Olen ollut töissä lasten ja heidän vanhempiensa parissa monessa eri paikassa. Itselläni ei ole lapsia, joten tämä saattaa tuntua äideistä provosoivalta, ja loukkaavaltakin, ja olen pahoillani, jos niin käy. Mutta sanonpa kuitenkin sanasen ajatuksistani...
Minua on ihmetyttänyt hirveästi kuinka paljon on vanhempia, joilla ei näytä olevan alkeellisimpiakaan käsityksiä siitä, mikä on lapsi, miten häntä kuuluu kohdella ja mikä on lapsen paras. Monilla vanhemmilla ei ole sitten minkäänlaista mielenkiintoa omia lapsiaan kohtaan. Se todella räikeä välinpitämättömyys hyppää silmille jatkuvasti.
Tällaisten vanhempien määrä on yllättänyt täysin. Väite, että vanhemmuus olisi hukassa, ei ole todellakaan tuulesta temmattu.
Ihmettelen, miksi ihmiset menevät tekemään lapsia, jos he eivät ole millään tavalla kiinnostuneita olemaan vanhempia, tai jos eivät tajua vanhemmuudesta ja lapsista sitten yhtikäs mitään! Lapsettomuus on myös yksi vaihtoehto, se pitäisi muistaa.
Monien lasten kohdalla jo se syy, miksi lapsi on alunperin tehty, on itsekäs. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, että aikuiset ovat lapsen tarpeita varten, eikä päinvastoin. Tällaiset vanhemmat ovat tehneet lapsen OMIA tarpeitaan varten, eivätkä tajua olevansa itse olemassa lapsen tarpeita varten.
Tuntuu, että monet ajattelevat suurinpiirtein näin:
Jos olen yksinäinen, niin voinhan aina SYNNYTTÄÄ itselleni ystävän.
Jos olen katkeroitunut elämälle, eikä minulla ole mitään mihin voisin purkaa katkeruuteni, voinhan aina synnyttää itselleni katkeruuden purkukohteen.
Jos olen masentunut, eikä minulla ole kunnollista terapeuttia, voinhan aina synnyttää itselleni terapeutin.
Jos minulla on huono itsetunto, ja tunnen itseni epävarmaksi, voinhan aina synnyttää itselleni ihmisen, jonka kustannuksella voin itse päteä, ja jota voin mielin määrin nujertaa ja tallata jalkoihini.
Jos minulla on lapsuuden traumoja, niin voinhan aina elää oman lapseni kautta oman lapsuuteni uudelleen.
Jos minulla on joku ongelma, jonka kanssa en ole päässyt sinuiksi, voinhan aina synnyttää itselleni kohtalotoverin, ja aiheuttaa tälle saman ongelman kuin itselläni on, niin elämä ei tunnu enää niin yksinäiseltä.
Oli ihmisellä sitten mikä tarve tahansa, hän voi aina luottaa siihen, että se lapsi on siinä, käytettävissä, kätevästi tarjolla.
...
Joskus sitä jää haukkomaan henkeään kun kuulee kommentteja äitien ja isien, ja muiden aikuisten suista, heidän puhuessaan lapsista, tai lapsilleen.
"No sitten se lapsi ei vain pyytänyt siltä vauvalta anteeksi kun oli ottanut siltä sen palikan pois. Niin minä sitten laitoin sen vaatteet päällä suihkuun, ja sen jälkeen parvekkeelle pakkaseen, niin johan se sit pyysi anteeksi kun siellä tarpeeksi kauan paleli!"
Tämä äiti puhui kolmivuotiaasta lapsestaan, ja kuvitteli tehneensä suurenkin urotyön, johon odotti meiltä muilta kehuja.
"No ensin se huusi siinä tarpeeksi kauan, mutta kyllä se sitten hiljeni, kun minä näytin sille!"
(Kyse oli pienestä muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta)
"Mene nyt vittu siitä muualle niitten risujes kanssa kun äiti puhuu puhelimessa, perkele!"
sanoi äiti tytölleen joka oli löytänyt maasta jonkun kivan jutun jota halusi näyttää äidille.
"Olisi tuossakin aika raskas kantaminen!" Sanoo vieras herttaisen näköinen täti bussissa minulle, kun istun siinä ylipainoisen lapsen kanssa, ja koitan pitää häntä hereillä, koska pian olisi meidän pysäkki. Täti selvästikin odottaa, että minun pitäisi alkaa naureskelemaan tälle lihavalle lapselle siinä hänen kanssaan, lapsen kuunnellessa vieressä.
"Mitä sä oikein jumpittelet siinä. Oo nyt hiljaa jo!"
Sanoo äiti lapselleen kun tämä alkaa itkeä, koska äiti repäisi vahingossa piirustuksen, jonka lapsi on tehnyt suurella vaivalla ja intohimolla, kahtia.
...
Mikä helvetti aikuisia ihmisiä vaivaa? Ihan niinkuin kenelläkään ei olisi järkeä päässä!Hirvittää millaisissa olosuhteissa hirveän monet lapset joutuvat kasvamaan.
Ja vanhempiahan ei saa syyllistää mistään...
Minua on ihmetyttänyt hirveästi kuinka paljon on vanhempia, joilla ei näytä olevan alkeellisimpiakaan käsityksiä siitä, mikä on lapsi, miten häntä kuuluu kohdella ja mikä on lapsen paras. Monilla vanhemmilla ei ole sitten minkäänlaista mielenkiintoa omia lapsiaan kohtaan. Se todella räikeä välinpitämättömyys hyppää silmille jatkuvasti.
Tällaisten vanhempien määrä on yllättänyt täysin. Väite, että vanhemmuus olisi hukassa, ei ole todellakaan tuulesta temmattu.
Ihmettelen, miksi ihmiset menevät tekemään lapsia, jos he eivät ole millään tavalla kiinnostuneita olemaan vanhempia, tai jos eivät tajua vanhemmuudesta ja lapsista sitten yhtikäs mitään! Lapsettomuus on myös yksi vaihtoehto, se pitäisi muistaa.
Monien lasten kohdalla jo se syy, miksi lapsi on alunperin tehty, on itsekäs. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, että aikuiset ovat lapsen tarpeita varten, eikä päinvastoin. Tällaiset vanhemmat ovat tehneet lapsen OMIA tarpeitaan varten, eivätkä tajua olevansa itse olemassa lapsen tarpeita varten.
Tuntuu, että monet ajattelevat suurinpiirtein näin:
Jos olen yksinäinen, niin voinhan aina SYNNYTTÄÄ itselleni ystävän.
