Auttakaa päättämätöntä...mikähän olisi se minun tuleva alani (enkä tiedä todellakaan onko minusta mihinkään yliopisto-tason opiskeluun, mutta laitanpa tän pähkinän tänne)..
Olen kiinnostunut ihmisten auttamisesta mutta sairaanhoitaja se ala ei ole (kokeilin pari vuotta) eli en kuitenkaan pidä ihmisten eritteiden kanssa lotraamisesta tai verikokeiden otosta, myös vuorotyö on rasite (sen näin vanhemmistani).
Psykologia kiinnostaa (on aina kiinnostanut) mutta en nyt ehkä sittenkään ihan "hullujen" kanssa uskalla/halua työskennellä.
En ole kovin luku-ihminen joten taitas olla liian iso pala edes haaveilla mistään "terapeutin" hommista...
Siis mua kiinostaa (ei uteliaisuus) ihmisten ongelmat ja haluaisin auttaa mutta miten ja mikä se voisi olla. Ja mieluummin kuitenkin "siistiä" työtä kuin pepun pyyhintää, vaikka en sitä aliarvioikkaan.
Argh, tais tulla sekava sepustus, mutta pyörällä päästä olen itsekin - enkä löydä paikkaani -
Heittäkää ehdotuksia...(vai pitäskö käydä ite siellä terapeutin juttusilla)... : (
Olen kiinnostunut ihmisten auttamisesta mutta sairaanhoitaja se ala ei ole (kokeilin pari vuotta) eli en kuitenkaan pidä ihmisten eritteiden kanssa lotraamisesta tai verikokeiden otosta, myös vuorotyö on rasite (sen näin vanhemmistani).
Psykologia kiinnostaa (on aina kiinnostanut) mutta en nyt ehkä sittenkään ihan "hullujen" kanssa uskalla/halua työskennellä.
En ole kovin luku-ihminen joten taitas olla liian iso pala edes haaveilla mistään "terapeutin" hommista...
Siis mua kiinostaa (ei uteliaisuus) ihmisten ongelmat ja haluaisin auttaa mutta miten ja mikä se voisi olla. Ja mieluummin kuitenkin "siistiä" työtä kuin pepun pyyhintää, vaikka en sitä aliarvioikkaan.
Argh, tais tulla sekava sepustus, mutta pyörällä päästä olen itsekin - enkä löydä paikkaani -
Heittäkää ehdotuksia...(vai pitäskö käydä ite siellä terapeutin juttusilla)... : (
Vastaukset 4
Vanhimmat
No siis jos yliopistoon haluat niin kyllä sitä lukemista sitten täytyy vaan opetella. Lisäksi yliopisto-opiskelussa voi alkaa tuntua suht. raskaalta sen teoreettisuus ja eritoten se puoli opinnoista, joka valmentaa tutkijan ammattiin ja siis yliopistolliseen uraan. Oman oppiaineen tieteellinen historia ja olennaiset tutkimusmenetelmät täytyy jokaisen yliopistosta valmistuvan periaatteessa hallita. Ja nämä ovat siis aina isohko osa yliopisto-opintoja alasta riippumatta.
Mutta ehkä sinulle sopisi jonkinlainen sosiaalialan ammatti? Miten olisi esimerkiksi työvoimaneuvoja? Ei kauheasti glooriaa eikä todellakaan kummoinen palkka, mutta siinä pääset auttamaan ihan tavallisia ihmisiä heidän arkipäiväisissä ongelmissaan ilman että joudut "lotraamaan" eritteiden kanssa. Tuohon hommaan antanee pätevyyden esim. kasvatustieteet (ei siis luokanopettajakoulutus, vaan kasvatustiede pääaineena). Tai sitten jonkinlainen sosiaalialan yliopistotutkinto.
Olen ajatellut ihan samoin kuin sinäkin kunnes löysin sen mistä olen kiinnostunut. Eli sosiaalityön. Suhteellisen siistiä paperityötä ja asikkaiden tapaamista jossa voi kuitenkin erikoistua vaikka mihin. Olen itse lukenut aikaisemmin psykologiaa ja ollut vanhustenhoidossa töissä ja tiedän että ne eivät ole ihan minua varten.
