitä ottaa todesta ja minkä jättää ottamatta.
varsinkin kun tunnen vanhempansa, ison perheen huoltajat, vuosikymmenien ajalta, ovat maan hiljaisia, kuin itse lempeys, mutta heidän kannaltaanhan asiaa ei tietysti kyseltykään, oli järkyttävää kuinka vanha isä itki viime viikolla
Katsoin kyseisen dokumentin joidenkin muiden esikoislestadiolaisten kanssa ja yleisvaikutelmaksi jäi korkeintaan keskinkertainen, tappavan tylsä, laimea...
Oikeastaan lestadiolaisuudesta siinä oli loppujen lopuksi hyvin vähän.
Yksinkertaistaen kontrastin toisena puolena oli katkeroitunut yksin elävä työlleen omistautuva mies, jolla ei ole juurikaan "elämää" ja joka syyttää kurjista kotioloistaan uskontoa. Kai ääliöitä vanhempia on muuallakin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa tai yleensä uskonnollisissa piireissä. Väittäisin että kurjia kotioloja ja ääliövanhempia on varmasti paljon enemmän ei-uskonnollisissa perheissä.
Ja toisella puolella sitten oli tyypillisen lapsiperheen arkea. Ei mitään ihmeellistä sinänsä. Mutta ehkä siitä sai sellaisen kuvan, että lestadiolaisoperheissä ei muuta tehdäkään kuin katsotaan valokuvia, kalastetaan ja lasketaan mäkea, sekä käydään kerran vuodessa suviseuroissa? Syntyikö tästä taas uusi stereotypia? No, ainakin se päältätäytettävän pesukoneen myytti ehkä menettää voimaansa, koska perheen isä dokumentissa veti vaatteita ulos sivulta täytettävästä ikkunallisesta pesukoneesta. ;)
Suviseuroista sai vähän ankean kuvan. Esikoislestadiolaisena sitä huokasi helpotuksesta, että onneksi meillä ei ole tuollaisia savessa ja sateessa rämpismistilaisuuksia. Ehkä olisi kannattanut kuvata aurinkoisella ilmalla?
koskahan esikoislestadiolaisuudesta näemme dokumentin; seuroista jne
Se olisi kiva. Mutta kuka sen tekisi? Tuli kyllä eilisen dokumentin jälkeen kehuttua, että kyllä me olisi osattu tehdä parempi... ;) Muistan kyllä joskus aikoja sitten jonkun dokumentin, jossa näytettiin esikoislestadiolaisten seurojen yhteydessä järjestettyä ehtoollista, mutta en muista mitä muuta siinä oli.
Yksi ongelma seuradokumentin tekemisen suhteen on, että esikoislestadiolaisuudessa ei olla totuttu, että seuroissa valokuvataan, puhumattakaan että niitä videoitaisiin.
Mutta kyllä se minun mielestäni voisi olla ehdottomasti hyvä asia.
...asiaan on:
4. Käsky
Kunnioita Isääsi ja Äitiäsi.
Luther kirjoittaa:
Nuorten mieleen on siis pantava, että heidän tulee pitää vanhempiaan Jumalan sijaisina ja ajatella, että he yhtä kaikki ovat isä ja äiti, jotka Jumala on antanut, miten vähäpätöisiä, köyhiä, raihnaisia tai omituisia he sitten ovatkin. Hairahdusten ja virheiden vuoksi heitä ei saa lakata kunnioittamasta. Sen vuoksi ei pidä kiinnittää huomiota siihen, millaisia he ovat ihmisinä, vaan Jumalan tahtoon ja hänen luomakuntansa järjestykseen. Jumalan silmissä me kaikki tosin olemme samanarvoisia, mutta ihmisten kesken emme tule toimeen ilman erilaisuutta ja järjestykseen kuuluvaa eriarvoisuutta. Sen vuoksi on pidettävä Jumalan käskynä myös sitä, että sinä olet poikana isällesi kuuliainen ja alistut hänen käskyvaltaansa.
Sinun on siis opittava, mitä tämän käskyn vaatima vanhempien kunnioittaminen merkitsee. Heitä on ensinnäkin pidettävä kaikkein suurimmassa arvossa, kalleimpana aarteena maan päällä. Toiseksi heidän edessään on myös pidettävä kieli kurissa: ei saa tiuskia, ei huutaa päin silmiä eikä kinastella, vaan on annettava heidän olla oikeassa ja pysyttävä vaiti, vaikka he menisivätkin liian pitkälle. Kolmanneksi heille on osoitettava kunnioitusta myös teoin ja koko elämälle, niin että palvelemme, autamme ja elätämme heitä, kun he ovat vanhoja, sairaita, raihnaisia tai köyhiä. Tätä kaikkea ei tule tehdä vain halukkaasti, vaan myöskin nöyrästi ja osoittaen kunnioitusta, aivan kuin Jumalalle. Sillä se, joka tietää, miten heitä on arvostettava, ei anna heidän kärsiä hätää eikä nälkää, vaan nostaa heidät rinnalleen ja yläpuolelleen sekä jakaa heille omastaan mahdollisuuksiensa mukaan.
älähän kovin rehvakkaasti sitä lutteriasi lainaile kun et kuitenkaan usko puoliakaan mitä hän opettaa
tyypillistä lestatouhua otetaan itselle sopivat pätkä sieltä toinen täältä ja ne jotka eivät pirtaan istu vaietaan unohduksiin - näitähän on Raamattu ja katekismus pullollaan.
...että Luther lässyttää???
Ymmärrän ehkä, miten haluat meitä kaikkia Lutherilla muistuttaa vanhempien kunnioittamisesta. Vaikka he usein aika omituisia ovatkin! Kunnioittaminen on silti oikein, niinhän me haluamme tehdäkin.
Monet joutuvat vielä aikuisena läpikäymään lapsuutensa traumoja. Mutta iän ja ajan kanssa opitaan tuo oppi-isämme antama neuvo, jotkut ehkä jo nuorena. Vanhukset saavat rauhassa olla sitä mitä ovat ja heitä ei syytetä menneistä virheistä. Niitä tulee meille kaikille, emmekä ansaitsisi kunnioitusta sen tähden itsekään.
Jotenkin tuo Sinun tekstisi ei ollut sopiva tässä kohtaa. Tunnen ja tiedän...