Jos olen katkeroitunut elämälle, eikä minulla ole mitään mihin voisin purkaa katkeruuteni, voinhan aina synnyttää itselleni katkeruuden purkukohteen.
Jos olen masentunut, eikä minulla ole kunnollista terapeuttia, voinhan aina synnyttää itselleni terapeutin.
Jos minulla on huono itsetunto, ja tunnen itseni epävarmaksi, voinhan aina synnyttää itselleni ihmisen, jonka kustannuksella voin itse päteä, ja jota voin mielin määrin nujertaa ja tallata jalkoihini.
Jos minulla on lapsuuden traumoja, niin voinhan aina elää oman lapseni kautta oman lapsuuteni uudelleen.
Jos minulla on joku ongelma, jonka kanssa en ole päässyt sinuiksi, voinhan aina synnyttää itselleni kohtalotoverin, ja aiheuttaa tälle saman ongelman kuin itselläni on, niin elämä ei tunnu enää niin yksinäiseltä.
Oli ihmisellä sitten mikä tarve tahansa, hän voi aina luottaa siihen, että se lapsi on siinä, käytettävissä, kätevästi tarjolla.
...
Joskus sitä jää haukkomaan henkeään kun kuulee kommentteja äitien ja isien, ja muiden aikuisten suista, heidän puhuessaan lapsista, tai lapsilleen.
"No sitten se lapsi ei vain pyytänyt siltä vauvalta anteeksi kun oli ottanut siltä sen palikan pois. Niin minä sitten laitoin sen vaatteet päällä suihkuun, ja sen jälkeen parvekkeelle pakkaseen, niin johan se sit pyysi anteeksi kun siellä tarpeeksi kauan paleli!"
Tämä äiti puhui kolmivuotiaasta lapsestaan, ja kuvitteli tehneensä suurenkin urotyön, johon odotti meiltä muilta kehuja.
"No ensin se huusi siinä tarpeeksi kauan, mutta kyllä se sitten hiljeni, kun minä näytin sille!"
(Kyse oli pienestä muutaman kuukauden ikäisestä vauvasta)
"Mene nyt vittu siitä muualle niitten risujes kanssa kun äiti puhuu puhelimessa, perkele!"
sanoi äiti tytölleen joka oli löytänyt maasta jonkun kivan jutun jota halusi näyttää äidille.
"Olisi tuossakin aika raskas kantaminen!" Sanoo vieras herttaisen näköinen täti bussissa minulle, kun istun siinä ylipainoisen lapsen kanssa, ja koitan pitää häntä hereillä, koska pian olisi meidän pysäkki. Täti selvästikin odottaa, että minun pitäisi alkaa naureskelemaan tälle lihavalle lapselle siinä hänen kanssaan, lapsen kuunnellessa vieressä.
"Mitä sä oikein jumpittelet siinä. Oo nyt hiljaa jo!"
Sanoo äiti lapselleen kun tämä alkaa itkeä, koska äiti repäisi vahingossa piirustuksen, jonka lapsi on tehnyt suurella vaivalla ja intohimolla, kahtia.
...
Mikä helvetti aikuisia ihmisiä vaivaa? Ihan niinkuin kenelläkään ei olisi järkeä päässä!Hirvittää millaisissa olosuhteissa hirveän monet lapset joutuvat kasvamaan.
Ja vanhempiahan ei saa syyllistää mistään...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kirjoitit asiaa.
2 lapsen äitinä olen samaa mieltä.
Tuota välinpitämättömyyttä ym.
ymmärtämättömyyttä näkee aivan liikaa.
Monikaan ei edes tiedä MISSÄ ja keiden kanssa lapset liikkuu...
On totta että välinpitämättömyys lisääntyy ja varmaan edellämainittuja episodeja tapahtuu jatkuvasti ja joka puolella suomea.
Eri asia on sitten se, onko se tämän ajan ilmiö vai jo vanhempaa perua. Niin kauan kuin on ollut lapsiperheitä, on ollut myös "hyviä" ja "huonoja" äitejä. Helpostihan sitä äityy ajattelemaan että joku ilmiö on lisääntynyt, jos törmää siihen useammin kuin yleensä, vaikka kyseessä saattaa olla vain sattuma.
Samaa mieltä olen siinä, että ihmisten kannattaa kyllä punnita tarkkaan lasten yrittäminen... kyseessä on kuitenkin loppuelämän mittainen huoli. (joskin palkintona on loppuelämän mittainen onni).
...vaikka en sanonutkaan, että se olisi jotenkin lisääntynyt, tai että se olisi nimenomaan tämän ajan ilmiö ;) Tuota "vanhemmuus on hukassa" juttua sanotaan yleensä juuri tätä nykyaikaa tarkoittaen, mutta kyllä must tuntuu että se on tainnut olla vähän aina hukassa.
Itseasiassa ennen vanhemmuus taisi olla vielä enemmän hukassa kuin nykyaikana, kun miettii noita vanhanaikaisia kasvatustapoja ja asenteita lapsia kohtaan.
Että ei niillä vanhemmilla sukupolvilla mitään varaa ole mennä nuorempia vanhempia sillä syyllistämään, että ennen olisi vanhemmuus ymmärretty jotenkin paremmin. Itse olen vielä alle kolmekymppinen, ja suurin osa näistä "järkky"vanhemmista, joista kerroin, on minua vanhempia, mutta tuntuu, että henkinen kypsyysaste on jäänyt johonkin sinne viisivuotiaan tasolle.
Mutta en tuossa tarkoittanut edes pelkkää välinpitämättömyyttä, vaan sitä ihmeellistä asennetta, mikä hirveän monilla vanhemmilla on lapsiin. Välillä melkein niksahtaa päässä, kun katsoo ja kuuntelee joidenkin lasten ja aikuisten välisiä suhteita, että miten tuollaista VOI OLLA!
Nämä ihmiset eivät näytä tajuavan ollenkaan mikä ero on lapsella ja aikuisella, tai ETTÄ niillä on jotain eroa. Toisaalta lapsia kohdellaan niinkuin he eivät olisi ihmisiä ollenkaan, ja että heillä ei olisi tunteita, heihin ei satu kun heitä nöyryytetään. Että mielivalta lapseen on täysin itsestäänselvää.
Eräskin äiti sanoi juuri jokin aika sitten, kun menin väliin erääseen tilanteeseen, jossa hän ei huomannut ollenkaan kuinka hän pelotti omia lapsiaan omalla hysteerisellä käytöksellään, jonka hän sai ihan mitättömästä asiasta, (Lapset luulivat että siinä oli kysymyksessä vähintäänkin jokin hirveä katastrofi) että "no en minä mikään hyvä äiti yritäkään olla".
