Olin Tukholman risteilyllä ja tapasin vuosien takaisen tuttavan - mies muuten. Hämmästelin
muuttunutta ulkonäköä, harmaa tukka olkapäillä hampsottavana ja pitkä parta. En olisi tuntenut
ellei olisi nimeltä minua sanonut.
Kyselin kuulumisia apean tuntuiselta herralta,
oli leskeytynyt jo 8v sitten, kukaan ei huolehdi ja hakee sisältöä elämään matkustelemalla.
Tukholmaan päästyämme sulloutui seuraamme, Drottninsgatanille päästyämme työnsin hänet heti ensimmäisestä parturin ovesta sisälle ja sanoin
uusi lyhyt lookki, parta pois ja hiukset muodikkaiksi. Hän oli suu auki, kysyi mikä nyt,
Vastasin tuossa on tuoli istu siihen, eihän tollasen turilaan kanssa kukaan halua liikkua, joten sakset toimimaan.
Laivassa tapasimme siistiytyneen herrasmiehen,
kova meno oli päällä ja naamalla uusi autuas ilme.
Joimme kahvit konjakilla, toivottelimme toisillemme parempaa jatkoa tyyliin pidä itsestäsi huolta. Antoi huomautuksen minulle - voisit jo nyt hiukan tuota tempperamenttiasi
toppuutella! OK.Minkäs minä luonteelleni voin.
Mutta mikä saa ihmisen niin saamattomaksi ettei pidä edes itsestään huolta - kysyn vaan.
muuttunutta ulkonäköä, harmaa tukka olkapäillä hampsottavana ja pitkä parta. En olisi tuntenut
ellei olisi nimeltä minua sanonut.
Kyselin kuulumisia apean tuntuiselta herralta,
oli leskeytynyt jo 8v sitten, kukaan ei huolehdi ja hakee sisältöä elämään matkustelemalla.
Tukholmaan päästyämme sulloutui seuraamme, Drottninsgatanille päästyämme työnsin hänet heti ensimmäisestä parturin ovesta sisälle ja sanoin
uusi lyhyt lookki, parta pois ja hiukset muodikkaiksi. Hän oli suu auki, kysyi mikä nyt,
Vastasin tuossa on tuoli istu siihen, eihän tollasen turilaan kanssa kukaan halua liikkua, joten sakset toimimaan.
Laivassa tapasimme siistiytyneen herrasmiehen,
kova meno oli päällä ja naamalla uusi autuas ilme.
Joimme kahvit konjakilla, toivottelimme toisillemme parempaa jatkoa tyyliin pidä itsestäsi huolta. Antoi huomautuksen minulle - voisit jo nyt hiukan tuota tempperamenttiasi
toppuutella! OK.Minkäs minä luonteelleni voin.
Mutta mikä saa ihmisen niin saamattomaksi ettei pidä edes itsestään huolta - kysyn vaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siinäpä se, onhan siinä jotenkin niin tuttua. Mikä se saa naisen kulkemaan tukka hampsallaan, viertynyt villatakki päällä ja lökäpöksyt jalassa. Laiskuus, saamattomuus, välinpitämättömyys?
Jos joskus hemmottelee itseään ja käy vaikka kosmetologilla ja kampaajalla niin olo on kuin uudesti syntyneellä ja askel kulkee kuin ruusuntippaa.
Turilaan toukasta kehkeytyy perhonen?
Ehkä sitä tarvitsee samanlaista tuuppausta kuin sinä annoit.
kun nauratti tuo sinun topakkuutesi.Hyvä.Sekin oli tärkeää ,että parturoitu osapuoli oli myös lopputulokseen tyytyväinen. Lieneekö ollut kirjailija Heikki Turunen. Toivon niin . Hän on kuvaamasilainen mies ihan koko turilas,mutta niin velmu ja mukava muuten.Nytpähän on maailma yhtä turilasta vähempi.
Oli pääkaupunkiseudun setä, ei ole vielä kuulunut
kuinka viihtyy uudessa muodissa, vaikutti tyytyväiseltä, toivottavasti ne elon kolhut jäävät häneltäkin olan taakse, muistoja on hyvä säilyttää.
Ne on annettu meille opiksi ja ojennukseksi ,mutta moni ei niin koe vaan katkeroituu.Katkeruus on itsvihaa ,joka pilaa elämän,vai mitä mieltä olet?
Toivotaan ,että turilas on tyytyväinen elämäänsä ja löytää uuden ja elämänmyönteisen polun itselleen.Muistot ovat mielemme virkistys myös ja joskus jopa naurun paikka.
Olen samoilla linjoilla kanssasi katkeruudesta.
Pahimmillaan se voi kuluttaa suurimman osan energiastamme, emme viitsi tai jaksa kuinka se nyt sanotaan asennoitua saamaamme kolhuun.
Katkeruutta voi ruokkia määrättömästi ja silloin se vain lisääntyy.
Jokaisella meillä on vaikeitakin päiviä ja aikoja,
ne on vain elettevä ja jatkettava eteenpäin. Ehkä ne ovat elämässä selviytymisen koetinkiviä, jossa
tule mitatuksi ihmisen voimavaroja.
JOtenkin miellän asian että pitää olla myös fyysisiä voimavaroja jotta jaksamme silloin kun henkinen puoli on tiukoilla.
ovat myös silloin tarpeen ,jotka jaksavat tukea ja kuunnella kommentoimatta. Ovat luotettavia ja empaattisia. Meille elämässämme annetaan koviakin kokemuksia ,että jalostuisimme ja ymmärtäisimme kanssakulkijoitamme paremmin. Valinnoistamme myös kannamme vastuun ,ei kukaan muu. Elämä kylläkin välistä on erittäin antoisaa ja mukavaa ,ellei katkeruuden pettua päästä siihen mukaan.Minua kun elämä kunnolla ryttyyttää niin menen itseeni ja nuolen haavojani sekä muutaman päivän päästä juttelen luotettavalle ystävälleni .Usein silloin myös omat ajatukset selkiintyvät ja löydän jonkinlaisen seestymisen.Miten sinä?
Vastoinkäymisiä on jokaisen elämässä kenellä enemmän kenellä vähemmän. Jotenkin aina sitä on selviytynyt, omin avuin ja ystävien avulla.
Joskus on pitänyt vastoinkäyminen perata pohjamutiin asti, jotta näkee asian mahdollisimman laajalti,silloin on ehkä helpompi löytää väylä uusille teille.
Sanotaan kyyneleet kirkastavat, siihen sanontaan
en usko, selviytymisen tielle ne ovat esteitä - itsesäälissä ei pidä piehtaroida -
näen ajatuksien suuntaamisen uuteen elämään ja mahdollisuuksiin tärkeänä, voimavaroja
löytyy silloin kun niitä tarvitsee. On hyvä omata
tiedollinen,asenteellinen tai uskonnollinen pohja, silloin on mistä ottaa kun resursseja tarvitsee . Ystäviä on hyvä olla aina lähellä ja olla myös ystävä ystäville siinä on haastetta sopivasti. Miten sinä koet näitä asioita.