Miten voi kunnoittaa vanhempiaan, jos vanhemmat eivät hyväksy lastaan ja hylkäävät hänet? Ainakin lapsi kokee sen sellaiseksi! Onko lapsi sitten kokenut väärin? Me muutko sen muka tiedämme?
Sinä tuolla laittamallasi tekstillä edellytät mahdottomia nimenomaan tässä tilanteessa.
...oppinut jo tällä palstalla, ettei tekstini ole sopivia oikeastaan missään kohti, mutta silti kirjoitan sen mitä haluan tuoda asiasta esille...
Laittamani teksti ei ole minun, vaan se on Raamatun käsky ja siinä Luther selittää tätä käskyä. Tunustan sen ihan rehellisesti, ettei se ole mitenkään helppoa hyväksyä tai käsittää, mutta vanhemmat ovat vanhempia, vaikka olisivat kuinka kelvottomia kaikkineen mahdollisineen erehdyksineen, vikoineen ja virheineen.
Raamatussa annetaan vain käsky, mutta ei sille anneta sivuovea, vaikka kunnioittaminen tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa. Sama on Jumalan tahtoon tyytyminen eri elämän vaikeuksissa ja kohtaloissa, joissa ei kapinointi Jumalaa vastaan auta yhtään mitään.
On totta, että joidenkin kohdalla kovat kotikokemukset auttavat löytämään elämälle toisen suunnan. Jos kestää ne hengissä!
Sellaisen uuden hyvän suunnan huomaamisen jälkeen on helppo hyväksyä kohtalonsa ja nähdä merkitys omassa elämässään. Ehkä surumielisesti muistelee vaikeuksiaan ja kiittää Jumalaa niistä.
Mutta kiittääkö kukaan koskaan Jumalaa "pahoista" vanhemmista, joiden tähden on kokenut maanpäällisen helvetin? En tiedä!
Kiittikö Jeesus koskaan sitä, että löytyi Juudas tekemään tekonsa, jotta ennustukset täyttyisivät? En muista!
...täytyy muistaa, että Juudaalle oli raha ja maallinen tärkeää, josta jo aiemmin on kirjoitettu, että hän yhteisestä pussista otti itselleen ja samalla tavalla hän rahan takia antoi ilmi Jeesuksen. Eli Juudaalle oli tärkeämpää joku muu kuin Jumalan kunnia.
Luuk. 22
42 Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.
Jeesus vastaa vain näille, jotka Juudaan opastamana tulivat Jeesuksen tykö:
Luuk. 22
51 Mutta Jesus vastaten sanoi: sallikaat tähän asti tulla. Ja kuin hän rupesi hänen korvaansa, paransi hän sen.
52 Mutta Jesus sanoi niille, jotka häntä vastaan olivat tulleet, ylimmäisille papeille ja templin haltioille ja vanhimmille: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä.
Jeesus paransi yhtä lailla yhden vangitsijansa korvan, joka miekalla oli lyöty irti, eikä tehnyt eroa seuraajan ja vihollisen välille tässäkään kohdassa.
Mainitsit Juudaksen motiivesta. Mitkähän mahtavat olla väkivaltaisten (fyysinen, henkinen ja hengellinen) vanhempien syyt asenteeseensa, käyttäytymiseensä, toisten ihmisten kohteluun? Tuskin lienevät kauniimpia kuin Jeesuksen kavaltajalla! Mieti sitä!
Puhuimme ihmisen kunnioittamisesta, vanhempien erityisesti. Vaatiiko mikään, edes Jumalan kaiken kattava laki kunnioittamaan sellaisia ihmisiä, jotka tekevät pahaa lähimmäiselleen ja peräti tuhoavat hänet. Kuka/mikä sellaista vaatii?
Jumala voi armahtaa hänet, kuten ristiryövärin, mutta onko kukaan meistä valmis kunnioittamaan sellaista. Mitä kunnioittamista sellaisessa ylipäätään on? Mitä on KUNNIOITTAMINEN?
Esivallan kunnioittaminen. Esivalta on Jumalalta annettu ja pakanoillekin laiksi. Vain omatunnon laki on esivallan lakia korkeammalla.
Joka ei kunnioita esivaltaansa, vaan toimii oman päänsä mukaan saa pelätä. Tälläiset pahantekijät ei voi kunnioittaakkaan..
Mä olen kyllä pitänyt sua pitkään ihan asiallisena ajattelijana ja pitkämielisenä kirjoittajana, mutta nyt joudun sanomaan, että olisi kaikkien kannalta parempi, että olisin pitänyt tällä kertaa suusi kiinni.
Oletko nähnyt dokumenttia?
Itse olen katsonut sen kahdesti.
Olen VL ja ajattelen, että nyt saivartelet väärässä kohdassa
...tämä edellinen viestini ei liittynyt mitenkään dokumenttiin, vaan oli vastaus x-vl:n viestiin Juudasta, jonka hän otti esille omassa tekstissään.
Ehkä viestini voi olla saivartelua ja olen nähnyt dokumentin, joka herätti juuri tuon ajatuksen minussa.
Kyse on vain siitä, että omia vanhempia voi muistella niin monella tavalla ja jokainenhan päättää itse miten muistelee.
En siis saa kirjoitella tänne omia mietteitäni, joita nousee mieleen?
Hyvää pohdintaa. Meidän tulee kunnioittaa vanhempiamme heidän asemansa vuoksi. He ovat meidän vanhempamme. Kiitos Jumalalle heistä!
MUTTA.... oleellista tässä on se, että meidän ei koskaan, eikä missään, saa kunnioittaa vanhempiemme tekemiä syntejä, ainoastaan heitä.
Mutta se on tietenkin suuri salaisuus jonka vain Jumala tietää, miksi Jumala sallii joillekin hyvin kovat koettelemukset.
Mutta on kyllä ollut ihana lukea sinunkin kypsää kirjoitteluasi sisar x-vl. Olet Jumalan rakas lapsi. Jumala on antanut sinulle Henkensä ja lahjan erottaa henkiä.
Miten kovat koettelemuksesi ovatkaan olleet, ihmisiltä hyljätyksi tulemisineen kaikkineen, on Jumala kasvattanut sinussa kypsää viljaa.