Siis mitä helvettiä?! Miksi ihmeessä nainen alkaa äidiksi, jos ei edes yritä olla hyvä äiti?
Tai sitten niitä lapsia holhotaan niinkuin ne olisivat jotain täysin avuttomia lössyköitä, jotka eivät osaa tehdä itse mitään.
Ja sitten päivitellään ja kauhistellaan että mikä niitä LAPSIA vaivaa, kun niille tulee niitä psyykkisiä ongelmia, jotta että pitäisiköhän niitä psykiatrisia hoitopaikkoja vain lisätä. Kyllä olisi aikuisten aika katsoa peiliin pitkään ja hartaasti!
Viimeaikoina on puhuttu paljon jonkinlaisen ajokortin kehittämisestä esim. koiraa hankkiville ihmisille, jotta he osaisivat hoitaa ja kasvattaa sen oikein. Jos ihminen kohtelee eläimiä huonosti, hän saa joko määräaikaisen, tai elinikäisen eläintenpitokiellon.
Miksi samaa ei tehdä lasten kanssa? Olisiko paha, jos ennen lapsen hankkimista ihmiset velvoitettaisiin hankkimaan "lastenhoitoajokortti" jossa varmistettaisiin, että jokainen vanhemmaksi aikova on saanut tarvittavat tiedot ja valmiudet vanhemmaksi. Vanhemmat itsekin saisvat varmuuden osaamisestaan. Itse olisin valmis suorittamaan sellaisen. Ja sellaisille ihmisille, jotka kohtelevat lapsia huonosti, voisi laittaa lastenpitokiellon, elinikäisen sellaisen?
Välillä tuntuu että jokapaikassa vouhotetaan niistä äitiraukoista, jotka ovat voimiensa ääriräjoilla, mutta kyllä se on aivan järkyttävää miten äärirajoilla jotkut lapset joutuvat elämään.
Ajokortti kieltämättä olisi hyvä keino valmentaa ja herättää vanhempia, mutta siihen taitaa liittyä liian paljon mielihaluja ja tunteita. Mikäli kortti olisi pakollinen, seurauksena voisi olla kaikenlaista epätoivottavaa. "Laittomat" raskaudet toisivat mukanaan hämäriä synnytyslaitoksia ja kaikenlaista muuta hämäräbisnestä... ja seurauksena voisi olla lasten olojen kurjistuminen entuudestaan.
Mutta ehkäpä jonkinlainen ohjaavampi linja? Esimerkiksi äitiyspakkauksen saamiseen vaadittava kurssi? Hankala puoli tässä vanhemmuusasiassa on se, miten "rankaista ja ohjata" osaa vanhemmista siten, etteivät muut vanhemmat tai "huonojen" vanhempien lapset kärsi.
...mutta kun ajattelee että lähes kaikki äidit käyvät neuvolassakin...
Mutta toisaalta olet oikeassa. Ehkä se tuntuisi vain holhoamiselta, mitä se pariaatteessa olisikin. Ei aikuisia ihmisiä tarvitse holhota. Eikä se todennäköisesti muuttaisi yhtään mitään. Ja tuskinpa se järkeä kenenkään päähän toisi. Eihän oikeakaan ajokortti takaa ajokortin omistajan hyvää ajokäyttäytymistä.
Joskus tulee sellainen fiilis, että ihminen on ainoa eläin, joka lisääntyy juuri silloin kun EI pitäisi, kun taas lähes mikään muu eläinlaji ei lisäänny ellei jälkikasvun hoitamiseen ja kasvattamiseen ole tarpeeksi edellytyksiä.
Monet eläinlajit ovat todella pikkutarkkoja siitä millaiset olosuhteet pitää ensin olla, ennenkuin niitä lapsia aletaan tekemään, mutta ihminenpä onkin päättänyt lisääntyä juuri siellä, ja juuri silloin kun niitä edellytyksiä on kaikista vähiten! Mikään muu eläinlaji ei myöskään hylkää yhtä paljon poikasiaan kuin ihminen. Eikä millään muulla lajilla ole tapana rääkätä omia jälkeläisiään samaan tapaan kuin ihmisellä.
Että oikein etoo välillä olla tämän lajin edustaja...
Että nykyään pitäisi olla mielettömästi rahaa jos ensin pitäisi olla tietyt olot ennen kuin lapsen voi hankkia jne.Jos itse olisin ajatellut että pitää olla tietyt olot olisin joutunut tekemään abortin. Olenhan nuori huonoista oloista kotoisin ja olin juuri saamassa oppisopimuspaikan kunnes tulin raskaaksi. Tuntuu tosi raskaalta tekstiltä.
...en puhunut rahasta kun puhuin "olosuhteista" vaikka rahan merkitystä sinänsä ei pidäkään vähätellä. Raha ei tee kenestäkää hyvää vanhempaa.
Tarkoitin elämäntilanteeseen liittyvää valmiutta vanhemmuteen, ja sitä, että niitä lapsia ei pitäisi mennä tekemään hetken mielijohteesta.
En kertakaikkiaan voi tajuta, että esim. joku väkivaltaisessa parisuhteessa elävä nainen hankkiutuu raskaaksi ihan vain siksi koska päättää haluta lapsen, ajattelematta ollenkaan tilannetta lapsen kannalta. Se lapsi on vain sellainen esine, vähän niinkuin "heräteostos", jonka se aikuinen haluaa, vaikka asiaa pitäisi ajatella siltä kannalta haluaako lapsi syntyä ja elää sellaisessa tilanteeseessa mikä sillä hetkellä vallitsee. Monet vanhemmat eivät ajattele puolellakaan aivosolullaan sen hetkistä tilannettaan joka saattaa olla täysi kaaos, ja sitä, onko ne olosuhteet sitten millään tavalla sellaiset, jossa voisi kuvitella lapsen elävän onnellisena.
Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat jo lasta hankkiessaan myös henkisesti siinä tilassa, etteivät pysty huolehtimaan edes itsestään. Elämä ei ole sitten miltään osin hallinnassa, ja haa, sitten tulee idea! "Teenpä lapsen".
