Kirjoitin tuonne alemmaksi kysymyksen, joka on siellä jäänyt huomaamatta, tai sitten siihen ei kenelläkään ole antaa vastausta tai edes kommenttia.
Kyse on vekseliin perustuvan saamisen vanhentumisesta. Laitan asian tähän siten kuin oma näkemykseni on. Josko se helpottaisi kannanottoja.
Olen sitä mieltä, että tuomiolla vahvistettuhin vekselivelallisiin sovelletaan VanhL 19§:ää VeksL 47§:n periaatteesta huolimatta, eli lähdetään tuomiossa mukana olevien regressioikeuksista. Sehän johtaa siihen, että nimiketjussa vanhentuneen perässä olevat vapautuvat vastuusta. (vrt. myös TakausL 31§ 2 mom.) Vekselin siirtohan ei ole takaus, mutta TakausL:sta voitaneen johtaa jonkinlaisia yleisiä periaatteita.
VeksL:n mukaan vekselivastuussa olevien yksittäisten osallisten vanhentuminen ei supista muiden vastuuta (47§). Periaate on, että vekselin haltija voi velkoa saatavaansa keneltä tahansa (kuten omavelkainen takaus).
Kun haltija hakee tuomion jotakin velallista vastaan (tai yleensä kaikkia), ei haltijan ja velallisten välinen suhde ole enää vekselioikeudellinen vaan nk. obligatio judicata.
Myöskin siirtäjät säilyttävät regressioikeutensa haltijan vekselioikeudellisen vanhentumisen katkaisulla (71§ 3 mom)/ 70§ 3 mom).
Tuomion hakemisella ei ole kuitenkaan vaikutusta velallisten keskinäiseen suhteeseen (regressi). Mutta miten VanhL 19 §:ssä (voimaan 1.1.04) tarkoitettu vastuun supistuminen menee, mikäli tuomiolla vahvistettu saatava on vanhentunut yhden vekselivelallisen osalta ?
TaVM:ssä sanotaan näin: >> Valiokunta toteaa vielä, että velallisten vastuuosuudet määrätään sen mukaan, millaisiksi velallisten keskinäiset vastuuosuudet muodostuisivat loppuselvityksessä, jos velallisten keskinäiset takautumisoikeudet toteutettaisiin täysimääräisinä.
Kyse on vekseliin perustuvan saamisen vanhentumisesta. Laitan asian tähän siten kuin oma näkemykseni on. Josko se helpottaisi kannanottoja.
Olen sitä mieltä, että tuomiolla vahvistettuhin vekselivelallisiin sovelletaan VanhL 19§:ää VeksL 47§:n periaatteesta huolimatta, eli lähdetään tuomiossa mukana olevien regressioikeuksista. Sehän johtaa siihen, että nimiketjussa vanhentuneen perässä olevat vapautuvat vastuusta. (vrt. myös TakausL 31§ 2 mom.) Vekselin siirtohan ei ole takaus, mutta TakausL:sta voitaneen johtaa jonkinlaisia yleisiä periaatteita.
VeksL:n mukaan vekselivastuussa olevien yksittäisten osallisten vanhentuminen ei supista muiden vastuuta (47§). Periaate on, että vekselin haltija voi velkoa saatavaansa keneltä tahansa (kuten omavelkainen takaus).
Kun haltija hakee tuomion jotakin velallista vastaan (tai yleensä kaikkia), ei haltijan ja velallisten välinen suhde ole enää vekselioikeudellinen vaan nk. obligatio judicata.
Myöskin siirtäjät säilyttävät regressioikeutensa haltijan vekselioikeudellisen vanhentumisen katkaisulla (71§ 3 mom)/ 70§ 3 mom).
Tuomion hakemisella ei ole kuitenkaan vaikutusta velallisten keskinäiseen suhteeseen (regressi). Mutta miten VanhL 19 §:ssä (voimaan 1.1.04) tarkoitettu vastuun supistuminen menee, mikäli tuomiolla vahvistettu saatava on vanhentunut yhden vekselivelallisen osalta ?
TaVM:ssä sanotaan näin: >> Valiokunta toteaa vielä, että velallisten vastuuosuudet määrätään sen mukaan, millaisiksi velallisten keskinäiset vastuuosuudet muodostuisivat loppuselvityksessä, jos velallisten keskinäiset takautumisoikeudet toteutettaisiin täysimääräisinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On sen verran speciaali kysymys, että vaikeaksi menee. Eikö se velka ainakin pienenny sillä vanhentuneella määrällä? Eihän vekselilaissa oteta kantaa vanhentumiseen? Ja voisivatko vekselivelalliset olla normaalisti vastuussa uudesta määrästä taas yhteisvastuullisesti?
VanhL olisi ikäänkuin erityislaki suhteessa VeksL:iin?
"VeksL:n mukaan vekselivastuussa olevien yksittäisten osallisten vanhentuminen ei supista muiden vastuuta (47§)." Ei siinä näin sanota. Jos sanottaisiin, menisi se yli VanhL:n normien. Nyt kuitenkin mielestäni tosin päin.
Speciaalikysymys on. Sen vuoksi tuolla alempana toinkin esiin, että joku velvoiteoikeuteen erikoistunut (proffa) ehkä osaisi vastata ja opiskelijoilla saattaisi olla tilaisuus kysäistä.
Kysymykseni muotoilukaan ei ehkä oikein onnistunut. Yleinen periaate nyt kuitenkin on, että velkojalla on tavallaan velvollisuus huolehtia yhteisvelallisten regressioikeuksista.
Mikäli velka vanhenee, sellainen velallinen, jolla olisi ollut oman maksunsa (yli oman vastuuosuuden) jälkeen regressioikeus toista vanhentunutta velallista kohtaan vapautuu yli oman osuutensa menevästä vastuusta.
Vekselilain 11 luvussa (70-71§) on säännökset vekselioikeudellisesta vanhentumisesta. Vekselivelallisten vastuu on yhteisvastuuta vekselin haltijaan nähden, mutta keskinäinen vastuujärjestys menee siten, että nimiketjussa aikaisempi on aina vastuussa myöhemmälle (haltijalle tai lunastaneelle haltijalle).
VanhL on yleislaki ja VeksL on erityislaki vanhentumisen suhteen. Mutta VanhL 2§:n mukaan tuomio siirtää venhentumisasiat tämän yleislain piiriin. Velkasuhde ei tuomion jälkeen ole enää vekselioikeudellinen tuomiossa olevan velkojan ja velallisen välisessä suhteessa. Velallisten keskinäinen suhde sensijaan säilyy vekselioikeudellisena.
VeksL 47:ssä ei todellakaan sanota suoraan, että vanhentuminen ei supista vastuuta, mutta haltijan oikeus vaatia (tuomiolla tms.) maksua siinä järjestyksessä kuin haluaa, merkitsee käytännössä sitä. Tuomiolla vahvistettu velka ei vanhene enää vekselilain mukaan, joten tuomiolla vahvistetut vekselivelalliset ovat eri asemassa, kuin ne joita vastaan mahdollisesti ei tuomiota ennen vekselilain mukaista vanhentumista haeta lainkaan.
Vekseli on ihan oma maailmansa. Siinä ei oikein toimi monet normaalit velvoiteoikeudelliset jutut, niiden pohjalta ei oikein saa kelvollisia vastauksia. Harva enää tuntee vekseleitä, kun ovat kovin harvinaisia.