Rohkaisen sinua käyttämään sitä lahjaa, jakamaan siitä muillekin, mitä olet lahjaksi saanut. Niin olet tehytkin, kiitos Herralle. Siunausta ja voimia sinulle.
Jumalakin VIHAA syntiä ja HYLKÄÄMISTÄ. Me emme kunnota, emmekä saa kunnioittaa, vanhempiemme tekemiä syntejä. "Koska meidän kaikki autuutemme siinä on, että Jumala on meidät armahtanut." Laupeus on armahtamista.
Matt. 5:7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Matt. 18:32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
Matt. 18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Matt. 18:34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Matt. 18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
On monein rukousten paikka, että voisimme Jumalan armon perillisinä itsekin, armahtaa meitä vastaan rikkoneita, myös siis omia vanhempiamme.
Anteeksianto ei suinkaan ole mikään, "pist anteeks" pikku juttu, vaan joskus useiden vuosikymmenienkin mittainen prosessi.
Mutta kun olemme Herralle sanoneet, MINÄ TAHDON ANTAA ANTEEKSI, HERRA ANNA, HERRA AUTA, HERRA VAHVISTA. Niin hän on suuri voimassaan ja antaa kyllä ajallansa voiman anteeksiantoon.
Minäkin ajattelen samoin. Anteeksiantaminen ei ole mikään hokkuspokkus-temppu.
Jonkun toisen teko voi tuhota niin totaalisesti elämän, ettei siitä meinaa päästä jaloilleen lainkaan. Ihmiselle on annettava aikaa ja mahdollisuus täyteen surutyöhön. Ei ole ulkoapäin määrättävissä, miten kukin sisällään eheytyy ja saa voimia elämään kovien kokemusten ja toisten väärintekojen jälkeen.
Puoskareita kyllä on tarjolla. Ne voivat yleensä vain pahentaa tilannetta. Rukouksen avulla ja Jumalan antamin voimin anteeksianto on kuitenkin saavutettavissa. Ja rakastavien lähimmäisten!
Osaatko Sinä määritellä mitä se sana KUNNOITTAMINEN tarkoittaa?
Kyllä minäkin oikeasti erotan ihmisen ja hänen työnsä ja tekonsa toisistaan, vaikka näin arkikielellä sitä aina selvästi sanokaan. Ei lapselle saisi sanoa, etten tykkää sinusta, jos tarkoittaa hänen tekojaan. Ja vanhusta voi kunnoittaa, vaikka hänen tekonsa olisivat kuinka vääriä!
Mutta mitä vanhemman kunnioittaminen pitää sisällään, jos rehellisesti tunnen, että syvästi halveksin hänen vakaumustaan, ajattelutapaansa, asenteitaan ja niistä johtuvia tekoja lastaan kohtaan. Mitä kunnioitettavaa sellaisesta jää jäljelle, johon Jumalan laki meitä velvoittaa.
Rupesin halkomaan pilkkua, kun vlm kirjoitti edellä Lutheria. Lyöntiaseena ei tuotakaan tekstiä saisi käyttää, se on kuitenkin varmaa. Sillä on varmasti paikkansa, sen uskon.
...teksti oli siksi, koska kunnioittaminen näkyy siten, kuin me sen näytämme ulospäin ja sitä se silloin on, mitä suu puhuu ja käsi kirjoittaa.
En missään tapauksessa tarkoittanut sitä lyömäaseeksi, vaan nimen omaan halusin sitä korostaa, ettei meillä kenelläkään ole oikeutta vanhemmistä puhua paahaa, vaikka mitä tuntisimme sydämmessämme. Asiallisesti keskustellen ja pysyen vihan ulkopuolella asia saa kokonaan toisenlaisen kääntöpuolen ja silloin kritiikki ja itse tuntema vääryyskin on kunnioittamista kun asiat oikealla mielellä haluaa esittää.
Ei ole mikään pakko sisällään tuntea vastoin tunteita, mutta kunnioittamisella tarkotin nimen omaan sitä, että kaikkea ei välttämättä ole tarpeellista sanoa julki tai laajalle yleisölle, mitä sisällään tuntee. Vääryyttä ei tarvitse kenenkään hyävksyä, eikä niistä tarvitse vaieta todellakaan ja siksi on tärkeä pystyä käsittelemään kunnioittavasti myös vaikeita asioita.
Tätä halusin tarkoittaa kommentillani.
Kunnioittakaa vanhempia niin hyvissä kuin huonoissakin asioissa oikealla mielellä ja rakkaudella(jos sitä on).
Taidanpa katsoa sen dokumentin nauhalta uudestaan, jotta selvemmin näkisin, miten pahasti S.Kiuru puhui vanhemmistaan, miten epäkunnoittavasti!
Varmaan sitä sieltä löytyy! Mutta ymmärrän kyllä miksi!
Sinusta saa käsityksen, että vaadit meiltä tavallisilta ihmisiltä mahdottomia. Emme me raukat osaa puhua kokemistamme vääryyksistä siten, että samalla kunnioittasimme kyseisiä tekijöitä Sinun tarkoittamallasi tavalla.
Jeesuksen esimerkki temppelissä on aika lohdullinen kuvaus. Se antaa nahdollisuuden jopa vihastumiseen, kun vääryyksiä on tapahtunut. Ei ollut Mestarillamme kunnioitusta fariseuksia ja kirjanoppineita kohtaan, jotka väärin tekivät ja muita kiusasivat.
1. Piet. 4:14 Autuaat olette te, jos teitä Kristuksen nimen tähden pilkataan; sillä se Henki, joka on kunnian ja Jumalan Henki, lepää teidän päällänne: heiltä hän pilkataan, vaan teiltä hän kunnioitetaan.
Jotenkin tuo Pitarin 1. kirjeen kohta, vuoden 1776 Bibliasta, nousi esiin. Kopioin se tuohon.
Pilkallisuus ja kunnioitus tuntuisivat jotenkin toistensa vastakohdilta tämän Jumalan sanan perusteella. Pilkan me jotenkin paremmin ehkä ymmärrämme. Sehän on kokonaan toista persoonana halveksiva asenne.
Jos Pyhä Henki tuosta kunnioittamisesta jotakin kirkastaisi. On totta, että kunnioittaa on jotenkin sisällöltään vaikeaselkoinen ja
-tajuinen sana.