Minä en jaksa ymmärtää sellaista. Ei heru yhtään sympatioita. Aikuinen pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä, mutta lapsi on täysin vallitsevien olosuhteiden armoilla, täysin viaton tilanteeseensa. Olen kuullut kuinka äiti sanoo lapsikatraansa kuullen että "Voi vittu kun piti noita rääkyviä kakaroita mennä tekemään!"
ehkä niin mutta rankkaa on silti tekstisi, kaikkien lapset jotka tiedän ovat vahinkoja, ja kaikki hyviä vanhempia vaikeuksistaan huolimatta. ja ihminen saattaa olla vaikeassa tilanteessa eikä osaa irrottautua väkivaltaisesta miehestä,koska pelkää yksin jäämistä ja sitä että ei pärjää yksin pienituloisena "heikoksi kohdeltuna" naisena
No rankkaa on teksti, mutta rankkaa on niiden lastenkin elämä! Mitä se ketään hyödyttää että niitä ongelmissa pyöriskeleviä aikuisia ymmärretään aina vain rajattomasti lasten elämän kustannuksella? Aikuisten käytöstä selitellään traumoilla ja muilla - sinänsä ihan oikeilla syillä - samaa aikaan kun aiheutetaan taas uusia traumatisoituneita tulevia aikuisia.
"kaikkien lapset jotka tiedän ovat vahinkoja, ja kaikki hyviä vanhempia vaikeuksistaan huolimatta"
Mutta enhän minä sellaisia tarkoittanutkaan. Puhuin niistä, jotka EIVÄT huolehdi, hoida, välitä, ja niitä on paljon.
"Ja ihminen saattaa olla vaikeassa tilanteessa eikä osaa irrottautua väkivaltaisesta miehestä, koska pelkää yksin jäämistä ja sitä että ei pärjää yksin pienituloisena "heikoksi kohdeltuna" naisena"
Ja millainen nainen haluaa saattaa lapsensa tuollaiseen vaaraan, joka väkivaltaisessa parisuhteessa on? Eikö lapsiaan suojeleva äiti ole mieluummin synnyttämättä lapsiaan tuollaiseen paikkaan ja tilanteeseen?
Jos nainen on noin vaikeassa tilanteessa, ei ole väärin vaatia häntä olemaan tekemättä niitä lapsia niin kauan, kuin asiat ovat sillä tolalla, koska ehkäisykin ON olemassa. Kuka pakottaa sen lapsen tekemään? Toisekseen en puhu pelkistä naisista, vaan miehiltä pitää vaatia ihan samanlaista vastuuta lasten tekemisestä kuin naisiltakin.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää tajua, että ne omat ongelmat täytyy ensin selvittää, oma elämä laittaa kuntoon, ja oma itse kunnostaa siihen kuntoon, että ymmärtää vastuunsa, ja on todella valmis lapsen tuloon, lapsen tarpeita varten. Vasta sitten kun tuollaisessakin tilanteessa oleva nainen oppii seisomaan omilla jaloillaan, sitten kun on käsitellyt traumansa, irrottautunut väkivaltaisesta miehestä, hakenut vaikkapa oikeutta itselleen pahoinpitelyistä, kursinut oman persoonansa kokoon, vasta sitten hän on valmis äidiksi/isäksi.
Miksi aina ajatellaan, että aikuisella on oikeus saada lapsi? Miksi ei ajatella, että lapsella on oikeus saada äiti/isä, ja edes suht. tasapainoinen lapsuus?
Välillä tuntuu, että aikuset saavat paljon enemmän myötätuntoa kuin lapset, jotka heidän vuokseen kärsivät, ja pahimmassa tapauksessa joutuvat uhraamaan oman mielenterveytensä aikuisen ongelmien "alttarille".
Lapsi on aina se, jonka pitää sopeutua, sopeutua ja sopeutua. Aikuinen on aina se jota pitää tukea - siis ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää. Syyllistämiselle ollaan todella herkkähipiäisiä, ja mitään ei saisi vaatia, eikä mihinkään puuttua, vaikka kaikki olisi pielessä.
Jos joku tulee, ja puuttuu vaikkapa tilanteeseen, jossa vanhempi puhuu lapselle törkeästi, tai huomuttaa selvästä laiminlyönnistä, jokaisen ´pitäisi pystyä katsomaan rehellisesti tilannetta ja miettiä onko siinä todella jotain perää, ja pitäisikö asiaa muuttaa. Ei kaikki syyllisyys ole turhaa.
Olet täysin oikeassa, ja tämä asia on nähtävästi vieläkin, 2000-luvulla, täysin tabu. Katso nyt noita vastauksia mitä tähänkin ketjuun on tullut.
Ihan kuin lapsella olisi joku velvollisuus eikä mitään oikeuksia, kun taas vanhempireppanoilla on pelkkiä oikeuksia (tulla ymmärretyiksi, säälityiksi ja vaikka mitä).
Kestää varmaan vielä sata sukupolvea, ennen kuin tunnustetaan, että lapsella ei ole mitään velvollisuuksia yli vanhempien velvollisuuksien. Ja ettei aikuisilla ihmisillä ole oikeutta hankkia tahallaan lapsia ikäviin olosuhteisiin.
Onhan niitä huonojakin, minkähän takia nykyään yhä useampi nuori ja lapsi otetaan huostaan? Juuri ongelmien takia, miksi on ongelmia?, vaikeuksia pärjätä elämässä.? Jos ihminen on pienituloinen hän joutuu joka päivä miettimään mistä saa ruokaa pöytään ja töitä, se on hyvin raskasta, ja siksi usein siirytään alkoholin käyttöön jotta edes hetken saa olla muussa maailmassa ja unohtaa edes hetkeksi kaikki ongelmat. Sellaisen joka ei ole ollut vaikeassa tilanteessa on vaikea tajuta miten raskasta on yrittää pärjätä maailmassa yksin epäonnistuen jatkuvasti. Olen itse nähnyt ja kokenut tälläisiä. Tiedän ihmisiä jotka haluavat olla hyviä mutta eivät jaksa, he ovat väsyneitä kamppailemaan. Tiedän myöskin ihmisiä jotka ovat olleet "huonoja" vanhempia, mutta parantaneet tapansa kun tilanne kotona on helpottanut.
Väkivaltaisuudesta, ei kenenkään pitäisikään elää sellaisessa eikä varsinkaan tehdä lapsia sellaiseen paikkaan. Mutta usein väkivaltaiset piirteet ihmisessä näkyvät vasta ajan kuluttua, joten jos on seurustellut vuoden, mennyt kihloihin ja saa lapsen ei väkivaltaisuudesta välttämättä vielä ole näkynyt merkkejä. Vuosi on niin lyhyt aika.
(omia vanhempiakaan ei välttämättä opi tuntemaan kunnolla, mutta jälleen se riippuu ihmisistä) varmaankin jokainen vanhempi osaa yllättää.
