Voisiko joku kertoa miten yliopisto, kauppakorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu eroaa toisistaan? Onko ne samaa kouluastetta ja millätavoin opiskelu noissa eroaa toisistaan vai onko samanlaista tai samantasoista jne.
Kertokaa
pienelle
7546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki ovat samaa astetta keskenään, osa teknillisistä korkeakouluistahan vaihtoi nimensä hiljattain teknillisiksi yliopistoksi sekaannusten välttämiseksi.
Opetus käsittääkseni riippuu enemmän asiasta kuin koulusta. Karkeasti ottaen esim. kauppatieteen maisterien opetus on saman tyyppistä tai ainakin tasoista esim. Helsingin kauppakorkeakoulussa ja Tampereen yliopistossa. Diplomi-insinöörikoulutus taas vastaavasti on saman tyyppistä Teknillisessä korkeakoulussa, Oulun yliopistossa (teknillinen tiedekunta tms.) ja Åbo Akademissa. Jos taas tahdot lukea historiasta maisteriksi (filosofian maisteri?), sitä ei tietääkseni voi tehdä kuin yliopistossa. Kauppakorkeakouluista ei voi valmistua diplomi-insinööriksi ja teknillisistä korkeakouluista/yliopistoista valmistutaan vain diplomi-insinööriksi, tekniikan lisensiaatiksi tai tohtoriksi. (Paitsi Lappeenrannassa on myös kaupallinen tiedekunta -> kauppatieteen maistereita ja arkkitehdeistä tulee jotain muuta. Tässä saattaa olla joku muukin poikkeus, mutta näin pääasiassa.) (Yllä olevaa saa korjata, jos meni jossain väärin.)
Ennen kuin kukaan ehtii aloittamaan, toistan, että yllä oleva on karkea jako. Toki eri yliopistoilla/korkeakouluilla on omat vahvuusalueensa ja niissä on eri painotuksia, koulutusohjelmia jne. Sitä täytyy sitten tutkia oppilaitos- ja laitos- ja koulutusohjelmakohtaisesti.
Suomen koulutusjärjestelmä on tottumattomalle äkkiseltään hieman sekava. Helpointa on lähteä katsomaan tutkinnosta minkä haluaa suorittaa ja sitten missä sitä voi suorittaa. Jotta asia olisi mahdollisimman hankala, esimerkiksi ohjelmointia opiskella yliopistossa tietojenkäsittelytieteiden laitoksella sekä teknillisissä, mutta tutkintonimike on eri. Noiden eroista en sitten osaa sanoa tarkemmin.
Selvensikö sekava selvitys?
Ovat siis samaa astetta, eli kaikki ovat korkeakouluja. Yliopisto on sellainen korkeakoulutason laitos, jossa tarjotaan monialaisesti opetusta, kun taas kauppakorkeakoulut ja teknilliset korkeakoulut ovat erikoistuneita. Lisäksi hallinnossa on eroja. Yliopistot jakautuvat tiedekuntiin (humanistinen, mat.luonnotiet., lääketiet., teknillinen jne.) Yliopistoissakin on teknillisiä tiedekuntia, joiden opetus on aivan samaa kuin teknillisissä korkeakouluissa. Teknilliset ja kauppakorkeat taas jakautuvat ymmärtääkseni vain eri oppiainelaitoksiin. Yliopistossa oppiainelaitokset ovat aina jonkin tiedekunnan alaisia, esim. vaikkapa fysiikka on mat. luonnontiet. tiedekunnan oppiaine.
Huom. tosin esim. Tampereen teknillinen ja Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu ovat muuttaneet nimensä, ne ovat nykyään nimeltään teknillisiä yliopistoja. Muuttivat nimensä muistaakseni viime vuoden aikana. En silti usko että niissä on hallintoa muutettu, vain nimi.
Yliopistoista, kauppakorkeakouluista ja teknillisistä korkeakouluista voi kaikista väitellä tohtoriksi, eli saavuttaa ylimmän korkeakoulutasoisen oppiarvon.
kyllä selkisi paljon, kiitokset vaan molemmille. Mutta minkälaista se opiskelu yliopistossa on, onko se kauhean vaativaa vai pärjääkö "keskiverto-aivoilla"?? Minkälaisia päiviä on, saako itse miten paljon suunnitella lukkariaan ja täytyykö tietotekniikka olla joka alalla täysin hanskassa?