Kunnioita Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken.
Totuushan on sekin, ettemme me Jumalan sanasta ja hänenkään teoistaan lopultakaan paljon käsitä.
Emme käsitä miksi Jumala sallii kärsimyksen osaksi elämäämme. Jopa niinkin, että vähemään kärsinyt ihminen voi olla hyvin raakile persoonallisuudeltaan. Kärsimys siis kuuluu elämään.
Toisaalta tuntuu kovalta sekin, jos mielestämme hyvä ihminen kokee jonkin kova kohtalon, jota emme lainkaan ymmärrä.
Ajattelemme silloin helposti Jumalastakin, että miksi häm sallii tuon kaiken tapahtua. Saatamme jopa ajatella, että Jumala teki väärin tuota ihmistä kohtaan.
Kunnioittaminen olisi käsittääkseni tässäkin tapauksessa sitä, että ylistä Jumalaa hänen teoistaan, vaikka hän tekikin mielestäni nyt väärin. Pohjimmiltani tiedän, että hän kuitenkin teki oikein kun asiaa tarkistaa pidemmällä aikavälillä.
Mehän olemme saaneet alkumme vanhempiemme siemenestä, siittiö ja munasolusta. Ja nuo solut ovat saaneet aikanaan alkunsa Jumalan kaikkiluovasta sanasta. Aadamissa ja Eevassa.
Kunnioitamme, emme pilkkaa. Nuo kaksi ihmistä ovat minun maalliset isäni ja äitini.
Mutta missään tapauksessa me emme sitä kunnioita, että he tekivät raukat sitä ja sitä syntiä. Jumalakin vihaa syntiä, mutta ei kuitenkaan syntistä.
Enempää en nyt tästä saa irti. Ehkä jollakulla on ilmoitusta enemmän tästä aiheesta, jo Jumala antaa.
...samaa kilvoitusta sydämmelläni, että osaisin kunnioittaa vanhempia, esivaltaa, lähimmäistä ja kaikkia oikealla tavalla ja oikealla mielellä.
Kunnioitan Sinua niin paljon, että en halua loukkaavasti kirjoittaa. Mutta silti tunnen, että vääryyksistä on pakko puhua.
Jumalan käsissä on oikeudenmukainen rangaistus väärintekijöille. Ei se ole meidän asia eikä tehtävä.
Siltikään meidän ei tarvitse vaieta vääryyksistä. Muutenhan isien pahat teot saavat rauhassa jatkaa matkaansa vaikka kolmanteen ja neljänteen polveen. On hyvä jos pahuuden kierre katkeaa aiemmassa vaiheessa. Eikö Sinustakin?
Älä suutu minuun, vaikka kirjoitankin huonoista asioista! Minulla on lämmin sydän ja ystävällinen mielenlaatu ihan oikeasti. Enkä haasta riitaa edes kotona. ;) Muistatko muuten lupauksesi?
Kiitos Sinulle siunauksen toivotuksista ja rohkaisusta! En kovin lämpimästi viitsi hehkuttaa iloani, sillä jotkut ovat heti kimpussani...
Ymmärrät kyllä, mitä minulle sanasi merkitsevät...
...muistaa lupaukseni, minkä niistä...;) juu. Ymmärrän sinua, koska ei ne asiat ole minulle sen helpompia, kuin kenellekään muullekaan, mutta ehkä minulla korostuu ne asiat kunnioittamisesta erilaisissa yhteyksissä, joissa pitää todella miettiä itsensä kohdalla, ettei ylpeys ja oma kunnia astu väärälle sijalle teoissa ja puheissa.
Vääryyksistä saa ja pitää puhua, eikä vääryyttä saa hyväksyä. Vääryydestä pitää puhutella väärintekijää ja siitä on oikeus puhua niin muillekin kuin itse tekijällekin. En todellakaan tarkoittanut sitä, että pitää vaieta, mutta puhua asioista asioina ja niiden ympärillä kunnioittaa jokaista luomakunnan yksilöä Jumalan luomana ihmeenä.
"Minulla on lämmin sydän ja ystävällinen mielenlaatu ihan oikeasti"
Näin minäkin ajattelen ja tunnen, enkä sitä halua rikkoa millään tavalla, vaikka välillä tuntuu itsestä, ettei kaikkea sitä, jota kirjoitan tarvitsisi kirjoittaa. Luotan kuitenkin siihen, että sinä osaat erottaa asiat ja ihmiset, eikä asioista keskustelua tarvitse pelätä minunkaan, eikä sinun. Sana on vapaa ja koitetaan ymmärtää lukemastamme se, mitä siinä halutaan sanoa, vaikka saattaa sanavalinnat mennä joskus pieleen. Kysyvä ei asiasta eksy.
Ilman Juudasta ei olisi tullut pääsiäistä. Sääliksi käy kaveria, etukäteen tuomittu ja jälkikäteen moitittu. Mistä häntä lopultakin voi syyttää?
Olet tainnut antaa täällä useampia lupauksia?!
Tarkoitin sitä mikä koski meidänvälistä viestien vaihtoa. Kiva kirjoitella, kun tietää aina saavansa vastauksen. :)
Noh ei toki tarvitse väkisin pitkittää ketjua. Sovitaan, että nyt tässä kohdassa voidaan laittaa piste ja jatkaa taas jossain toisaalla. Jooko?
En odota tähän enää vastaviestiä, koska asiaakaan ei ollut edes siteeksi. Lupaus on lunastettu...
Tunnen kuuluvani "asennevammasten"joukkoon. Olen elänyt elämäni ensimmäiset 15-vuotta lestaadiolaisperheessä,jossa meitä oli 13 lasta.
Asuimme maalla,lähimpään naapuriin pari kilometriä. Meillä ei ollut televisioita,radiosta saimme kuunnella vain uutisia.Kasetilta kuuntelimme siionin lauluja.(lestaadiolaisilla oma virsikirja,joka sisältää virret ja heidän omia hengellisiä lauluja) Elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta elin siis maalla,kontaktit ulkopuoliseen maailmaan oli seurat ja kyläilyt muiden lestaadiolaisten luona.
Ensimmäinen kosketus "muuhun maailmaan" oli mennessäni kouluun.Siellä olinkin jo valmiiksi leimattu. Kymmenes hihhuliperheen lapsi.Vuoden ja kahden välein meitä oli kyläkouluun ilmestynyt.