Tiedän erään joka eli väkivaltaisen miehen kanssa, hän lopulta jätti tämän. Tilanne paheni mies esimerkiksi uhkaili aseella äitiä. Hän yritti hakea apua poliisilta mutta poliisi ei tehnyt mitään asialle. Joten oman turvallisuuden takia nainen muutti takaisin miehen luokse toivoen tämän muuttumista.
Olen myöskin nähnyt väkivaltaisen miehen, joka ei ole väkivaltainen mutta eräs henkilö saa hänet niin vihaiseksi että toisinaan häneltä loppui sanat ja jälleen nyrkki sanoi viimeisen sanan.
Ja usein jos et tiennyt raskaus on ehtinyt sen verran pitkälle kun se huomataan että sille ei voi tehdä enään mitään. Ehkäisy ei ole 100% varma. Kondomi voi puhjeta ja pillerit pettää ym.
Eipä oma kantani ole muuta kuin se että pitää etsiä syitä syvemmältä ja miettiä millä niitä voisi ehkäistä, syyllistäminen ei välttämättä ole se keino.
Lisäksi jos lapsi otetaan pois vanhemmilta ruman puheen takia on se pahempi koska lapselle äiti ja isä on aina rakkain. Muistan nimittäin omasta lapsuudesta sen että olin jatkuvasti karkaamassa että löytäisin äitini ja itkin hänen perään. enkä tiennyt miksi hän ei tullut kotiin. Hän ei tullut koska pelkäsi väkivaltaa, henkistäväkivaltaa. Hän oli liian väsynyt kamppailemaan äitinä ja kesti usea vuosi ennen kuin hän sai tarpeeksi voimia lähteä jatkamaan elämää.
lapsi on lapsi ei aikuinen hänellä ei ole velvollisuuksia eikä vastuuta. Vanhemman tehtävä on huolehtia lapsestaan. Mitäs sitten tapahtuu kun äiti masentuu. (otetaanpa lapsi pois, eiköhän se opeta), just. Taitaa äidin masennus vaan pahentua siitä. Mitähän lapsikin siitä ajattelee, (mitä mä tein väärin kun äiti vietiin pois multa.) Ehkä pitäisi miettiä millä tavalla autetaan vanhempia jaksamaan hyvinä vanhempina, eikä lapsen hyvinvointiin voi vaikuttaa kuin kahdella tavalla, antamalla lapsi toiseen paikkaan, joka on aika paha lapselle jos tilanne ei sitä oikeasti vaadi. Sitten pois jos vanhemmat satuttavat lastaan, ellei vanhemmat hae apua. Sellainenkin on mahdollista korjaantua.
Toinen on omassa kotona hyvinvoiva ympäristö. Kysynpä miten lapsi voi voida hyvin jos äiti voi huonosti?
En tiedä osuinko jonkun arkaan paikkaan vai mitä, mutta jotenkin nyt tuntuu, että tässä on jollakin vähän niinkuin tiukat puolustusasemat päällä, mitä tulee äitien "syyllistämiseen".
Seli seli seli...
Kun sillä äitiraukalla on masennus ja väkivaltainen mies ja vaikka mitä muuta p**kaa, eikä kukaan ymmärrä että äiti on aina uhri ja vain uhri. Eikä sitä saa syyllistää mistään...Eikä varsinkaan _vastuuta_ odottaa...
---
"Ehkä pitäisi miettiä millä tavalla autetaan vanhempia jaksamaan hyvinä vanhempina, eikä lapsen hyvinvointiin voi vaikuttaa kuin kahdella tavalla, antamalla lapsi toiseen paikkaan, joka on aina paha lapselle jos tilanne sitä ei oikeasti vaadi."
---
Niin, että äitejä/vanhempia pitäisi siis TUKEA? Hmmmm.. ihan kuin olisin kuullut tuon aikaisemminkin...
Katsoitteko viimeksi 45 minuuttia? Siinä oli hyvä esimerkki äidistä, jolla oli paha päihdeongelma. Hänen ensimmäinen lapsensa oli huostaanotettu, ja tällä hetkellä hän oli hoitopaikassa, jossa oltiin "ymmärretty ettei äitejä/vanhempia saa syyllistää enää yhtään enempää".
Tämä äiti oli kys. hoitopaikassa toisen, ensimmäisen huostaanotetun lapsen jälkeen syntyneen lapsen kanssa.
Kysyisin, kuka niitä äitejä loppujenlopuksi tässä yhteiskunnassa syyllistää? Minä olen nähnyt ainoastaan hoitopaikkoja ja tukipisteitä, jotka keskittyvät aina vain siihen, että niitä äitejä _ei missään nimessä_ saa syyllistää.
Tämä äiti oli siellä siis toisen lapsensa kanssa, joka oli syntynyt toisen lapsen huostaanoton jälkeen. En kertakaikkiaan jaksa tajuta, että tällaisia äitejä, jotka tehtailevat lapsia koko ajan lisää, aina sitä mukaa, kun aiemmat lapset huostaanotetaan, "ymmärretään"
ja "ymmärretään" ja "ymmärretään".
Eikö yhteiskunta huomaa, kuinka tällaiset ihmiset tekevät lapsia vain taatakseen sen, että heistä itsestään, ja heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita. Tämä yhteiskunta ei jätä äitejä, joilla on pieniä lapsia, yksin. Ja nämä äidit tietävät sen.
"...antamalla lapsi toiseen paikkaan, joka on aina paha lapselle jos tilanne ei sitä oikeasti vaadi..."
Tuo sisältää oletuksen, että huostaanotto ei ole aina tarpeen. Käsittääkseni suomessa huostaanottojen ongelma ei suinkaan ole se, että lapsia huostaanotettaisiin liian helposti, vaan ongelma on se, että huostaanotto tehdään usein liian myöhään, silloin vasta kun lapselle on jo ehtinyt kehittyä mitä vaikeampia psyykkisiä ongelmia.
Yhtään lasta ei huostaanoteta ilman syytä.
Hmmm."...paha _lapselle_..." Tarkoittanet että huostaanotto on paha äidille/isälle?
Minä olen sitä mieltä, että tässä käsittämätömässä ns. "syyllisyydessä", josta äidit aina puhuvat, on hyvin usein kysymys jostain ihan muusta kuin oikeasta syyllisyydestä. Oikea syyllisyys on liikkeelle paneva voima. Asia, joka laittaa ihmisen MUUTTAMAAN jotakin elämässään.
Mutta mitä ihmettä on tämä kauhea jatkuva "syyllisyys" josta nämä lukuisat äidit kärsivät? Luulen, että siinä on usein kysymys pikemminkin siitä, että tällaiset vanhemmat hakevat _synninpäästöä_ ympäristöltään -> jotta heidän EI tarvistisi MUUTTAA mitään elämässään, ja jotta he voisivat vain jatkaa samaan malliin kuin ennenkin.