Ole hyvä.
Opiskelusta yleensä. Jälleen riippuu alasta. (Alla oleva on sitten yleistä höpinää ja ajatuksenvirtaa. En tunne kaikkia mahdollisia yliopistoja ja tiedekuntia mitenkään erinomaisesti, joten toivottavasti joku korjaa, jos puhun puuta heinää.)
Opettajankoulutus sekä lääkis ovat hieman "koulumaisempia", eli tietääkseni valmiimmat "lukujärjestykset" ja kohtalaisen paljon pakollista paikalla läsnäoloa. Tietääkseni taas esim. yhteiskuntatieteellisessä, kauppatieteellisessä ja teknisellä puolella on melkoisen vapaata miten lukujärjestyksensä tekee, mutta toisaalta siinä on vaativuutensakin: pitää osata itse arvioida miten paljon jaksaa ja kykenee oppimaan, missä järjestyksessä käy kursseja ja luennot saattavat usein olla päällekäin. (Erehtymällä oppii, kokemuksen syvä rintaääni puhuu:-)
Teknillisellä puolella on tietääkseni enemmän harjoituksia ja harjoitustehtäviä, joissa on enemmän tai vähemmän suotavaa olla paikalla, jos aikoo jotain oppia/päästä kurssista kunnialla läpi. Esim humanistisella puolella ja kai kauppatieteellisessäkin on taas vähän enemmän kirjatenttejä (eli luet vain kirjat ja menet tenttiin).
Hallitus on asettanut jos jonkinlaista kehittämisryhmää, joiden ehdotuksissa toisaalta pyritään parantamaan tuota ohjausta, mutta taas toisaalta rajoittamaan valinnan vapautta, joten joidenkin vuosien kuluttua tilanne saattaa olla eri...tai saattaa olla ettei ole.
Itse omaan mielestäni keskiarvoaivot ja itseä ja kavereita seuratessa vaikuttaa siltä, että onhan siitä fiksuudesta iloa. Toisaalta pärjäämiseen vaikuttaa niin moni asia, että siitä on hankala sanoa. Siihen vaikuttaa älyn lisäksi motivaatio, onnistuuko valitsemaan oikea alan, opiskelutaidot jne. Tiedän toisaalta sangen fiksuja tyyppejä (testatusti ja muuten vaan), jotka eivät ole huimaavasti pärjänneet, koska ovat keskittyneet työntekoon tai järjestötoimintaan, mutta opiskelujen jälkeen pärjänneet hyvin. Siis tahtoo sanoa, että älykkyyskään ei välttämättä ratkaise hirveästi, eikä opiskelumenestys itsessään ratkaise kaikkea. Eli jos kiinnostusta jollekin alalle löytyy ja pärjäät edes kohtuullisesti lukiossa, suosittelen ainakin kokeilemaan. Toki kannattaa ottaa selvää nimeomaan niistä itseä kiinnostavista aloista.
Vielä tietotekniikasta. Siitäkin on iloa, jos osaa hyvin, mutta on sitä vaikeampiakin asioita opittu tähänkin mennessä. Eli älä siitä huolehdi, on täällä muitakin (alasta riippuen paljonkin), jotka eivät tajua paljon mitään koneista.
että on mukava kun joku viitsii vastata kunnolla. Kiitoksia selvennyksistä : )
...kun kerrankin joku viitsii kiittää, ja tietää että oli apua.
Aika samalla tavalla minäkin hahmottaisin noita eroja. Omalla kohdalla tuosta pärjäämisestä sen verran, että itse en lukiossa ollut todellakaan mikään huippu, vaan aika "heittämällä" meni lukio läpi. Vasta yliopistossa olen sitten innostunut ja opintomenestys on myös ollut sen mukaista, kaikissa aineissa, ei vain pääaineessani. Lukion takia ongelmia oli lähinnä siinä miten päästä yliopistoon. Mm. tästä johtuen karsastan sitä ajatusta, että uudet ylioppilaat saisivat hakiessaan jonkinlaista etua muihin hakijoihin nähden.