Koulukavereitten kanssa ei ollut juurikaan yhteistä puhuttavaa kouluasioiden lisäksi.
Pikkuhiljaa jäin koulussa yksin. Kun koulussa näytettiin opetusohjelmia televisiosta,opettaja järjesti muuta tekemistä minulle. En saanut vanhempien kehotuksesta katsoa tv:tä.Tanssin opetukseen en saanut osallistua. Muiden harjoitellessa tansseja,minä lähdin yksin lenkille.Yksinäisyys, mihinkään kuulumattomuus olivat läsnä lapsuuden ja nuoruuden.En tuntenut oloani kotoisaksi seuroissakaan.Muistan ihan pienestä kapinoineeni uskontoa vastaan, Minut pakotettiin seuroihin. Ehkä kapina tästä vaan paheni. Lapsuudenkodissani ei saanut riidellä, ei meluta. Vihaa ei saanut ilmaista.Kaikki negatiiviset tunteet tuli vaan uskoa anteeksi.
Vanhempien kunniotus oli sitä,ettei saanut sanoa mistään vastaan. Vastustaminen oli syntiä.
Minun kohdalla irtaantuminen kodista tapahtui aiemmin kuin Sakarilla. Olin 15-vuotias kun isäni sanoi,että joko minä olen "temppuilematta" tai sitten saan lähteä kotoa.Minulla ei ollut aavistustakaan tuolloin siitä,että koska olen alaikäinen,minua ei voi laittaa kotoa pois.
Muutin alivuokralaiseksi ei lestaadiolaisen sukulaiseni luokse. Päivät olin töissä kotiapulaisena ja illat kävin iltalukiota.
Paljon myöhemmin aikuisiällä tajusin vasta kuinka väärin minua oli kohdeltu. Olen elättänyt itseni 15-vuotiaasta lähtien. Jälkikäteen olen tajunnut,kuinka äitini sai kuitenkin esim.lapsilisää minusta vielä kotoa lähtöni jälkeen. Enpä koskaan saanut vanhemmilta taloudellista apua kotoa lähdön jälkeen.
Kerran pyysin isältäni. Isäni ohjasi sosiaalitoimistoon,hänellä ei ollut varaa minua avustaa. Olin tuolloin jo ammattillisessa opistossa.
Sakari on mielestäni rohkea kun tulee julkisuuteen ja kertoo oman tarinansa.
Ymmärrän katkeruuden. Miettikääpä jokainen tahollaan miltä tuntuisi elää ja kasvaa lestaadiolaisperheessä!
Tiedän toki että on paljon ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä lestaadiolaisyhteisössä.
Mutta on paljon myös meitä, jotka olemme joutuneet kovin tiukoille elämässä lest.yhteisön vuoksi.
Aikuisena ymmärrän myös vanhempiani. He eivät ole omassa lapsuudenkodissaan saaneet muuta mallia elämäänsä kuin lestaadiolaisuuden.Heillä ei ole ollut muuta mallia tarjota meille lapsille.
Tällä hetkellä sisaruksistani 10 on lestaadiolaisia. Heistä kahdella on mielenterveysongelmia. Suurin osa on kuitenkin hyvin pitkälle kouluttautuneita ja yhteiskunnassa vahvasti mukana.
Lestaadiolaisuus ei ole homogeeninen joukko. Heidänkin sekaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Niinkuin elämään yleensä.
Muistettava kuitenkin että on heidän on oltava kuuliaisia omalle seurakunnalleen ja heillä on kuitenkin aika tiukat rajat miten lestaadiolaisen on sopiva elää.
30 vuotta on siitä kun lapsuudenkodista lähdin. Eilinen dokumentti toi kuitenkin hyvin vahvasti mieleen lapsuuden. Ahdistavana kokemuksena.
sinulle Pipsa!
Tässä ohjelmassa Mikko Karjalaisen perhe vaan näytteli. Sakari Kiuru taas antoi realistisen kuvauksen. Ei Mikonkaan perheessä asiat ole noin hyvin, kuin annetaan ymmärtää, mutta rahastahan tässä on kysymys. Ison perheen tarvii saada elatus keinolla millä hyvänsä. Mikkohan on SRK.n puhujaveli.
...dokumenttiin ollut tämä perhe kutsuttuna, eikä tyrkyllä.
Kateus laittaa sanomaan kaikenlaista.
Kyllä Mikko oli ihan itse perheensä dokumenttiin ilmoittanut. Itse olen sen ohjaajan suusta kuullut, että hän haki lehti-ilmoituksilla ihmisïä, joilla on kokemus liikkeestä. Mikko oli halunnut itse mukaan ja käsittääkseni tarjontaa ei ollut yllin kyllin.
Tyrkyllä tahi kutsuttuna on mun mielestäni yhtä arvokkaita asioita.
Muuten olen sitä mieltä, että ilmeisen uskottavasti kuvastui Mikon perheen elämä. Toki tottumattomuus kameran edessä saanee monen asian näyttämään epäluontevalta.
Kerran oli jossakin lehdessä ilmoitus, että halutaan vanhoillislestadiolaista perhettä Tv.n ohjelmaan. Siihen haettin kaksi ääripään tapausta. Tottakait pitää itse ilmoittautua, eihän sitä nyt ketään osata tulla kotoaan hakemaan töihin. Eli pitää olla ns.pyrkyri.
"Eli pitää olla ns.pyrkyri."
pyrkyri vaan tiettyä siviilirohkeutta omaava tyyppi, joka haluaa asettaa itsensä ja perheensä likoon.
Se pitää varmasti paikkansa, että itse on ilmoittauduttava. Ketään ei kotoa ohjelmaan haeta.
Seuraavassa hajanaisia mietteitä eilisestä dokumentista. Ne eivät ole missään loogisessa järjestyksessä.
1. Vaatii ihmiseltä valtavaa "pinnaa" olla isänä tai äitinä 7-20 -lapsisessa perheessä. Eilisen dokumentin Taivalkosken isä oli joka tilanteessa erittäin rauhallinen. En usko, että tuo rauhallisuus säilyy joka hetki ihan samanlaisena sitten, kun TV-kamerat ovat sammuneet.
