Voisiko joku moottoriguru kertoa, miksi autoteollisuus ei ole 30 vuoteen pystynyt kehittämään jakopään hammashihnasta kestävää? Tarkoitan tällä sitä, että sen tulisi kestää ilman huoltoa saman verran kuin muutkin moottorin osat kuten männät, kampiakseli jne. Mikä siinä on niin vaikeaa ja sitten sen vaihtokin on tehty hyvin kalliiksi toimenpiteeksi. Joissakin automalleissa pitää ottaa koko moottori irti, että hihnan saa vaihdettua!! Onko tämä tahallista rahastusta vai keskittyykö autoteollisuuden kehitystyö kokonaan koripeltien muotoiluun?
Kun jakopään ketjut korvattiin yleisesti muovisella hammashihnalla 70-luvulla, vaihtoväli oli 40.000 - 60.000 km ja 80-luvulla saatiin vaihtovälit pidennettyä 80.000 - 120.000 km:iin. 90-luvulla tuli takapakkia ja vaihtoväli lyheni 60.000 - 100.000 km:iin ja mm. ADACin tilastot Saksan teiltä kertovat aika murheellista viestiä autojen tiellejäämisen syistä. Hyvin usein auto on hajonnut tielle hammashihnan tai sen kiristimien vioittumisen johdosta automerkistä riippumatta. BMW:hän muistaakseni siirtyi hammashihnan käytöstä takaisin metalliseen jakoketjuun kestävyysongelmien johdosta. Esimerkkinä mainittakoon, että venttiilitkin on saatu kestämään 60-luvun 30.000 km:stä moottorin kestoikään eli noin 300.000 - 500.000 km:iin saakka ja ne toimivat tosi rankoissa olosuhteissa ja korkeissa lämpötiloissa.
Kun jakopään ketjut korvattiin yleisesti muovisella hammashihnalla 70-luvulla, vaihtoväli oli 40.000 - 60.000 km ja 80-luvulla saatiin vaihtovälit pidennettyä 80.000 - 120.000 km:iin. 90-luvulla tuli takapakkia ja vaihtoväli lyheni 60.000 - 100.000 km:iin ja mm. ADACin tilastot Saksan teiltä kertovat aika murheellista viestiä autojen tiellejäämisen syistä. Hyvin usein auto on hajonnut tielle hammashihnan tai sen kiristimien vioittumisen johdosta automerkistä riippumatta. BMW:hän muistaakseni siirtyi hammashihnan käytöstä takaisin metalliseen jakoketjuun kestävyysongelmien johdosta. Esimerkkinä mainittakoon, että venttiilitkin on saatu kestämään 60-luvun 30.000 km:stä moottorin kestoikään eli noin 300.000 - 500.000 km:iin saakka ja ne toimivat tosi rankoissa olosuhteissa ja korkeissa lämpötiloissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihmetyttää tuo sama asia, haiskahtaa rahastukselta. huollolle taattu töitä, tuli tuossa mieleen että, samallahan autoteollisuus pystyisi tekeen ruostumattomia autoja, mutta sehän ei kannata, hyvä esimerkkihän on Deloaren (varmaan vääärin kirj,) joka tehtiin, sehän oli ruostumaton. sehän idea ammuttiin alas hyvin äkkiä
Moi
Noin 99% varmuudella kyse on rahasta. Hammashihnalla toteutettu nokka-akselin pyörittely on vaan paljon halvempi valmistaa kuin ketjulla tai rattailla. Ketjut ja rattaat vaativat esim. voitelun mutta hihna ei.
Lisäksi hihnalla on helppo pyöritellä vaikka vesipumppua tai laturia. Sitäpaitsi hihna on paljon hiljaisempi kuin ketju.
Hammashihna on kuluva osa ja nykyisissä koneissa puristussuhde on jo sen verran korkea, että mäntä "pussaa" venttiilejä lähes aina hihnan katketessa: Siksipä vaihtoväli on suhteellisen lyhyt.
Hammashihnan vaihto-operaatio ei sinänsä ole kovinkaan vaativa, ellei tosiaan moottoria tarvitse irroitella. Useimmiten taas "pelotellaan" ihmisiä ja saadaan ihmiset vaihdattamaan hihnat ja kiristimet merkkiliikkeessä, ihan kohtuullisella katteella. Tosiasiassa tarvikkeena saa laadukkaita osia ja vaihtotyön pystyy tekemään pienempikin korjaamo.
Itse olen noita hihnoja ja kiristinrullia vaihdellut omista ja tuttavien autoista noin 40-50 kappaletta (en ole pitänyt kirjaa) ihan laidasta laitaan. Kaikki tarvikeosia, eikä yksikään ole pettänyt. Jakoketjun olen vaihtanut tasan kaksi kertaa: Työläs ja öljyinen homma.
Hmm, oikeastaan olen sitä mieltä, että on 99,9% varmuudella kyse rahasta....
accord 91 2,0 16v tuntuu hihnanvaihto olevan työläs homma kun kattelin valmistajan manuaalia,tarvitaan neljä erikoistyökalua ainakin.erikoisuutena on erillinen tasapainoitus akselien hihna ja sen takimmaisen akselin lukitseminen erikois holkilla lohkossa olevan kierre reiän kautta.etummainen tasapainoitus akseli kohdistetaan merkeillä,tavallaan yksi kiristysmekanismi vipu rullineen ja kaksine jousineen ym pitää purkaa myös että pääsee varsinaiseen jakohihnaan käsiksi.helpompia hommia on sitten nää muut apulaite työt lisäksi mm pohjapanssari pois, laturi pois,ohjaustehostimen pumppu pois,venttiilikoppa pois,moottorin kannake pois ym ym.Merkkiliike veloittaa osineen jotain 500e,kallista on mutta mahtaako kone ravistaa nyrkkipaja tai tee itse miehen jäljiltä ja koko homma taas uusiksi.Auto pitää saada kunnolla ilmaan sillä vauhtipyörän pultti(erikois kanta ei esim torks tai muu)on tiukassa.
Samaan olen myös ihmetellyt. Varsinkin dieseleissä kun hammashihna käyttää voimaa vaativaa ruiskutuspumppua tai pumppusuuttimia. Näin ainakin VAG:n vehkeissä.
Mersu on käyttänyt ketjua aina ja se kestää kevyesti puoli miljoonaa. Eikä se mielestäni ole mikään äänekäs ja lisäksi helppo vaihtaa. Ei tartte kuin venttiilikopan aukaista ja liittää uusi ketju vanhaan ja pyörittää konetta kunnes uusi on kokonaan päällä ja sitten liittää päät yhteen.
Rahan piruhan se tuohonkin liittyy suurelta osin!! Koska ketjun äänekkyyskin on jo nykyään huono tekosyy kumiremmille (ovat ihan yhtä hiljaisia). Ja nykyään alkaa olla jo tuplanokkaa, vesipumppua, jne.. jakopäänremmiä lisäksi heikentämässä (mutkia ja vetorasitusta enempi). Olisihan niitä vaihto ehtojakin esim. vanhassa Saab 96:ssa eli Fordin 1.5l V4:ssa oli jopa pakeliittinen hammaspyörä jakopäätä hoitamassa ja kesti paremmin kuin nykyiset kumiremmit. Kettingit takaisin!!!