Eihän äidin tarvitse muuta kuin vaikeroida sitä kuinka kauheaa syyllisyyttä hän potee milloin mistäkin, ja avot! jo on sata ja tuhat sos. ihmistä ymmärtämässä, ja kertomassa että ihan turhastahan se äityli sitä syyllisyyttä kantaa - vaikkakin olisi jo synnyttämässä viidetä lasta sille samalle väkivaltaiselle sadistimiehelleen, samaan perhehelvettiin jossa on jo ehtinyt traumatisoitua kaikki hänen aikaisemmat lapsensa.
"Kysynpä miten lapsi voi voida hyvin jos äiti voi huonosti?"
Kysyn samaa. Joten miksi siis äiti, joka tietää voivansa huonosti, tekee lapsen? Toki hän tietää, että jos äiti voi huonosti, myös lapsi voi huonosti.
on mielestäni oikeassa ajatellessaan myös lapsia,hyvä että lapsillekin riittää joku puolustaja näillä palstoilla.
Sinun pitäisi kirjoittaa johonkin lehteen vähintään ja yrittää vaikka kirjoittaa kirja asiasta. Olet niin täysin oikeassa ettei ole ihme että täälläkin ne koirat älähtävät johon kalikka kalahtaa.
Kyllä on ihana kuulla että edes JOKU tajuaa Suomessakin mistä on kysymys. Minäkin peräänkuulutan äitien (siis aikuisten ? ihmisten) OMAA VASTUUTA. Kaikkea ei voi eikä saa lykätä "jonkun muun" harteille, eikä kaikki aina ole "jonkun muun" vika. Kaikki äidit eivät ole uhreja vaan hyvin monet ovat röyhkeitä tilanteen hyväksikäyttäjiä. Lapsista viis veisaavat saati että rakastaisivat.
Tämä aihe on näköjään täysi tabu. Kissa pöydälle useammin niin eiköhän se keskustelu siitä lähde.
Olet erityisen rohkea "ei äiti" kun otat tämän epäkohdan esille tällaisena aikana ja vielä juuri äitien palstalla. HYVÄ HYVÄ!
Kiitos, mukava kuulla että joku on samaa mieltä kanssani.
Olen yleensä hyvin varovainen siinä mitä sanon asiasta ja kenelle, juuri siksi, koska minä itse en ole äiti. Mutta olen huomannut, että se on ihan sama, onko henkilö, joka asiaan kiinnittää huomiota, itse äiti vai ei, koska jos olisin äiti, ja minulla olisi siis lapsia, ne äidit, jotka ottavat tällaiset asiat "itseensä" heittäisivät ilmaan sitten vain sen toisen fraasin: "Luuletko sinä itse olevasi joku malliäiti, parempi kuin muut, kun tulet toisten äitiyttä kyttäämään? Luuletko itse olevasi täydellinen vanhempi?"
Minusta tuntuu, että nuo kommentit ovat vain keino taas kerran välttää se vastuun kantaminen, ja se rehellinen asian tarkastelu. Mitä tahansa, kunhan vain ei tarvitsisi muuttaa mitään. Ihmettelen miksi joku alkaisi puolustelemaan äitejä, /vanhempia (ISILLÄ on myös vastuu!)jotka kohtelevat lapsiaan ala-arvoisesti, jos itsellä on kaikki hyvin ja homma hanskassa.
Olisin ottanut asian esille jollakin "vanhemmat" palstalla, mutta en löytänyt täältä kuin isille ja äideille erikseen tarkoitetut palstat. Joten valitsin sitten tämän. Periaatteessa olisi voinut kirjoittaa tämän myös isien palstalle... Mitäköhän reaktioita sieltä olisi tullut...? "Niin, on ne äidit sitten kummalllisia....Ai mitä, eihän se meidän ISIEN vastuulla ole?! Vai...?"
;)
täyttä asiaa ja juuri niin kuin se on monelle äidille on ura paljon paljon tärkeämpi kuin lapsi puhumattakaan oman navan hyvinvoinnista lasta alistetaan uhataan pidetään pelolla vallassa omat tarpeet ovat etusijalla sitten vasta lapsen jos jää aikaa ja useimmiten sitä ei jää lapselle huudetaan kiljutaan jopa pahoinpidellään henkinen painostus ja manipulointi ovat lapsen arkipäivää mutta kerroppa tästä kaikesta lastensuojeluun arvaa onko vaikutusta ei tosiaan päinvastoin itse olet kohta kaikkeen syyllinen lasta koetetaan vaientaa ja asioita vähätellään suorastaan valehdellaan mihin lapsi voi luottaa jos ei esim.äitiinsä missä on lapsen perusturvallisuus jos ei meissä aikuisissa nämä "järjen jättiläiset" lastensuojelussa kun ei asioita nää niinkuin normaali järkiset ihmiset lapsi kaipaa tulla hyväksytyksi omana itsenään kun sitä ei kotoa saa se hyväksyntä haetaan kaveripiiristä keinolla millä tahansa sossun tantat voivottelevat kuorossa ja lykkäävät lapsen psykiatrille ja kertovat että näin on käynyt vaikka he ovat KAIKKENSA tehneet ja lapsella on NIIN hyvä ja rakastava koti Sinä ei äiti olisit taivaanlahja kun olisit vaikuttamassa lasten asioihin ehkä lapset saisivat heille kuuluvat oikeutensa nyt nämä sossun "älyn titaanit" ei siihen pysty vielä kerran kiitos rohkeista kannanotoistasi.
...henkitä välil! ;) Vai oliko se kone joka poisti ne pisteet ja pilkut välist...?
Mielestäni naisilla kyllä pitää olla samanlainen mahdollisuus uraan kuin miehilläkin, mutta se mikä minua eniten risoo, on ettei AIKUISET, oli ne sitten miehiä tai naisia, tunnu välillä tajuavan yhtään mistään mitään.
Koko se asenne niihin lapsiin on ihan vammainen. Ja se jumalaton tyhmyys minkä takia niitä lapsia tehdään.
Että joku narkkari saa pehmeeseen päähänsä idean, että "hei, teenpä lapsen kun ne on niin söpöjä".
Tai nainen, joka on hankkiutunut väkivaltaisen sadistimiehen nyrkkeilysäkiksi, ajattelee että "teenpä lapsen, niin sitten toi mies varmaan pehmenee ja alkaa rakastaa minua!"
ja jos se taktiikka miehen rakkauden saamiseksi ei jostain ihmeen syystä sitten toimikaan, niin "teenpäs toisen lapsen, niin sit se varmaan alkaa rakastaa minua!" ja niin edelleen...lapsikatras vain kasvaa...