2. Isän ja äidin sylistä tai vieruspaikasta on kova taistelu, jos perheessä on lapsia 10 tai sitä luokkaa.
Liian kova taistelu - liian moni lapsi jää ilman?
3. Miksi ihan limupullon kokoiset lapset pitää nukuttaa illalla sanoin "Synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"?
Mielestäni tavallinen "Levolle laske Luojani..." tms. lasten iltarukous olisi paljon parempi. Jos joka ilta hoetaan sama "mantra" Jeesuksen..., niin luulisi pienen lapsen pieneen mieleen iskostuvan ajatus ja pelko "Mitähän syntiä taas tänään olen tehnyt?".
Rohkenen väittää, että kun tämä iltarituaali jatkuu riittävän kauan, niin lapsella alkaa olla melko kova helvetin ja jopa elämisen pelko. Lapsi alkaa pelätä, että kuinka osaan elää tämän päivän tekemättä syntiä tai elää ainakin mahdollisimman vähällä syntimäärällä.
Eihän pienen lapsen pieneen mieleen mielestäni pidä koko ajan tuputtaa ajatusta "synti, synti, synti...". Jokainen ihminen tekee joka päivä syntiä. Mutta JOKA PÄIVÄ on myöskin armon virta avoinna pyyhkimään nuo synnit pois ja upottamaan ne unhon suohon ilman, että joka välissä hoetaan "Jeesuksen nimessä ja veressä..."
Erityisesti tuo tuntuu lasten kohdalla varsin oudolta ja en usko, että sillä on kovin positiivinen vaikutus lapsen psyykeen.
4. Sama "Jeesuksen nimessä ja veressä" kaikui lähes koko ajan taustalla mikrofoneista, kun kuvattiin suviseuroja.
5. Vl-nainen on n. 15-20 vuotta lähes koko ajan raskaana. Melkoinen rasitus ihmiselle!
6. Taivalkosken miehen ja varmasti monen muunkin mielestä ihmiselämän ylivoimaisesti tärkein tehtävä on toteuttaa Raamatun ilmaisua "Lisääntykää ja täyttäkää maa". Siis lastenteko mahdollisimman kovalla tempolla ylittää kaiken muun.
Onko tämä Jumalan perimmäinen tarkoitus ihmiselämää ajatellen?
7. Selvä hengen ja terveyden vaara lapsille aiheutettiin traktoriajelun yhteydessä. Sohvallakin sai pelätä, koska joku tipahtaa traktorin pyörän alle.
8. Helsingin valokuvaaja oli järkyttävän vahvasti kokenut lapsuutensa ahdistavana. Tästä osoituksena, että hän oli 13-vuotiaana miettinyt, josko sytyttäisi talon tuleen ja polttaisi koko hela porukan poroksi.
9. Samainen mies kertoi olevansa erittäin vapautunut ja onnellinen päästyään kokonaan irti vanhemmistaan ja vl-omaisistaan.
Järkyttävää.
10. Eipä se kovin onnelliselta kyseisen Sakarinkaan elämä ainakaan dokumentin perusteella näyttänyt. Tupakkia poltteli ja kaljaa kittasi. On tietysti hyvin vaikea sivusta sanoa, kuinka pitkälle ulottuvat mahdolliset lapsuuden ajan haavat ja niiden vaikutukset ihmisen elämässä.
11. Sakari oli kokenut lapsena, että vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan kiertyi "uskomisen kautta". Eli jos olet "hyvin uskomassa", niin olet hyvä lapsi, jota vanhemmat rakastavat. Sen sijaan, jos olet "huonosti uskomassa", niin silloin olet huono lapsi ja vanhempien rakkaus hiipuu.
Kulkeeko vanhempien aito ja vilpitön rakkaus lapsiaan kohtaan jonkun mutkan kautta (miten olet uskomassa) vai pitäisikö vanhempien rakastaa ehdoitta lapsiaan?
12. Dokumentti päättyi jotenkin seuraaviin Sakarin sanoihin "alussa ihminen loi Jumalan..."
Todella törkeän epätasapuolinen lopetus dokumentille. Se jätti katsojan mieleen soimaan kyseisen lauseen, joka on jokaisen uskovaisen mielestä tietenkin täyttä puppua.
Kyllä tuollainen kahta tahoa kuvaava dokumentti olisi pitänyt lopettaa tasapuolisesti eikä yksinomaan toisen osapuolen tokaisuun.
ohjelmaa on nyt näytetty. Itse olin eilen seuroissa... Varmaan katsottu ohjelma, kun meistä niin paljon puhutaan. Ei varmaan ole jättänyt ihmisiä kylmiksi.
Itsekin olen maalaisperheestä, ja tuo traktorihomma :) No, itsekin pääsin jotain ekaluokkalaisena eka kertaa rattiin. Hirvittääkö? Ei siinä iässä ainakaan itseä hirvitä. Tein vain kuten isä käski, ja vauhti oli niin pieni, että isä pystyi hyppäämään kyydistä pois ja takas. Joten eipä kummaa tapahtunut. Heinäpellolla tartti sellaista apua. Mutta se hyvä puoli on ollut traktorillakin ajamisesta, etten ole niin hirveen epätekninen koneitten kans (tai kaikkein epäteknisin), ja on uskallusta ollut sen suhteen... ja muuten kerran lähdin heinäpellolle sairaana, jäätelöpalkan toivossa... en muista sanoinko olevani sairas.
Sitten tuosta Sakarin lauseesta, että ihminen loi Jumalan... Minulle on kuule sanottu lähes samalla tavalla. Kerran eräs epäuskoinen alkoi kysellä mun uskon asioita, kun selvis, että olen lestadiolainen. Sanoi hulluksi tämän homman ja sitten sanoi jotenkin, että usko on ihmisen luomaa... ajatuksen tuotetta.
tuo asfalttiviidakko on varmaan vaarallisempi.
:)
Kaikkee nuo kaapuntilaiset pelkää.
Kummassaki asuttu. taajamissa ja maalla koneitten keskellä,. Taajamassa henki on meinanu mennä useimmin junaradoilla ja maanteillä.
Sakarin vanhemmat on ollut vähä liian hämärän ankaria, etten tiedä vastaavia paitsi jos isä on ollut mielisairas, eli nuo elätysmaksut ihmetytti.