Sosiaalityötä voi lukea ainakin Helsingin ja Kuopion yliopistossa sosionomin amk-tutkinnolla et pääse ainakaan vakituiseksi virastoon vaan olet enemmänkin käytännön työssä, joten en suosittele sitä sinulle). Tuolla alhaalla siitä olikin jo keskustelua. :-)
Voi voi,
Sosiaalityö ei ole oikea ala jos ei halua työskennellä "hullujen" kanssa. Sosiaalityö on henkisesti erittäin raskasta.
Henkilö joka kykenee tekemään eläkeikään asti sosiaalityötä on erittäin voimakas ihminen. Siistiä paperityötä kyllä, mutta kun ihmiset itkevät toimeentulotukipuolella kun ei rahat edes riitä vuokraan (etkä voi rahaa antaa) on omat tunteet aika sekaisin. Entäpä lastensuojelutyössä? Kun vastaasi tulee 12-vuotiaana raiskattu ja lapsena hyväksikäytetty lapsi joka on 14-vuotiaana riippuvainen amfetamiinista ja rahoittaa käyttönsä prostituutiolla? Entäpä työ vankien kanssa? Murhaajien ja raiskaajien elämän järjestely vaikka inhoaisit heitä ihmisinä kuinka? Entä päihteiden käyttäjien uhkailut kun rahaa ei tipu?
Ja nämä eivät ole harvinaisia tapauksia.
Sosiaalityö oikeasti ei sovi ihmisille, jotka haluavat vain "auttaa". Sosiaalityö sopii ihmisille joiden henkilökohtainen elämä on täysin järjestyksessä. Työtä tehdään niiden parissa joilla on kaikkein vaikeinta.
Jos todella olet vahva ihminen niin sosiaalityösektori todella tarvitsee sinua. Ennen kuin alaa lähdet opiskelemaan todella kannattaa miettiä onko sinusta siihen.
Kuten sanottu esim. työvoimaohjaaja voi olla parempi ja vähemmän raskaampi ammatti.
Kukaanhan ei toki varmuudella voi sanoa ennen kuin on kokeillut ammattia että sopiiko se vai ei. Onhan vanhustyökin raskasta henkisesti mutta olen tehnyt sitäkin. Se mistä en pidä psykologiassa on ensinnäkin eläinkokeista lukeminen (olen vegaani) ja toiseksi en usko että jaksaisin vuosikausia kuunnella saman ihmisen valitusta. Olen itse ollut vuosikausia "terapeuttina" monelle ihmiselle, jotka ovat purkaneet sydäntään minulle ja tunnen että todellakin haluan auttaa sosiaalialalla. Vastapainoa kovalle työlle saisin varmastikin perheeni tuesta ja vapaa-ajasta perheeni kanssa.
Itselläni ei ole myöskään tarkoitusta tehdä koko elämääni sosiaalityötä vaan kuluttaa lasten kasvattamiseen ensin noin kymmenenisen vuotta jonka jälkeen sitten keskityn sosiaalityöhön (tai mahdollisesti jossakin osapäiväisessä työpaikassa). Viimeiset vuosikymmeneni haaveilen pitäväni ensin ravintolaa ja lähteväni sitten avustamaan katulapsia Intiaan tai johonkin muuhun maahan. :-)
Tietääkseni myös työvoimaohjaajaksi voi päästä lukemalla sosiaalityötä. Itseäni kiinnostaisi myös koulukuraattorin virka (johon lukisin jonkin verran sosiaalipsykologiaa tms.) sekä muut sellaiset työpaikat. Enimmäkseenhän se oma tuleva ala muodustuu siitä mitä ottaa sivuaineikseen.
En toki mitenkään mitätöi kokemuksia, kiitoksia niiden kertomisesta. :-) On hyvä kuulla välillä työn huonoistakin puolista, mutta olen aika varma että haluan tehdä sosiaalityötä tulevaisuudessa. Jos tuntuu ettei työ ole minua varten opiskellessa voinhan aina vaihtaa alaa.