Järkyttävän monet ihmiset ihan tosissaan kuvittelevat, että jos elämässä on ongelmia, niin lapsen saaminen jotenkin poistaa ne. Mikä voisi olla sen suurempaa tyhmyyttä?
Ja se vastuu on aina jollain muulla kuin sillä itse vanhemmalla. "ai mitä hä?! MÄÄ vai oon vastuussa? ei kyllä se on yhteiskunta joka on vastuussa siitä että minä olen mennyt tekemään lapsen."
Ja sitten vielä syyllisestään niitä naisia jotka tietoisesti valitsevat lapsettomuuden, koska eivät koe äitiyttä omakseen, tai haluavat vain jostakin muusta syystä olla tekemättä lapsia. Heitä pidetään ITSEKKÄINÄ.
Sehän on vain merkki vastuullisuudesta, jos ei tee lasta silloin kun sitä ei halua. Eikö tää maailma ole jo täynnä lapsia joita kukaan ei halua? Pieniä avuttomia vauvoja joilla ei ole ketään joka rakastaisi heitä!
Se on jännä juttu, että joskus aiemmin minulla oli se asenne, että vanhemmat tarvitsevat tukea, ja että jos he nyt käyttäytyvät jotenkin omituisesti, niin se johtuu vain heidän omista lapsuudentraumoistaan sun muista, ja heitä pitää auttaa ja ymmärtää...ja nyt huomaan, että se ymmärrys on kyllä jäänyt jonnekin matkan varrelle. Enää ei löydy ymmärrystä sitten pätkääkään.
Kaikki lapset rakastavat vanhempiaan. Se on fakta. Näen jatkuvasti lapsia, jotka ovat liikuttavan urhoollisia yrittäessään selviytyä luonnevikaisten aikuisten keskellä. Tottakai lapset osaavat olla myös rasittavia, jumpittelevia, uhmakkaita, mutta jos lapsi lakkaa rakastamasta vanhempiaan, vika on aina vanhemmassa itsessään.
Mutta eikös me aikuiset sitten voivotella siitäkin, että kun ne lapset ovat aiheuttaneet niille vanhemmilleen niin paljon murhetta ja huolta! Edelleen ylläpidetään sitä illuusiota, että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan. Ja paskat, sanon minä! Tuntuu, että todella harvat rakastavat lapsiaan. Rakkaus on tekoja, eikä sanoja.
Sen kummemmin hämmästelemättä:
Lasten kiusaamista on esiintynyt aina ja ennenvanhaan jopa paljon julmempia tapoja kuin nykyisin.
Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut aina lasten mollaaminen ja nöyryyttäminen.
Väitän että nykyään kuitenkin osa vanhemmista on huikeasti parempia kuin ennen, silloin ajatusmaailma oli;
mitä tuosta vaikka tuo tuossa nyt kuolikin tulipalossa kun talo paloi kirkkoreissun aikana,
jäihän niitä silti pirtintäysi ja uusiahan aina tulee.
Eivät vanhemmat ennen kasvattaneet lapsia ollenkaan, ei ollut aikaa, ei agraariyhteiskunnassa äideillä ollut mahdollisuutta olla kotona kolmea vuotta, synnytyksestä suoraan heinäpelolle.
Nykyisin harvalle enää lapsi on itsestään selvyys uskon että kukaan ei ole tahallaan huono vanhempi, enää kylä ei kasvata lasta vaan homma on lähiökodin seinien sisällä, vanhemmat eivät tiedä mitä tehdä kun vanhempien polvien neuvot ja ohjeet puuttuvat.
Ja paras kasvattaja on aina se jolla ei ole lapsia, kautta aikojen!
...mutta jotenkin nyt puhut ristiin. Ensin sanot, että "Väitän että osa vanhemmista on huikeasti parempia kuin ennen.." mutta lopussa sanot että nykyvanhemmat "eivät tiedä mitä tehdä, kun vanhempien polvien neuvot ja ohjeet puuttuvat".
Itse suhtautuisin todennäköisesti hyvin kriittisesti niihin vanhempien sukupolvien neuvoihin; "älä kehu lastasi ettei se vain ylpisty"-ohjeisiin ;)Toisaalta riippuu tietysti henkilöstä kenestä puhutaan. Jotkut vanhempien sukupolvienkin edustajat osaavat käyttää myös järkeään.
En oikein käsitä sitäkään, että tämä aloitukseni ymmärretään siten, että tarkoittaisin vain nykyvanhempia vaikka en siinä puhunutkaan pelkistä nykyvanhemmista.
Siihen asiaan vastasinkin jo tuolla ylhäältäpäin toisessa viestissäni, jossa vastasin "Iskälle".
Tiedän hyvin, ettei ennenvanhaan osattu sen paremmin kasvattaa lapsia kuin nykyäänkään, ja että tieto lapsista ja heidän hoidostaan on karttunut paljon sitten "ennenvanhan". Onhan vanhoissa kasvatuskirjoissakin aivan käsittämättömiä kasvatusohjeita, jotka ovat oikeasti vain käytännön ohjeita sille miten lasta kuuluu pahoinpidellä!
---
"Ja paras kasvattaja on aina se, jolla ei ole lapsia"
Odotinkin jo vähän, milloin tuo kommentti astuu kehiin ;)
Tuohan on ollut kautta aikojen sellainen hyvä fraasi, jolla asian voi kätevästi kuitata sen enempää ajattelmatta koko asiaa. En myöskään ymmärrä miksi niin monet vanhemmat ottavat tällaiset asiat "itseensä". Minähän en tarkoita esim. sinua henkilökohtaisesti tai ketään muutakaan tällä palstalla, vaan puhuin asiasta yleisellä tasolla.
Eihän tässä nyt kukaan mitään supervanhempia, jotka eivät koskaan tee virheitä, ole peräänkuuluttamassa! Itse tekisin todennäköisesti niitä kuten kaikki muutkin. En puhunut mistään "hienosäätö"jutuista, jossa kytätään onko joku nyt hyvä vai huono vanhempi, jos syöttää lapselleen vaikkapa nonparelleja, kun niis on niin paljon lisäaineita tai onko vanhempi huono vai hyvä jos hän juottaa lapselleen kevytmaitoa rasvattoman sijaan.
Nämä monet monet jutut joista puhuin, ovat sellaisia, että jää vain monttu auki haukkomaan henkeään, kun jotkut perusasiat, asiat joiden pitäisi olla ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ eivät olekaan itsestäänselvyyksiä.