Näitkö, miten about 5-8 lasta roikkui traktorin mukana - kuka milläkin vetokoneen aisalla jne.
Näitkö?
Jos näit ja kirjoitat "Kaikkee nuo kaapuntilaiset pelkää." niin olet
TÄYSI ÖRVELÖ!
Perunakoneesta ei voi tippua traktorin renkaaan alle. Ja hytistä tippuminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin autosta tippuminen.
Satuin näkemään jostain puolestavälistä asti.
Nyt kun olen lukenut koko tämän ketjun aiheesta eilinen Maailmassa( en tosin itse nähnyt kun ei ole tv-tä. mutta lehdestä esitteen,ja nyt saavat sitten kaikki "vastarannan kiisket" taputtaa ja "hurrata" että tommosia puupäitä,aivottomia,
jne.jne. Muta kaikesta arvostelusta huolimatta olen onnellinen että saan olla Jumalan valtakunnan asukas,jolla on Jumala isänä Taivaassa,Jeesus syntien sovittaja ja Pyhä Henki opettajana ja Kunnian taivas on kilvoittelun palkka kerran kun lähtövuoro tulee.
Joka päivä saa uskoa itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi!
en itse ole enaa vanhoillislestaadiolainen, vaan olin lapsuudessani.se riippuu perheesta millaisen kasvatuksen saa. olen itse saanut vankan uskonnollisen pohjan elamaani ja koko perheeni rakastaa minua vaikka en enaa kuulu heidan uskontoon ja nakemykseni eroavat.
koskaan ei pakotettu uskomaan,perhessani keskusteltiin niin asiasta kuin asiasta.mitaan pahaa makua ei ole jaanyt.joten ethan yleista.
luulen etta tuttavasi tai lestaadiolaiset jotka tunnet eivat ole oikealla tiella.
rakastaen jaksamme!
Mielestäni en todellakaan yleistänyt. Elämään mahtuu monenlaista. Kerroin omista kokemuksista. Sisarukseni ovat vanhoillislestaadiolaisia. Veljeni maallikkosaarnaaja, siskoni mies myös. Ymmärtääkseni hyvinkin kuuliaisia kotisiionilleen.
Välillä tuntuu että lestaadiolaiset pikemminkin yleistää. Asiat näyttävät heidän mielessään kovin mustavalkoisilta. Tämäkin toki vain minun näkemys.
Mikä onkaan totuus??? Matemaatikot ovat hyvin erimielisiä siitä paljonko on 2 2...
katsoin tuon maailmassa-dokumentin teini-ikäisten lasteni kanssa ja samalla kommentoimme näkemäämme. erityisesti minua kiinnosti mikon ja virpin elämän kuvaaminen, sillä he ovat lapsuudentovereitani ja olen itse elänyt nuoruutta heidän kanssaan.
sinänsä oli jo mielenkiintoinen tämä vastakkainasettelu sakarin ja mikon välillä - se antoi ainakin minulle hyvin selkeän kuvan kahden eri perheen tavasta kasvattaa lapsia ja kohdella ajattelemaan herääviä nuoria. meitä on moneksi, lestadiolaisiakin, ja tiedän, että sakarin kokemukset eivät ole niinkään harvinaisia...palaapa mieleen "kultainen" 70-luku...hmm.
mutta kun ajatellaan dokumenttia pelkästään visuaalisena teoksena, siinä saatiin värimaailman valinnoilla ja sävyillä aikaan erinomaisen ahdistava tunnelma - jopa lapseni kommentoivat kyseisiä valintoja! kuten eräs kirjoittaja tuossa ylempänä jo mainitsi, suviseuroissakin oltiin kuin vankileirien saaristossa! synkkiä pilviä, kuraa, likaisia lapsia...osa dokumenttia oli näemmä kuvattu noissa iki-ihanissa maaningan saviseuroissa pari vuotta sitten! eipä ihme, että monet katselijat tyrmistyivät;)...en minäkään menisi suviseuroihin, jos olisin ei-vl ja näkisin ennen seuroja tuon dokumentin heh! ja kuitenkin, uskokaa tai älkää, suviseurat ovet lapsiperheiden kesän kohokohta, josta ei suurin surminkaan jäätäisi pois - huolimatta mahdollisesta kurasta ja epämukavuudesta! uskaltaisin jopa sanoa, että suviseurat hakkaavat mennen tullen linnanmäet sun muut huvipuistot.
miltä kyseinen dokumentti näytti modernin vl-nuoren silmissä? lainaan poikieni kommentteja:"...tauti, miten synkkää...miksei ole kuvattu lasten melskettä ja leikkiä...missä on normaali lapsiperheen ilo....miks tää on näin synkkää...miks on niin hiljaista.." jokainen voi itse kukin tykönään harjoittaa mediakriittisyyttä, kun pohdiskelee kyseistä dokumenttia! en epäile ollenkaan, etteikö esimerkiksi sakarin elämän kuvaus ollut aivan aito ja rehellinen, samoin mikon yksinkertainen kerronta omasta nuoruudestaan, välähdykset mikon ja virpin perheen elämästä. ne olivat varmasti aitoja.
mutta edelleen voidaan kysyä: mitä jäi kertomatta? mitä jäi näyttämättä? miksi iloa ei kuvattu? on tärkeää muistaa, että tässä oli vain kahden eri ihmisen elämät esillä,ihmisten jotka valitsivat eri tavalla. ja ihmisten, joiden kokemukset olivat ihan yhtä tosia ja huomionarvoisia.
Mikon vaimo ei sanonut ohjelmassa sanaakaan? Onko vl-naisten suut tukittu lopullisesti?
mikä oli kupletin juoni. Siinähän ei annettu muittenkaan puhua. Ainoastaan Sakarin ja Mikon. Siksi ehkä tunnelma olikin kuin hautajaisissa. Olisi luullut, että ohjaaja olisi ymmärtänyt kysellä ilonkin perään, mutta niitä kaloja saa, mitä onkii.
Dokumentin aihe oli keski-ikäisten miesten erilaiset valinnat. Olisiko muiden osuus siksi tarkoituksella jätetty vähemmälle.
minut ajettiin pois kotoani 15-vuotiaana kun halusin olla lestadiolainen.Kotonani oli neljä lasta äitini työssä kodin ulkopuolella,yhden kerran muistan olleeni isän ja äidin sylissä.Olen onnellinen että olen saanut kuulua jumalan valtakuntaan ja minulla on melkein 20 ihanaa lasta,enkä aina ole heille edes herttainen,mutta tiedän,että he rakastavat minua
että tulee esiin, että on ihmisestä eikä uskosta kiinni, miten läheisiään käsittelee.
Onnittelen sinua, että olet 15 v:aasta saanut elää rikasta elämää rakkauden, armon ja anteeksiantamuksen ruokkimassa ympäristössä. Taivaan Isän siunausta edelleen sinulle ja rakkaillesi. Uskon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen.
ccc
Minulle dokumentista tuli mieleen,mitähän tämän
perheen äiti ajatteli.Sakari kertoi dokumentissa
äitinsä jatkuvasta valtavasta väsymyksestä. En voi
kuin sääliä näitä naisia´,joita uskonnon varjolla
pidetään synnytyskoneina kuin lehmiä.Ensin heidät pienestä pitäen aivopestään pitämään asemaansa
aivan normaalina ja aikuisina alistetaan miehen
alamaiseksi. Kuten Sakari sanoi,hän ei voi ymmärtää,että on olemassa tällaisia ihmisiä,kuten
nämäkään eivät Sakaria ymmärrä.Jos Sanassa ei sanottaisi,älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi,
tekisi mieleni kohdistaa lestadiolaisiin kohta
"joka pilaa yhden näistä minun pienimmistäni,
parempi olisi että myllynkivi..."
Nyt ymmärrän minkä takia lestadiolais naiset pääsevät taivaaseen: He joutuvat kokemaan helvetin jo maan päällä. Ei varmaan yhdeksän lapsen jälkeen tee enää mieli "kuksia", onko se enää edes miellyttävää? Mies vaan vaatii sitä ja naisen on pakko suostua, koska on uskossa! Minusta tuo on itsensä kiduttamista, tietoisesti tekevät omasta elämästään helvettiä! Sakari oli tehny ihan oikean ratkaisun ja kyseenalaistanut uskonnon opetukset. Järkytti vaan että perhe oli hylänny sen sitten ihan kokonaan.
13-lapsisen lestadiolaisperheen isältä kysyttiin, mitkä ne ovat isän rakkaimmat asiat. No, isä siihen vastasi, että kyllä ne ovat vittu ja virsikirja. Mutta lapset pahukset ovat repineet molemmat!
Lasteni hoitopaikassa on myös lestadiolaisperheen lapsia. En ole koskaan nähnyt ketään niin television edessä lamaantunutta kuin nuo. Käyvät meillä joskus ja heti ovat pyytämässä videoita.
Dokumentin ja mieleen muistui selvästi se kun elin itsekkin lestadiolaisessa perheessä toisiksi nuorimpana lapsena.
Itse olen syntynyt vuonna 69 ja muutin kotoa pois 17 vuotiaana enkä ole juuri kotiin kaivannut sen jälkeen.
Minulla on 17 sisarrusta ja en ole tekemisissä kuin parin veljeni kanssa jotka on myös luopuneet uskostaan aikoinaan enkä kaipaa kenenkään muun
sisarreni lasnä oloa enkä yhteyden ottoa.
Minä kun olin jo 7 vuotiaana toinen jalka maailmassa ja olin vilkas niin jouduin kärsimään nahoissani sen.
Minua pieksettiin ja kohdeltiin kaltoin vähän väliä.
Mielestäni kuollut isäni ei pääse taivaaseen kun pahoin piteli minua eikä siitä tuntenut mitään katumusta.
Nyt kun minulla on onnellinen perhe (3 harkittua lasta ja kaunis vaimo)niin olen huomannut sen että kun pysyn erossa vaan kaikista lestadiolaisista niin sisarruksistani kuin muistakin niin elämä on ihanaa eikä kukaan kyseenalaista minun mielipiteitäni.
Siis koko kristinuskohan on keksitty keskiajalla ristiretkiä varten, jotta on jotain millä pelotella tyhmiä. Ja nykyään puoli maailmaa uskoo tähän "ihmeelliseen".
Sakari tietää mistä puhuu.
Uskonnot ja niiden tavat on ikuisuuskysymys, mutta kommentoidaan silti kun tuli katsottua tuota samaa dokumenttia ja on tuttavapiirissäkin joitain vähemmistöuskontoihin kuuluvia.
Täytyy sanoa että sääliksi käy noitakin lapsia. Ymmärrän sen, että joku ihminen haluaa uskoa omasta mielestään hyviin asioihin ja harjoittaa omaa uskontoa, kaikilla on siihen oikeus. Mutta sellaiset uskonnot tai uskonnon harjoittamistavat, joissa on valmiit ja ehdottomat vastaukset kaikki kysymyksiin ovat mielestäni yleensä vain alistamis- ja hallitsemiskeinoja.
Miten voidaan esimerkiksi yksiselitteisesti kieltää televisio, mutta silti käytetään internetiä, miten ne ovat muka niin erilaisia medioita?
Mielestäni oikeaan uskontoon kuuluu paljon kyseenalaistamista ja ihminen täytyy saada käyttämään omaa harkintaa päätöksissään.
"Teen toiselle sen mitä itsellenikin tekisin sen takia, että haluan tehdä niin. En sen takia että kirjassa sanotaan niin tai sen takia että on pakko tai sen takia että muuten en pääse taivaaseen."
Ja sitä kautta kaikilla on mahdollisuus kasvaa hitusen paremmiksi, epäitsekkäämmiksi ihmisiksi. Mikään koneellinen ohjeiden toistaminen ja noudattaminen ei voi olla sama asia. Ja on parempi ymmärtää vähän ja hyvin, mieluumin kuin osata ulkoa kaikki ohjeet jotka on kuitenkin alunperin olleet ohjeellisia! Eihän kukaan täysjärkinen voi tosissaan kieltää TV:n katselua, vaan kysymyksessä täytyy olla ajatus siitä, että suhtautuu TV:stä tuleviin ohjelmiin varauksella.
Mutta annan pisteet sille rautaiselle kaverille, alkoi käyttää omia aivojaan. Kävi miten kävi, niin ainakin hän elää tasan omaa elämäänsä, ei kenenkään muun.