Joillekin ihmisille pitäisi oikein kädestä pitäen opettaa että "hei, pitäisiköhän sinun viedä se lapsi välillä pesulle, kun lapsi on niin likainen, että muutkin lapset karttavat hänen seuraansa, koska hän tuoksahtaa jo niin voimakkaasti. Että sillä lapsellakin olisi sitten tosiaan vähän parempi olla..." kun suihkuhan löytyy kaikista asunnoista suomesta, että siitähän ei voi olla kysymys...
Tai että "Hei älä nyt hauku sitä lastasi siaksi"
Tai että "pitäisiköhän sinun, vanhempi rakas vähän suunnitella uudelleen kolmivuotiaan lapsesi ruokavaliota, kun lapsi alkaa olla jo siinä kunnossa, ettei jaksa kävellä muutamaa metriä pidempään, eikä mitkään vaatteet enää mahdu päälle...ja kun siitä tosiaan on terveysvaikutuksia...ja kun eväänä lapsella on joka kerta vain jacky makupalaa, karkkia, sipsejä ja limua..."
Minä voisin hyvin kyseenalaistaa sen uskomuksen, että kukaan ei ole tahallaan huono vanhempi. Ei Suomi ole missään suomen kolkassa niin takapajuinen, että täällä joltakin puuttuisi perussivistys, ja perustiedot.
paras on ehkä sellainen kasvattaja jolla ei ole lapsia, mutta huono äiti tai isä. ennen vanhaan tosiaan koko kylä osallistui kasvattamiseen, nykyään tuntuu että vähänkin kun puuttuu johokin saa viharyöpyt niskaansa. enään ei ole sukulaiset vieressä neuvomassa ja kasvatus on vahvasti yhteiskunnan vastuulla. Siltikin asiat menevät huononpaan suuntaan neuvolat ei neuvo kunnolla ja koulujen opettajat eivät jaksa arvostuksen puutteessa. Ja kun joku opettaja uskolsi sanoa jotain vanhemmille koska oppilas ei käyttäytynyt hyvin saa hän nuhtelut rehtorilta koska vanhempien mielestä heidän enkeli ei tee koskaan väärin... missä se vika siis on?
okei mä oon huomannut saman lapsia ei hoideta lapsina vaan tasavertaisena. Itsellä on äitiys siksi raskasta, koska minun oletetaan toimivan täysin samalla tavalla kuin ennen. Mieheni näyttää välillä inhoavan minua koska ajattelen lapsen kasvua ja turvallisuutta. Haluan että lapsella on hyvä olla, en tietenkään ole mikään super nainen, mistä ihmeestä saan ajan joka paikkaan, olen muuttunut, olen äiti, en voi olla kuin ennen. Mieheni ei käsitä miksi, miksi emme voi olla kuten ennen? hän kysyy, johon minä taas vastaan että ei tietenkään eihän lasta voi jättää heitteille ja huomiotta.
Olen itse miettinyt että onko nykyään niin että vanhemmilta vaadittaan niin paljon ja he murtuvat, miksi kasvattaisin lastani kun se kuitenkin oppii huonot tavat muualta... Miehenikin tuntuu ajattelevan niin, sanoin että meidän pitää lopettaa kiroileminen että muksu ei opi kirolemaan. Hän sanoi että miksi, se kuitenkin oppii sen kavereiltaan. Siinäpähän oppii ei sen silti tarvitse olla kotoa opittua.
Missä vika, ei se välttämättä ole vanhemmissa. Ihmisilllä ei ole vain voimavaroja jaksaa olla hyvä äiti ja isä, on vaikeaa luopua siitä mitä oli, mullakin on raskasta. Entiset kaverini jatkavat menojaan joten olen vähän niinkuin yksin ymmärtävänä ja lastaan rakastavana yrittäen turvata lapselle hyvän elinympäristön. Olisi helppoa vain antaa olla ja jatkaa siitä missä olin.
voi kun se nykyajan lasten kasvatus ei ole niin yksinkertaista,kun ennen!ennen revittiin pellosta perheen leipä,oli isovanhemmat ja vaikka koko kylä auttamassa,jos tarvetta oli!miten mahtaa olla nyky aikana asiat?pakko kai se on duunia painaa,ku ei se leipä kävele pöytään ilman!eikä sossussa viitsi juosta,kun johan sekin on vastuutonta:)olla huonona esimerkkinä lapsille!kyllä sen sitten ymmärrät,sen vanhempien väsymyksen jatkuvaan oravanpyörään,siihen et kotona odottaa toinen työpäivä ja laskupinot ja lapsi joka on myös väsynyt ja saattaa olla et näyttää päivän ikävän kiukkuamalla!sillon kuule ei aina jaksa olla niin vastuuntuntoinen ettei tulisi tiuskastua takaisin!sen ei tartte olla joka päiväistä,mut niitä tilanteita tulee!mitä tulee naisen alistumiseen väkivaltaisessa suhteessa,missä lapset kärsii,se on toki totta,mut kuule se on se usko,toivo ja rakkaus ja pelko ettei ihan yksin jaksa ainakaan!ón niin helppo lyödä lyötyä ja olla tärkeenä,kun ei itse ole asiaa kokenut!ei pidä koskaan aliarvioida toisen ihmisen hätää ja niin on monta tapaa elää,kun on ihmistä!itselläni ei ollut onnellinen lapsuus,et tiedän mistä kirjoitan!mut uskon et jokaisella on ihan samat mahdollisuudet ja koskaan ei ole liian myöhäistä löytää se oma sisäinen lapsi ja tulla onnelliseksi!uskon et vanhempani tekivät parhaansa siinä elämän tilanteessa ja ei ihminen voi tehdä,kun parhaansa!turha huutaa vastuun perään,kun jos ei sitä ole opetettu koskaan,niin saattaa olla aika vaikeaa sisäistää se mitä se tarkoittaa ja kyllä se on niinkin et pitää vanhemmilla olla välillä tervettäkin itserakkautta,katsos ei elämä voi,eikä saa pyöriä kokonaan lapsen halujen ja asioiden ympärillä!et sä jaksa olla äiti,isä jos sulla ei ole mitään muuta!ei elämä saa loppua lasten tuloon,silloinhan se vaan muuttaa muotoaan ja antaa meille tarkoituksen,niin parisuhteen muodostamiseen,kuin maailman kauneimpaan asiaan Oman pienokaisen syntymään!annetaan jokaisen elää tavallaan,eikä pidä tuomita,kun ei ole syylliseksi todettu!